Punk monk has left the building!

Morjensta tasapuolisesti kaikille teille Paavoille!

        Lupasin edellisessä kirjoittelussani lyödä teitä halkaisukirveellä päähän. Poikkeavien tapahtumien muodossa. Tuli hutaistua samalla itseänikin. Monasti. Verenvuoto on jo onneksi lakannut ja pää alkaa selviämään tästä henkisestä halonhakkuu välineiden ilotulituksesta. Muutamia kuukausia takaperin jo skriivailin hieman valittelevaan sävyyn että homma on käynyt liian helepoksi ja kaipasin kovasti lisää haasteita. Ja se mitä tässä pitkällisen pohdinnan tuloksena olen huomannut kaipaavani on meditaatio. Siis istumameditaatio. Zazen, niin kuin japanialaiset sanovat. Tätä ei tarjota Golgulsassa minun mielelleni tarpeeksi. Päiväohjelmaan kuuluu vain yksi 30minuutin aamu hengittely joka tapahtuu siihen kellon aikaan että kukko ei ole nähnyt edes unta vielä kiekumisesta. Vapaa-aikaa normaaliin rutiiniin ei juurikaan sisälly. Jos vettä tippuu taivaalta silloin emme pääasiallisesti tee töitä ja se on mahdollistanut minulle itsenäisen sisään ulos hengitys hetken. Toki niinkuin olen aikaisemmin jo todennut näen kaiken mahdollisuutena meditaatioon. Niin työnteon kuin paskalla istumisenkin. Olemista hetkessä. Mutta itse pidän eniten tästä istuma harjoitteesta. Voi pistää jalat solmuun ja näyttää helvetillisen henkevältä ;).

        Tämä ei ole ainut asia mikä niinsanotusti otti pannuun. (Lukijoiden terävin kärki huomioi jo imperfektin... ;) ) Paikallinen kierrätys tapahtui polttamalla likipitäen kaikki roskat pihalla olevassa jätteiden krematoriossa. Ilmeisesti kuuluu kulttuuriin mutta olisin toivonut luostarilta hieman toisenlaista suhtautumista. Toki ymmärrän että Suomi on aika edelläkävijä tämmöisissä asioissa enkä sinällään voi verrata meidän systeemejä heidän systeemeihin. Mutta se palava muovi ihka oikeasti dunkkaa aika julmetusti. Hevosten hoidosta en viitsi ottaa liikaa kantaa koska en tiedä niistä mitään. Omat silmäni näkivät aliravittuja ja hermostuneesti käyttäytyviä ratsuja. Ja niin monen muunkin. Mutta niinkuin sanoin, en voi varmuudella sanoa. Monia tämmöisiä skidisti kalvavia ajatuksia on pieni pääni pyörittänyt. Viisi kuukautta luostarissa osoitti minulle tosiaankin että tuo meediointi on mulle Se juttu. Ja siihen en saanut aikaa. Muutamille ystäville ja perheelle aiheesta puhuneena tiivistin monet kokemani asiat yhteen lauseeseen. Liian paljon turismia ja liian vähän buddhismia. Zen mestari aka head monk tuntuu oman intuitioni mukaan enemmän pisnes mieheltä kuin munkilta.

        Torstaina mulla oli viimeinen päivä passissa. Eli samuraiden maa kutsui hakemaan tällä kertaa vuoden viisumia. Ja tähän reissuun olisi kulunut hyvin pitkälti mun viimeiset kwonit, jenit ja eurot. Ajattelinpa sitten tehdä niillä jotain muuta. Sunnuntai yönä join puoli pulloa riisiviiniä ja maanantaina olinkin sitten jo Seoulissa. Tähän väliin totean etten käyttänyt niitä rahoja viiniin vaan mulle tarjottiin tämä läksiäislahja. Tiistain hengailin Järvenpää-Korea vahvistuksen Jeren völjyssä ja keskiviikkona hyppäsin metroon joka kiidätti minut lentokentälle. Ainut virhe oli että hyppäsin väärään metroon. Saapuessani lopulta paikalle lennon lähtöön oli puolisen tuntia eikä minua otettu enää koneeseen. Noh, sehän aiheutti pienoisen dilemman. Koska rahaa ei ollut uuteen lippuun ja passissa oleva leima vanhentuisi parissa vuorokaudessa. Ja koska Koreassa oli aamu ja Suomessa yö en myöskään löytänyt tämän tietomakoneeni kautta kansallista vertaistukea intterneetistä.

        Noin nelisen tuntia tein paikallisen virkailijan kanssa yhteistyötä ja olin jo varautunut että minut lähetetään kirjekuoressa Pohjois-Koreaan kun ratkaisua ei meinannut löytyä. Sitten tämä Jumalan siunaama nuori jantteri käveli pois tiskin takaa ja käski minun odottamaan. Hän kävi takahuoneessa ottamassa yhteyden Kiinaan. Jep, Kiinaan. Koska siellä oli alunperinkin tarkoitus olla välilasku. Kaikki lentoliput määränpäähäni olivat hintahaitarissa 350-700 euroa. Ja tililläni sillä hetkellä lepuutteli 300 euroa. Vähän alkoi jo vatsaa vääntää. Lentävien tiikereiden ja ihmisten kotimaahan soitto kuitenkin otti isosti tuulta alleen. Lainaten virkailijan sanoja, "koska sinulla on ollut koko päivän niin hyvä asenne, riittää että maksat verot, 40 euroa". Jos en olisi peri suomalaisia tapoja oppinut, olisin itkenyt. Onneksi osasin pidättää etten menettänyt koko miehisyyttäni kyynelten viemänä. Yritin tarjota tälle herrasmiehelle jotain kiitokseksi ja olisin mielelläni lähettänyt Suomesta vaikka kahvipaketin. Tai lentoliput :). Mutta hän sanoi vaan tekevänsä työtään. Kuitenkin siinä muutamien tuntien aikana hänen kanssaan viettäneenä huomasin saavani erityiskohtelua. Jengi kävi raivoomassa tälle loistavalle asiakaspalvelijalle milloin mistäkin ja pääasiallisesti täysin syyttä suotta. Hyvää käytöstä ja kärsivällisyyttä vielä arvostetaan tässä maailmassa. Todiste siitä. Kiitos sille jäbälle missä ikinä oletkin! Niinkuin eräs repliikki suosikkielokuvastani Trainspottingista sanoo, "fuckin' God sent!!
        Mulla oli tämän käytännössä ilmaisen lennon saatuani vajaa tunti aikaa juosta turvatarkastukset sun muut läpi. Todellakin juoksin. Olisi ollut hieman noloa palata saman jäppisen tiskille ja kysyä, ettet viitsisi soittaa sinne Kiinaan uudestaan. Saavuin paikalle juuri ja juuri ajoissa vain huomatakseni että kone oli tunnin myöhässä. No ehdinpä vessaan kuivaamaan hien päältäni. Tuli sitten käytyä Kiinassa. Vain lentokentällä.

         Tällä hetkellä olen jo määränpäässäni. Saavuin keskiviikkona. Sain hieman rahallista tukea kotomaasta. Todennäköisesti suunniteltu matka-aikani silti lyhenee alkuperäisestä vuoden ideasta. Ei haittaa. Kuuntelen sydäntäni ja se kehoitti mua lähtemään. Olen ottanut iisisti maan pääkaupungissa hostellissa makoillen ja leffoja katellen. Tämän maan luostarit tarjoavat enemmän vapaata. Enemmän aikaa meditointiin. Vähemmän työleiri tyyppisiä olosuhteita. Muutaman tunnin päästä matkustan pääkaupungista pohjoisen viidakoihin metsäluostariin. Matka taittuu bussilla nopeasti alle kymmenen tunnin. Siellä ei käytetä sosiaalista mediaa eikä kännykkää. Yhteydenpito katkeaa. En tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran. En tiedä edes tarkalleen mihin menen. Mutta tärkeintähän oli se matka eikä määränpää? ;) En myöskään tiedä saanko lisää oleskeluaikaa hyppäämällä rajan toiselle puolelle ja takaisin ennenkuin leima passissa vanhenee. Jos olet expertti näissä asioissa pistä pliis mulle viestiä! Sain täältä varsin ristiriitaisia vastauksia. Joten viimeistään kirjoitan seuraavan kerran vajaa kuukauden päästä.

        Osa ihmisistä Koreassa ihmetteli ratkaisuani. Osa ei. Niinkuin Buddha joskus muinoin totesi, "jos kohtaat tielläsi Buddhan, tapa se". Mä seuraan mun omaa polkua. Vaikka se sattuiskin enemmän kun valmiiksi tallatut ja silotetut. Se myös antaa eniten. Rebel Monk has left the building!

Jah love partypeople!



Ainiin. Jotain meinasi unohtua.. Terveisiä Thaimaasta! :D

Runosuoleni puhkesi. Olkaat hyvät.

Hellou partypeople!

Aluksi haluaisin kirjoittaa muutamalla sanalla aikaisemmista kirjoituksistani. Varsinkin edellisestä. Jotkut vetivät sen herneen palkoineen ja juurineen sieraimiinsa. Voi olla että samalla meni pohjavedetkin. Kun kyse on uskonnoista huumori näyttää loppuvan lyhyeen. No mulla ei. :) Haluan selventää kaikille mielensäpahoittajille että en oikeasti pidä muslimeita itsemurhapommittajina, enkä Jeesusta kostonhimoisena alkoholin vedeksi muuttajana, enkä myöskään suosittele ketään ampumaan omaan jalkaansa. Ja vaikka en ymmärrä kumartamisen spirituaalisinta olemusta, en aio siltikään lyödä itseäni pajavasaralla polveen. En edes tiedä mikä pajavasara on. Omat uskomukseni maailmankaikkeudesta ja Jumalasta kestävät teidän rienauksen. Ja jos tunnen osuman vyötärön alla ehkä minun täytyy katsoa peiliin miksi se osui. Ehkä minun täytyy silloin kyseenalaistaa jotain mitä en ole aikaisemmin tohtinut. Suosittelen kyseenalaistamista kaikille uskonto Paavoille tasapuolisesti. Sitä pidän terveenä järjenkäyttönä.

        Sitten annan teille aihetta rienaukseen jos en ole jo aiemmin antanut. Henkilökohtaisten uskomusteni julkistaminen mietitytti. Ja jopa vähän pelotti. No nyt tiedätte viimeistään kuinka puusta pudonnut olen. Silti seuraava on vielä jollain tasolla enemmän henkilökohtaista. Haluan julkaista runoni teidän öögienne eteen. Olen runoillut teinipojasta asti suureksi osaksi helpottaakseni oloani. Niin teen nytkin. Musisoinnin saralla opin että persiin nuoleskelu on persiistä. Halusin aina kuulla ihmisiltä ihan niitä oikeita mielipiteitä. Se kehittää. Niin haluaisin nytkin. Joten pliis kommentoikaa runoiluani rehdisti vaikkapa tuonne internetin uhrialttarille joka facebook nimeä kantaa. Haluan kuulla mielipiteenne. Kiitos. Tämä runo on omistettu Sinulle ja myös sinulle.

     



Jos kuolen huomenna. Haluan elää tänään. Haluan elää lapsena. Maata sateessa ja tuntea veden iholla. Rakastan sitä tunnetta. En halua olla koko päivää yksin. Haluan viettää sen Sinun kanssasi. Ja sinun joka et ole allapäin. Joka elät tätä hetkeä varten ja naurat niin että hymykuopat näkyy. Minun ei tarvitse lukea enään uutisia. Tai ajatella rahaa. Tänään ei tarvitse sinunkaan. Voimme kävellä läpi lätäköiden tuskastumatta märistä lahkeista. Tänään myrskyää. Tunnen silti auringon kaikkien pilvien läpi. Se paistaa minua varten. En enään ehdi nähdä pilvetöntä taivasta silmilläni mutta voin tuntea sen sydämelläni. Minun ei tarvitse enään puhua tunteistani. Se veisi liikaa aikaa. Ja kertoisi liian vähän. Osoitan mielummin tunteeni sinua kohtaan. Se kertoo kaiken tarvittavan. Sitä ei pysty runoksi kääntämään. Voin tehdä mitä haluan. Elämässä ei ole enään riskejä. On vain mahdollisuuksia. Haluan istua järven rannalla. Ja kuunnella laineita ja linnunlaulua. Se rauhoittaa ja ymmärrän jotain mitä en voi selittää. Joku näkee kliseitä siinä missä minä näen rakkautta. Se ei häiritse minua. Olen valmis. Minulla ei ole enään kovin monia mielipiteitä. Eikä tarvetta tuomita sinua omistasi. Avaan aistini ja unohdan ajatukseni. On tärkeätä haistaa nurmikko ja kävellä siinä paljain jaloin. Olla osana kaikkea. En pelkää astuvani lasiin. En enään pelkää. Ajan hukkaa moinen. Ja sekin on vain kielikuva. En tunne aikaa. Tunnen vain ikuisuuden joka hetkessä jota hengitän. Tunnen Saharan autiomaan ja Kiinan muurin. Ja joka hiekan hipun maailman rannoilta. Kaiken yhtäaikaa. Tuuli kertoo minulle ajatuksesi. Ja omani sinulle jos vain haluat kuunnella. Ja kyllähän sinä haluat. Koska tämä on viimeinen päiväni. Se selkeyttää myös sinun maailmaasi. Ainakin hetkeksi. Mutta mitä sen jälkeen? Palaatko samalle tielle jota jo kerran kävelit? Vai suuntaatko askeleesi jonnekin missä et ole koskaan käynyt? Haluan elää sydämeni kuljettamana. Ja voin vain toivoa että sinä teet samoin. Haluan elää jokaisen päiväni auringon noususta sen laskuun. Ja voin vain toivoa että sinä teet samoin. Jos kuolen huomenna.


  Seuraava blogitekstini lyökin teitä  sitten halkaisukirveellä päähän. Lupaan sen. Jos näin ei käy ja tiedät mitä odottaa suosittelen etsimään jostain lasisen pallon ja kiillottamaan sen. Siinä on sulle uusi ura auki. Joten jännityksellä ensi viikkoon.

I love ya all partypeople!

Uskonto, lakikirja ja Krav Maga

        Noniin nallet. Haluan puhua uskonnoista, lakikirjasta ja Krav Magasta. Ja osoittaa mikä näillä kaikilla on yhteistä. Ja samalla ilmoittaa etten tiedä niistä yhtään mitään. Ja sinulle joka et ole perehtynyt kamppailumaailman saloihin, Krav Maga on israelilainen itsepuolustuslaji.

         Ensimmäinen ja tärkein asia on ymmärtää että yhdistävä tekijä näille kaikille on se lähde mistä ne ovat saaneet alkunsa. Ja se lähde on se paikka mihin ei aurinko paista. Hanuri. Nämä kaikki ovat kotoisin hanurista.
        Meillä ihmisolioilla tuntuu olevan aivan hirmuinen tarve tehdä elämästä helvetillisen monimutkaista. Sen kaikilla osa-alueilla. Enkä käytä sanaa helvetillinen vain siksi että se sähisee korvassani kauniisti. Käytän sitä siksi että tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Luomme itse helvettimme. Mietitäänpä uskontoja. Meille suomalaisille tuttu -takaapäin Suomi-neidon hameenhelmasta sisään väkisten tuupattu- kristinusko. Kiitos kolmen kruunun jotka poraavat meitä edelleen. Edestä ja takaa. Ei ole sattumaa kun Ruotsissa tapahtuu jotain ensin ja sitten se vasta tulee Suomeen. Hyvässä ja pahassa. Omistussuhde on röyhkeä ja kiistaton. Jos olisimme oikeasti ylpeitä kulttuuristamme lopettaisimme heidän kielensä puhumisen. Toki emme tiedä kulttuuristamme mitään koska Nalle Walhroosin esi-isät tekivät siitä ristin merkillä selvää jälkeä.
   
       Jeesus olisi ylpeä oppilaistaan. Ja myös varmasti kaikista jotka roikottavat hänen kidutuspuutaan kaulassa. Jos Jesse tekee comebackin voin uskoa että sillä palaa hiili ihan totaalisesti. Tai ainakin itellä palais. Kelaa nyt. Eka kerrot hyviä stooreja jengille ja opetat niitä olemaan ihmisiksi. Sit osa vittuuntuu ku pahimmissakin räppi batleissa ja ripustaa sut nauloilla raajoista puuhun kiinni. No sit oot kuitenki niin zen jäbä et päätät antaa kaikille anteeksi koska ymmärrät hieman enemmän ku keskiverto jäbä. No sitten poistut hetkeksi kuolevaisten keskuudesta paremmille metsästys maille ottamaan iisisti koska jengi oli ihan paskaa eikä ymmärtänyt sua ollenkaan. Siitä vähän myrskyn laannuttua ajattelet että kokeillaanpa toistamiseen. Jeesus vol. 2. Jospa se ottaisi tuulta alleen tällä kertaa. Tuut hoodeille ja se sama helvetin puu mihin sut pari tuhatta vuotta takaperin pultattiin kiinni roikkuu jengin kauloissa, korvissa ja näyteikkunoissa.   . Saatana!! ... Tai no et nyt ihan ehkä ensimmäiseksi alakertaan huutaisi mutta kyllä nyt ihan kostoksi muuttaisit vähintään kaiken viinin vedeksi. Ja jos saisit kuulla että säännöllisin väliajoin sua palvotaan syömällä kuvitteellisesti sun lihaa ja juomalla verta lähtisit todennäköisesti takaisin sinne mistä olit tullutkin. Tai et ainakaan istuisi samaan ruokapöytään. Helvetin huonoa seuraa. Ja sana helvetti on tässäkin kohdin laskelmoitu.
        On monia asioita mistä J. Nasaretilainen ottaisi varmasti pultit. Ja uskon samaa profeetta Muhammedista. Ja Krishnasta. Ja Buddhasta. Ihan sama onko nämä kaverit ollut oikeasti olemassa vai eivät. Heidän opeistaan ollaan silti godzillan kuseman päässä.
   
    Jokainen uskonto sisältää jo niin paljon oppimateriaalia pyhine teksteineen että sekin on jo luonnon herjaamista kun lasketaan kuinka monta puuta kaadetaan raamattuihin ja koraaneihin. Buddhalaisuus sisältää myös äärettömän määrän painettua sanaa. Itse olen sivusilmällä lueskellut luostarisäännöstöä ja miten korrektin munkkismiehen tulisi käyttäytyä. Pääsin kirjassa viitisen sivua eteenpäin eikä se kertonut vielä minulle elämän tarkoitusta tai mitään jaloa viisautta ihmisten kunnioittamisesta. Ensimmäiset viisi sivua kertoivat kumartamisesta. Ja varmaan vielä viisi seuraavaakin. Ehdin kuitenkin jo kokea spiritualistisen tukehtumisen tunteen niin jäätävästi että lopetin lukemisen. Jos Buddhan pääpointteina oli jonkunnäköinen itsensä kehittäminen ja ymmärtäminen jotta paremmalla esimerkillä ja puhtaammilla keloilla voimme auttaa toinen toisiamme, miksi minä polvistun? Ketä se hyödyttää? Tietenkin kaikesta voi ottaa hyödyn irti, elkee ymmärtäkö minua väärin. Mutta jos vain mentäisiin suoraan asian ytimeen ja jätettäisiin turhuudet pois? Nimittäin fysiologisesti  kumartamista parempi harjoite olisi esimerkiksi lyödä pajavasaralla polvilumpioon. Kyllä, sitäkin voi tehdä meditatiivisesti. Ja tulee lähes jumalainen yhteys "elämä on kärsimystä" käsitykseen. Eräältä ystävältäni kysyin mielipidettä siitä että miksi jokainen uskonto sisältää niin paljon kirjoituksia.. "Koska ihmiset ovat idiootteja", hän vastasi. Tämän kyllä allekirjoitan täysin mutta juuri siitä syystä eikö olisi huomattavan paljon tehokkaampaa että näitä elämän ja kuoleman oivalluksia vähän tiivistettäisiin? Vaikka yhden sivun mittaiseksi novelliksi? Saisivat kirjojen kirjoittajatkin miettiä mikä on ihan oikeasti tärkeää.
   
   Paitsi jos Jumala itse on ollut kirjailijana. Haluisin nähdä sen allekirjoituksen. Käyttääköhän Herra ihan perinteistä mustekynää vai onko kyse jostain korkeamman levelin tussista? Että vaan uskovat näkee? Muslimeilla on ilmeisesti jonkun näköinen käsitys että koraani on suoraan korkeammalta kädeltä peräisin. Ja sen jälkeen sitä on vaan kopioitu muuttamatta sanaakaan. Arvon muslimit, oletteko koskaan leikkineet rikkinäistä puhelinta vai onko se kirjassa kielletty? Ja onko Allah tai profeetta luonut itse uskovien pukukoodin? Melkoisen pikkutarkka Jumala joka peittää naiset hunnulla kun naapurin setä on pukeutunut pommivyöhön. Tai jos etiketti ei ole tullut näiltä tahoilta niin keneltä sitten? Joltain imaamilta? Ja koska hän on paljon opiskellut ja osaa kurkkulaulantaa, häneen kannattaa uskoa?

        Tarvitaanko me aina joku bossman joka kertoo meille miten asiat ovat? Muslimit eivät syö porsasta. Hindut evät koske nautaan... Jos kerättäisiin kaikki uskonnot samaan soppakulhoon emme todennäköisesti saisi syödä ollenkaan. Ehkä vesi ei ole kuitenkaan kielletty missään.. Mutta senkin jos joku pyhä mies muuttaa vinkuksi niin kaikki tietää mitä tapahtuu kun dokaa tyhjään vatsaan. Se on vähintäänkin pyhä sota. Ja mua edelleen askarruttaa miksi me uskotaan jotain ihmistä (joka on tasavertainen jumalan silmien alla) ja opetellaan tapoja, sääntöjä ja kieltoja koska hän niin sanoo.. Ei, ei se Jumala sitä kirjaa kirjoittanut vaan painokone. Ja ne papit ja imaamit ja munkit on samoja hessuja kuin mekin. Ne kouluttautuivat niin kuin mekin. Pyhiä tekstejä... Voi helvetti. Annan kaksi vaihtoehtoa. Joko mikään ei ole pyhää tai sitten kaikki on pyhää. Lopetetaan turha kuvien kumartelu ja keskitytään itse asiaan jos oikeasti haluamme kehittää itseämme ja auttaa toisiamme. Sehän on kuitenkin jokaisen uskonnon perusajatus.

        Sitten osa ihmisistä ovat erittäin vaikuttuneita lain pykälistä. Siinäpä vasta hyvällä maulla väännetty tiiliskivi. Se että joku Eero Keravalta on päässyt pelaaman aikusten monopolia elikkä politiikkaa ei mielestäni anna hänelle ja hänen tovereilleen mitään oikeutta kirjoittaa oikeutta. Vielä typerämpää on luottaa hänen sanaan kuin Hänen sanaan. Vaikka jälkimmäinen olisikin keksitty. Siinä on sentään vähän nähty vaivaa ja pyritty esittämään jotain elämää suurempaa totuutta. Valheilla tai ilman. On kuitenkin hianot tarinat rustattu ja mielikuvitus on laulanut. Eeron ja sen frendien totuudet vaihtelevat tasaisesti neljän vuoden välein ihan sen mukaan millä saa toisen kauden vähintään plakkariin jotta eläke juoksee. Jokainen meistä rikkoo näitä lakeja pienissä tai isoissa määrin. Mutta pakkohan se on jotain lakia noudattaa? Jumalan tai ihmisen kirjoittamaa. No kun ei ole. Ja jos olet niin vajakki ettet usko pärjääväsi ilman näitä suosituksia ja kieltoja niin ammu vaikka itseäsi jalkaan niin olet muille vähemmän haitaksi.

          Lopetetaanko jo tämä herroille niiailu ja otetaan ihan itse vastuu elämästämme? Ihan sama oletko toimitusjohtaja tai paavi. Et ole yhtään sen viisaampi. Mensan testeissä voit loistaa kuin hehkulamppu mutta niin olisi varmasti loistanut yksi historian suosikki hahmoistanikin, Adolf Hitler. Sieg fucking heil! Vaatii nimittäin päräyttävää älykkyyttä agitoida kokonainen kansakunta puolelleen ja tapattaa kuusi miljoonaa ihmistä. Jos väität vastaan ni kokeileppa ihan itse. Ei ole helppoa ei. Älykkyys yksin on kuin konekivääri lobotomiaan armahdetulla Teuvo Hakkaraisella. Tai ministerin palli Stubilla ja Kataisella. Voi tulla ilkiää jälkeä. Ei einää joiku kuulu minareetista kun antaa konetuliaseen laulaa. Eikä sinne torniin pääse enään tavan kansalainen muutenkaan koska jälkimmäiset herrat ovat yksityistäneet sen minareetin. Kaikkien meidän yhteisen edun vuoksi. Jep jep. Tämmöiset viisauteen kykenemättömät, terävällä älyllä höystetyt ja isompien poikien talutusnuorissa roikkuvat ihmiskuoret ovat vielä paljon tappavampia kuin Teuvo ja konari.
         Mutta idiootti taasen voi olla viisas. Ymmärtää olla tappamatta ja hymyilee vastaantulijoille. Auttaa mummon yli suojatiellä ja jakaa omastaan vähempiosaiselle. Ei välttämäti taivu pitkä matematiikka kun ei välttämäti taivu kertotaulukaan. Mutta ei väliksi jos välittää positiivistä ilmapiiriä ympärilleen. Sitten löytyy niitä harvoja ja valittuja jotka kantavat mukanaan älyä ja viisautta. Niitä ei juurikaan tuolta politiikan puolelta löydy. Heidän ideansa ovat monelle liian yksinkertaisia. Koska eihän yksinkertainen voi olla älykästä? Tai viisasta? Koska jos ihan rehellisiä ollaan niin minkäpälainen ihmistyyppi haluaa johtaa muita ihmisiä? Pääosin tämä kerma koostuu totaalisista narsisteita ja sosiopaateista. En ottaisi mukaani kesämökille kalastamaan. Kalatkin pelkäävät.
        Tarvitsemme viisaita naisia ja miehiä kirjoittamaan lakeja ja puhumaan uskonnoista. Säästämme paljon painomustetta ja paperia. Otetaan oikeus omiin käsiin ja vaihdetaan poliittinen ja uskonnollinen valta viisaille jotka osaavat olla ilman sitä. Osaavat johtaa ilman johtamista. Ja ymmärtävät että kaikki lähtee heikoimman lenkin huolehtimisesta. Min ja sinä olemme täällä oppimassa ja opettamassa toisiamme. Tittelit ja turhat muodollisuudet suolle ja toimitaan yhdessä.

        Mutta miten Krav Maga liittyy tähän kaikkeen? Muuten kuin alkulähteeltään? Haluan vielä yksinkertaistaa asiaa. Kyseinen taistelu jumppa on Israelin armeijan harjoittama itsepuolustuslaji joka on tehokkaasti - niinkuin tämän kansan tapaan kuuluu - saatu myytyä ympäri tellusta. Sitä monet pitävät yhtenä toimivimmasta systeemeistä väkivaltaa vastaan. Tekniikkoja on läjäpäin jokaista mahdollista ja mahdotonta muuttuvaa skenaariota varten. Sytyttääkö jo? Suoristetaan kurvia jos ei hehkulamppu vielä pala.

        Joku setä keksi joskus että tällä idealla jota Krav Magaksi kutsutaan sinä pysyt turvassa maailman pahuudelta. Oli hänellä muutama varteenotettava oppikin taskussa. Eihän sitä muuten saisi globaaliksi ilmiöksi. Mutta jotta harrastajat pysyisivät nöyrinä lompakko selällään oli pakko luoda niin maan perkeleesti tekemistä että se ei varmasti lopu kesken. Ja aina voi lisätä uusia haaroja niin kukaan ei ehdi kyseenalaistamaan vanhoja. Suurin osa varmasti opeista ovat ihan käyttökelpoisia mutta niillä kahden käden sormiin mahtuvilla tekniikoillakin olisi pärjännyt. Ja itseasiassa paljon paremmin. Koska me olemme yksinkertaisia. Ja elämä on yksinkertaista. Mutta niiden jotka haluavat muiden kustannuksella pumpata rahaa itselleen täytyy monimutkaistaa asioita. Se on älykästä. Ei viisasta. Ja se kaveri jolla ei luotu sitä älyä ämpärikaupalla saattaapi ostaa tämän tuotteen. Ja pysyä loppuelämänsä siinä kiinni ja maksumiehenä. Koska hän on pelkästään viisas. Haluaa kaikilla oppimillaan keinoilla auttaa itseään ja muita jotka hätään joutuvat. Ne jotka ovat kuin taivaan lahjana sekä viisaita että älykkäitä voivat muutta tämän kamppailutaidon suoraan käytäntöön sopivaksi. Kustannukset vähenevät tekniikoiden myötä ja myymisen sijasta voidaan keskittyä itse asiaan. Itsemme kehittämiseen. Hyvänä mallina olemiseen, muilta oppimiseen ja muiden opettamiseen. Teitä älyn ja viisauden kombinaation jättejä on toki valitettavan vähän. Mutta jedien voima on pimeyttä vahvempi. Muista se ja vedä valomiekkasi tupesta jos järkesi ja sydämesi loistaa kuin naantalin aurinko.

        Jos tämä Krav Maga osuus jäi vieläkin auki koska kuulut siihen himmeämmän lampun porukkaan niin laitetaan tämä nyt sithen selkokielellä. Toki jos et älynnyt se voi johtua myös siitä että tämän kirjoittaja kuuluu myös siihen aina niin empaattiseen mutta vähän hitaanlaiseen valiojoukkoon. Kun puhun tästä palestiinalaisten päänmenoksi kehitetystä nyrkkinujakasta Krav Magasta voit vapaasti vaihtaa sen sanan kohdalle minkä tahansa uskonnon tai lakikirjamme. Ole hyvä.

        Itse tiivistin kaikki uskonnot ja lait hyvin hyvin pieneen ja samalla kuitenkin niin suureen pakettiin. Tämä uskonto ja laki on ollut aina olemassa. Jos joku haluaa kustantaa tämän  elämäntaidon kirjan niin pistäkää mailia.. Se sisältää vain yhden sivun joka sisältää vain yhden sanan mikä on meille kaikille aiheellinen suositus ja sen enempää oppeja emme tarvitse. RAKASTA.
       
 
   Keep it simple stupid!
Peace, love & understanding ya'll!

Alkoholi, meikkaus ja masennus

        Hej taasen. Edellinen blogitukseni koski yliluonnollisia ilmiöitä joita itse pidän luonnollisina. Osa teistä jo ehkä varovaisesti poltteli käämejään mutta suuremmalle osalle tämmöinen sula hulluus on vaan loistavaa huumoripitoista sunnuntain krapulalukemista. Ja toki siellä on muutamia jotka ainakin osittain allekirjoittelevat tämmöisiä epätotuuksia maailmankaikkeudesta. Jos myrskyn silmä ei vielä viikko sitten auennut niin nyt annan huomattavasti paremman mahdollisuuden käräyttää kelanne. Haluan tökätä käteni ampiaispesään kyynärvartta myöten. Ja tökkiä henkisellä katanalla sinua kylkiluiden väliin. Ja vähän vyötärön allekkin. Joskin seuraavat tunteen purkaukseni ovat saaneet ehkä maistaa hieman värikynää ja haistat pientä provokaation mahdollisuutta annan silti sinulle haasteen. Lue rivien välistä ja uskalla kyseenalaistaa omat näkemyksesi. Riko mielipide linnasi ja rakenna se uudestaan. Kiitos. Ja anteeksi ;).

         Aloitetaanpa rohkeasti aiheella nimeltä alkoholi. Osa lopetti lukemisen jo nyt. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan mutta kavennettaan aihetta tipattomaan tammikuuhun ja pieneen historian lehtien havisutteluun. Kommentoin tätä juomatonta kuukautta vuoden alussa naamakirja sivullani. Tietäen jo etukäteen reaktion. Viina on viisaiden juoma ja koska lähes kaikki omasta mielestään ovat viisaita, tämän nautintoaineen parjaaminen Suomen maalla on pyhäinhäväistys. Vähän sama kuin muslimeille profeetta Muhamedin piirtäminen. Etanoli on saanut maassamme jumalaisen aseman.
         Ihan mutu tuntumalta voisin arvailla että tekivät ruotsalaisten perkeleet saman kun uudisraivaajat inkkareille. Tunti turpaan, pullo kouraan ja alkuperäistä kulttuuria ristillä päähän niin kauan että kaikki joikhaavat jurrissa herranne jumalanne nimeä. Tämän jälkeen on syytäkin oppia jotain häpeästä. Vailla minkäänlaista faktoihin pohjautuvaa tutkimusta ja tietämystä esitän vielä kaksi pullon suuta kostuttanutta käännekohtaan suomalaisessa iloliemi kulttuurissa.
        Kieltolaki teki varmasti paljon hyvää. Niinkuin kieltäminen tekee aina. Aikuinen ja lapsi ovat yhtä yksinkertaisia, kielletty hedelmä maistuu parhaalta. Kuinka moni lapsi pistää sen kielen oikeasti talvella rautatankoon kiinni ilman vanhemman esimerkillistä opastusta, "Älä pikku Matti missään nimessä nuole sitä pihakeinua pakkasella!" Ja idea on näppärästi istutettu Masan takaraivoon. Erästä Päivi Räsänen-meemiä lainatakseni, "kielletään vittu kaikki!"
        Suomen sodat ovat myös muokanneet juomakulttuuriamme. Ensiksi lapset tappavat toisia lapsia ja sitten onkin aika tulla rintamalta takaisin sankareina ja voitonriemua täynnä. Tai sitten ei. Pontikka hanat auki ja sydän kiinni. Helpompi olla puhumatta ja turruttaa tunteensa. Pojasta polvi paranee aika madellen. Masennus ja itsemurhatilastot puhuvat puolestaan.
        Mutta onneksi on löydetty ratkaisu! Hip hurraa! Tipaton tammikuu! Jokaisen alkoholistin vuotuinen ripittäytyminen ja synninpäästö. Nyt siellä kotitietomakoneen takana jo veri kiehuu.. "Mut kaikkihan ottaa viikonloppuisin ryyppyä, ei se mistään alkoholismista kerro!" Enemmistö äänesti myös juniori Bushin uudella mantereella presidentiksi. Kahdesti. Enemmistö on yleensä lampaita. Helpompi vetää kaikille sopivat kengät jalkaansa kuin etsiä omat. They say jump and you say how high. Vituttaako nyt jo? Ihan oikeasti ethän pidä saavutuksena kuukauden alkoholitonta pätkää? Jonka jälkeen sitten kiskotaan helmikuun alku kaksin käsin. Tosi terveellistä kropalle. On on. Tammikuun face päivitykset ovat täynnä todisteluita siitä "miten voi pitää hauskaa ilman viinaakin".Miten tämmöisestä lauseesta on edes tullut hokema?! Ihmiset innokkaasti löytävät todellisen minänsä kuntosaleilta ja lenkkipoluilta. Huomaavat että kavereille voi puhua selvinkin päin. Tietysti syvemmät tunteet tungetaan syvälle. Rakkauden tunnustuksiin on kansallisen identiteetin määräämä promilleraja. Joillain homma alkaa jo rakoilemaan kuun puolessa välissä. Vatsalihakset ei näy kaikesta kahden viikon jumpasta riippumatta ja kaverit on itseasiassa tylsiä mulkkuja. Ne jotka selviytyvät tästä spartalaisesta taistelusta kuukauden ajan kuivin suin voivatkin tuuletella ensi jouluun asti. Salikortti heti helmikuussa vuokralle ja ränni päälle! Koska ihan rehellisesti, teillä on kivempaa jurrissa kuin selvinpäin.
        Siksi suosittelisinkin kokeilemaan humalahakuista helmikuuta! Jälkeenpäin voit vertailla fiiliksiä. Vedä niin että tukka tippuu! Lääkärin määräyksenä kirjoitan reseptiksi heti vähintään dokaamisen tuplaamista. Turha sitä on jarrua painaa, eläkä tunne syyllisyyttä vaan ota kaverit mukaan. Perinteisten perjantai ja lauantai iltarientojen lisäksi lisäisin tähän oman elämäsi piristys pakettiin sunnuntain ja keskiviikon. Sunnuntai on totutusti darkness päivä joten miksi viettää semmoista vapaa-ajalla? Ole mielummin kännissä ja parantelet krapulaa burana purkilla töissä. Ja jos hyvin käy olet jurrissa maanantainakin ja viikko lähtee käyntiin leppoisammin. Ei siellä duunissa kuitenkaan testata kuin huumeita. Ja alkoholihan ei huumaa. Keskiviikkona sitten jo uuteen nousuun viikonloppua varten.

        Seuraava kuukausi kalenterissa onkin kauniimmalle sukupuolelle omistettu. Meikitön maaliskuu. Koska te olette kauniita. Juuri sellaisina kuin olette. Siihen ei tarvita naamaria päälle. Päinvastoin se naamari vie teidät kauemmaksi itsestänne. Sen taakse on hyvä piiloutua. Olla niin kuin kaikki muutkin. Koska kaikki muutkin piirtävät joka aamu naamansa uudestaan sen on oltava normaalia. Ja siksi niin on tehtävä. Siihen pisteeseen asti ettet tunnista enää aamuisin itseäsi ennen maalikerrosta. Ja vaikka tunnistaisitkin et uskalla astua ovesta ulos ilman suojakuortasi. Eikä se tuhrustaminen edusta naisellisuutta. Sinä edustat, koko olemuksellasi. Toki jos vietät ensin tipattoman ja jatko-osana humalahakuisen suosittelen ennen meikittömän aloittamista viettää muutaman päivän sisätiloissa..

        Masennuslääkkeet. Täällä aihe on ollut tapetilla. Koska jenkkimunkki partnerini kävi uusimassa täällä reseptin. Muutama kuukausi meni hyvin ilman huumeita.. Tai siis lääkkeitä mutta nyt on taas lääkärin lupa olla zombina. Suomessakin apteekkia voisi rehdisti kutsua huumekauppana niinkuin se lontooksi taipuu. Drugstore. Joko sinut tai ystäväsi on diagnosoitu masentuneeksi. Hui kauhiaa mikä sairaus! Mun mielestä se on mielentila mitä erittäin harvoin tarvitsee korjata doupilla. En siis ole tässä kieltämässä länsimaalaista lääketiedettä ja suosittelemassa enkelitippoja vaan haluan soittaa poskeani medikalisaatiosta.
         Kärsin uniongelmista muutaman viikon ajan ennen tänne tuloani. Ajattelin varmuuden vuoksi käydä lekurissa ottamassa veri sämpleä että tiedän olevani lähtökunnossa. Ystäväni kanssa veikkailimme kauan kestää kun mielialalääkkeitä tarjoillaan vadilla naamaan eteen. En nyt just muista tarkaa aikaa mutta taisi olla siinä neljän minuutin huitteilla kun arvon puoskari kysyi mitä mieltä olen näistä elämän latua tasoittavista tableteista. Perkeleellisen hyvä ihmistuntija ja alansa ammattilainen saa olla että tuossa ajassa pystyi hahmottaamaan minun masennukseni. Kerroin pitäväni lääkäreitä laillisistettuina huumediilereinä ja näitä nappuloita erittäin vaarallisena. Yllätyksekseni tohtori totesi olevan samaa mieltä. Sanoi että itse suosittelisi vain ääritapauksille ja silloinkin hyvin lyhyeksi aikaa koska koukku näihin on erittäin kova. What!? Miksi helvetissä se sitten tarjosi tätä vaihtoehtoa?! Taitaa olla vaan normaali käytäntö? Ehkä jopa pakollinen tenttaus? Sillähän ne päänsisäiset ongelmat suorenevat kun alkaa käyttää kemikaaleja.
        En ole alan osaaja psykiatriassa enkä musiikin tuotantopuolella. Mutta olen nähnyt kun äänitettä "jälkikäsitellään" elikkäst masteroidaan. Näen mielialalääkkeet mielen masterointina. Leikataan piikit ylhäältä ja alhaalta pois. Ei ääripäitä. Saadaan tasaisempaa saundia. Musiikissa tarvittava toimenpide mutta mielen huollossa aika arveluttavaa.. Ei liikaa hymyilytä muttei toisaalta harmitakkaan. On helpompi paketti yhteiskunnalle semmoinen semi zombi. Lähes jokainen meistä on joskus masentunut. Ja ylienerginen. Ja vaikka mitä. Mutta ei ne nyt vittu ole mitään tauteja!! Opettele nielemään sitä paskaa. Kuuluu elämään. Buddhalaisen näkemyksen mukaan elämä on kärsimystä. Tältä länkkäri lääketieteen kantilta katsottuna Buddha olisi ollut huumeloordi numero yksi. Kaikille vaan nappia huuleen ni kärsimys loppuu. Ei tarvitse opetuksia, pyhiä tekstejä ja meditaatiota. Oikea annostus droppeja niin saadaan kaunis tasapaino aikaan.
        Jos olet lukenut näitä mun bloggailuita alusta lähtien saatat muistaa että kerroin lapsuudestani jotain synkistelyjä. Otin tasaisesti ala-asteen ajan kuokkaan päivittäin joko henkisesti tai fyysisesti ja sen johdosta mieli oli mustempi kuin Darth Vaderilla. Suunnittelin vuoronperään kouluammuntaa ja itseni kiikuttamista aina sinne yläasteen loppumetreille saakka. Että voin takuuvarmaasti sanoa että tiedän mitä on olla täysin loppuun ajettu ihmisraunio. Ja kiitän onneani että tämä amerikkalainen unelma missä kaiken voi korjata pillerihumalalla ei ollut vielä takapajuiseen Suomeen rantautunut niin vahvasti mitä se on tänä päivänä. No mitenpä ratkaisin murheeni jos ei kerran nappeja ollut? Puhumalla. Lukemalla. Kuuntelemalla. Musiikkia soittamalla. Urheilemalla. Nauramalla. Itkemällä. Ja monella muulla nykylääketieteelle ilmeisen vierailla keinoilla. Käsittelemällä asioitani ja elämääni. Ja se kasvattaa jos annat sen kasvattaa. Jos kiellämme kärsimyksen elämästämme kiellämme itsemme.

        Nyt kello lyö taas sen verran että jätän nämä toisistaan irralliset avautumiset tähän. Tällä kertaa. Näitä aihioita löytyy mun korvain välistä läjäpäin joten jos en saanut juuri sinua vielä kosketettua niin yritän myöhemmin uudestaan. Vihapostia odotellessa ;)

PeaceLove&Understanding!



       

I see dead people... Ja tervetuloa työkyvyttömyyseläke!

        Jos joku viitsisi printata ja käydä naulaamassa tämän kertaisen blogini työkyvyttömyystoimiston sein.. Anteeksi, tarkoitin luonnollisesti työvoimatoimiston seinälle, otan mielelläni hullun paperit vastaan ja vietän loppuelämän pahnoilla maaten. Tämän avautumisen jälkeen varmaan myös moni tuttavani kiertää minut kaukaa mutta mun puolesta voitte painua sinne missä pippuri kasvaa. Enkä edes tiedä missä se kasvaa. Haluan kertoa aiheista mistä tiedän monen vaikenevan Suomen maalla, koska tällä saa helposti hankittua itselleen veronmaksajien kustantaman pyöreän muotoisen ja pehmustetun yksiön. Toivon tämän olevan parasta hupia skeptikoille ja saatte myös ilmaisen ylemmyyden tunteen koska tämä ei ole mateemattisesti todistettavissa. Eikä myöskään muunkaan tieteen alan turvin. Paitsi jos parapsykologiaa pitää tieteenä. Ja ehkä kvanttifysiikkakin voisi antaa tälle mahdollisuuden. Tosin en ymmärrä mitä se edes on. Mutta olen kuullut väitettävän että sitä ei ymmärrä kukaan. Taas niille ihmisille jotka uskovat "yliluonnolliseen"  ja joidenkin asioiden olevan (vielä) tieteen selittämättömissä toivon että rohkaistutte nostamaan näitä kissoja pöydälle niin huomaatte että meitä idiootteja, hyväuskoisia, uskonnollisia hihhuleita, mielikuvituksemme sokaisemia ja muita urpoja löytyy vielä myös karusta pohjolasta.

        Kerron muutamia sekalaisia tärinöitä ja tarinoita kohta 33 vuotta kestäneen matkani varrelta. Toki uskon siihen että olen ollut ikuisesti olemassa ja vaihdan vain fyysistä olomuotoa ajoneuvoni elikkäst ruumiini lahotessa.
        Mihin muuhun uskon? Siihen että kaikki on yhtä. Ja yksi on kaikki. Siihen että olen Jumala, kaikkeus, rakkaus ja Tao. Ja ettei nyt hullun lisäksi saa narsistin leimaa niin uskon että niin olet sinäkin. Mitä nimeä sitä sitten haluakaan käyttää. Käytän nyt itze tätä isoa Jiitä nimenä niin ei kaikkia Buddhia ja Allaheita tarvitse koko ajan luetella. Tämmöinen ajatusmalli tekee myös kännykästäsi, keltaisesta lumesta ja Adolf Hitleristä Jumalan. Ja ennenkuin kuuluisa syyttävä natsikortti nostetaan pöytään niin yritä ymmärtää.. Näen KAIKEN Jumalana. Nyt siellä eri uskontokuntien rauhaa ja rakkautta rakastavat oppineet jo teroittelevat koti alttarin edessä krusifiksejään ja latailevat pommivöitä. Koska Jumalalla ei saatana ole huumorintajua! Ja on vain yksi tapa ymmärtää Jumala. Ja se on minun tapani. Ja siksi se on oikein. Tämä koskee myös teitä ei uskovia. Vaihdat vaan näppärästi sanaksi vaikka maailmankaikkeus.
      Uskon siihen että kaikki on mahdollista. Lehmät lentää? Ei ehkä kaikkein todennäköisintä mutta annan sillekkin mahdollisuuden.

        Uskon valaistumiseen. Ja siihen että olemme kaikki jo valaistuneita. Emme vaan ymmärrä/muista sitä. Ja jatkan tätä osiota julkeasti... Jotta myös tähän asiaan uskovat voivat vedellä niitä kuuluisia herneitä ihan palko kerrallaan nokkiinsa. Olen saanut kerran kokea sen tämän elämäni aikana. Jep. Tai ainakin siinä määrin miten pystyn itse asiaa ymmärtämään. Tai ehkä parempi puhua tuntemisesta. Tämän asian sanoiksi kääntäminen on mahdotonta. Mutta niin on Jumalankin. Ja siitäkin sain muutaman rivin tuhrustettua. Jos haluaisin sitä mahdollisimman autenttisesti kuvailla olisin jättänyt tämän blogin tekstittömäksi ja sitten tyhjää ruutua tuijottaessasi olisin ehkä pystynyt parhaaseen mahdolliseen selitykseen. Koska se olisi ollut ehkä hieman kolkkoa puran tämän tapahtuneen kuitenkin verbaaliseen muotoon.
        Olen tavannut muutamia tyypejä keitä on valaistuneeksi mainostettu. Yksi heistä sai minut vakuuttuneeksi. Kävin about kymmenisen vuotta sitten tämän Himalajan heebon jooga meditaatio hässäkässä Helsingissä. Risti-istunta poltteli selkää joka puolelta aloittaessamme meedioinnin. Oli fyysisesti epämukava olo. Kyseinen Guru jäbä sanoi nostavansa meidän kundaliini energiaa ylös. Tällekkin kulttuuristä riippuen löytyy monia eri nimityksiä. Hän alkoi pyörittelemään kättään tehden spiraalin omaista liikettä. Tunsin fyysisesti hänen kätensä pyörivän selkärankani ympärillä. Siis vartaloni sisällä. Tiedän että jotkut ovat saaneet vankilassa samanmoisia kokemuksia miesrakkaudesta. Mutta nyt oli kuitenkin tilanne päällä jossa tämän hengen mies istui metrien päässä meistä eikä tähän liittynyt minkäänlaista eroottista latausta. Tämän jälkeen selkääni ei särkenyt. Yli vuoteen.
       
Seuraava mietieskely harjoite oli jo sitten loppuelämääni mullistava. Tämän henkisen kiropraktian jälkeen jatkoimme meditointia silmät auki ja kun katsoin tätä intialaisen Jeesuksen näköistä ukkelia hänen kasvonsa alkoivat vaihtumaan. Näin monia kasvoja joista jäi mieleen nasaretilaisen Jeesuksen kasvot. Hänellä ei muuten ollut sinisiä silmiä ja valkoista ihoa,raja ilmiöiden toimitus huomauttaa. Ääni päässä vaan kertoi että ne ol Jessen kasvot. Jos nyt mennään oudoilla leveleillä tekstin sisällössä niin odota kärsivällisesti. Menee vielä paljon oudommaksi... Seuraavaksi hänen kasvojensa tilalla oli jonkinlaisilla kangasnauhoilla verhottuja silmiä. Siis pää täynnä silmiä jotka välkkyivät liekojen välistä. Ja tämän kokonaisuuden näin/koin neljäulotteisesti. Jeba. Mun asioiden avaruudellinen hahmottaminen ja matemaattinen äly on lähellä jälkeenjääneen perunan tasoa joten en oikein osaa selittää mutta kun näitä höpöhöpö juttuja olen kavereilleni kertonut olen sanonut että näin kasvot otsasta takaraivoon ja takaraivosta otsaan yhtäaikaa. Tai tunsin. Tai jotain.. Ready for next one?
   
    Seuraavassa harjoitteessa ukko hävisi silmiemme edestä kokonaan. Pikkuhiljaa päälaelta kohti varpaita hänen olomuotonsa vaihtui valoksi. Kyllä. Mies muuttui valoksi. Ja pääsin kuitenkin kutsunnoissa psykologiset testit ilman hullun leimaa läpi. Ja osaan ostaa kaupasta leipää niin että siihen ei kiinnitetä erityistä huomioita. Ja minun on annettu työskennellä lasten kanssa ja nostamatta itseäni jalustalle minua yleensä pidetään vielä hyvänä siinä. Tämän blogin jälkeen toki kortisto varmaan kutsuu. Takaisin tarinaan.. Hän selitti tämän viimeisen taikatempun jälkeen että kyse ei ollut taikatempusta vaan hän otti vain hetkeksi harhan pois silmistämme ja näytti mitä todellisuus on. Nämä yksittäiset tapahtumat olivat osa isompaa kokonaisuutta. Näiden aikana ja jälkeen tunsin olevani yhtä kaiken kanssa. Egoni oli tipo tiessään. Pääni oli tyhjä turhuuksista. En tulkinnut ja analysoinut vaan koin. Koin puhdasta rakkautta. Muiden ihmisten olotilat eivät enää määrittäneet omaani. Ja silti samalla tunsin ympäristöni olevan kanssani yhtä. En tiedä oliko kyse hetkittäisestä valaistumisesta mutta olin ainakin tarpeeksi lähellä sitä tilaa mitä voisin valaistumiseksi kutsua ymmärtääkseni tämmöisen tietoisuuden olemassaolon. Toki nämä vibat jossain vaiheessa hälvenivät... Mutta vertaan tätä vaikka ensi jurriin. Vaikka se olisi ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tällä lattian desifiointi aineella - mikä jonkun tarinan mukaan oli alkoholin ensimmäinen käyttötarkoitus - itseni päihdytin, se vaikuttaisi minuun edelleen. Perhosefekti.

        Ajattelin kirjoittaa ennalta näkemisistä sun muista telepaattisista kontakteista mitä olen kokenut mutta nyt kello lyö jo niin paljon että on aika kertoa kummitustarinoita.
        Niin kauan kuin muistan olen pelännyt pimeää. Toki sinä jolle tiede edustaa uskontoa voit helposti kuitata tämän jonain psykologisena tapahtumaketjuna tai vaan paskan jauhantana ja hyvä niin. On hyvä olla asioita ja ihmisiä mistä voimme peilata omia näkemyksiämme muailmankaikkeudesta ja sen loputtomista ilmiöistä. Itse toivoisin että tiede ja uskonnot ja uskomukset voisivat rohkeammin tehdä yhteistyötä kieltämättä täysin toisiaan. Oma pimeän pelkoni on johtunut tunteesta että joku istuu sängylläni. Muistan skidinä tunteen kun olin yksin huoneessani ja aloin tuntemaan tuulen virettä. Tarkastin aina että ikkuna oli varmasti kiinni. Mutta tämä tuulenvire tuntuu erilaiselta kuin normaali tuuli. Se nostaa ihokarvani pystyyn ja tunnen ilman "väreilevän". Sitten minulle tulee kylmä ja kääriydyn peittoon. Seuraavaksi huoneeni on niin kylmä että näen hengitykseni höyryävän. Ja tämä kylmyys ei tullut aina tuulen mukana mutta silloin kun se tuli olin kauhusta jäykkänä.
       
        Monia vuosia myöhemmin katsoin loistavan kauhuelokuvan. Edellä mainituista syistä en juuri kauhusta piittaa. Tämä elokuva kuitenkin teki syvällisen vaikutuksen. Kuudes aisti. Elokuvassa poika näkee kuolleita ja hänen hengityksensä höyryää kylmyydestä heidän läsnäollessa. Friikkasin aika tavalla. Koska se oli ensimmäinen kerta kun kuulin tämmöisestä ilmiöstä. En myöskään ollut koskaan jakanut tätä minulle tapahtunutta kenenkään kanssa. Mutta pistetään nyt sitten vaikka sattuman piikkiin niin sinulla on helpompi hengittää. Olen kokenut tämmöisiä vain yksin. Paitsi... Kun olin Brasiliassa ensimmäistä kertaa juttelin erään ihastuttavan neiti-ihmisen kanssa haamuista. Istuimme noin metrin etäisyydellä toisistamme. Tunsin "tuulen" liikkuvan välissämme. Kylmät väreet jotka saan tälläisissa tilanteissa ovat hyvin erilaiset kuin "normaalit" kylmät väreet. Se semmoinen hienovaraisesti pistelevä tunne on paljon tiheämpää ja jotenkin sähköisempää. Ajatus ehti käydä päässäni että tiedän mistä on kyse.. Seuraavassa hetkessä tyttö kysyi tunsinko jotain liikkuvan välillämme. Valutin kyyneleitä. Ensimmäistä kertaa tämä sensaatio tapahtui myös jonkun muun läsnäollessa. Sen verran voin vannoa etten friikkaa joka kerta kun tuulee.
       
En ole kuitenkaan koskaan nähnyt kummituksia, henkiä ,mitä ne ikinä ovatkaan. Olen omassa päässäni vannottanut etten myös halua nähdä koska pelottaa niin helvetisti. Tästä pelosta haluan lähettää kiitokset Hollywoodin elokuva teollisuudelle. Näitä fiiliksiä mulla on muuten sitten ollut ennen yhtään näkemääni kauhu rainaa. Lähivuosina ajatus jonkun näkemisestä on kuitenkin alkanut kiehtomaan ja pelot vähenemään. En ole nähnyt mitään... Ennen kuin tulin tänne. Paikkaan jossa hautajaisia vietetään lähes viikoittain. Istuin aamumeditaatiossa. Tapoja on monia mutta normaalisti silmäni ovat puolittain auki ja katse osoittaa noin 45 astetta alaviistoon. Juniorimunkit istuvat ensimmäisenä rivissä ja takanamme ovat munkit ja heidän takanaan turistit. Edessäni alttari ja seinä. Huomasin jonkun tulevan minua kohti. Korotin hieman katsettani ja vasemmalta puoleltani lipui ohi mustahiuksinen vanhempi naishenkilö mustassa hameessa ja kirjavassa paidassa. Semmoinen tanakka rakenteinen täti. Koska heti vieressäni vasemmalla istui jenkki juniorimunkki partnerini oletan että täti solahti kaverini lävitse.. En seurannut katseellani vaan jatkoin meditaatiota. Tajusin vasta myöhemmin tapahtuneen. I see dead people.
       
        Olenko varma näistä asioista mitä olen kokenut. En. Kyseenalaistan kaiken. Tunnetko jotain kohtaan "romanttista" rakkautta? Miten voit olla siitä varma? Ja miten voit todistaa sen ihmisille? Kyseenalaistan tämmöisenkin tunteen. Se auttaa minua näkemään selkeämmin. Silti jos minulta tätä kysyttäisiin en loppujen lopuksi pystyisi vastaamaan kuin yhdellä tavalla. Tiedän mitä tunnen.

PS. Toivota minulle hyvää työkyvyttömyyseläkettä =)



       

Mitä mulla on ikävä?

Tunne mikä on monesti ollut minulle täysin vieras. Kun olin ensimmäistä kertaa reilu parin kuukauden pätkän Brasiliassa en tuntenut ikävää perhettäni enkä ystäviäni kohtaan. Toisella kertaa tilanne oli muuttunut. Siskollani oli lapsi. Eli minusta oli tullut eno. Ja samalla sylikummi. Mulle veri on vettä sakeampaa. Perhe tulee aina ekana. Kun jututin systeriä skypen välityksellä ja näin kummipoikani niin löysin ikävän tunteet ja kyynelkanavani. En ollutkaan tunteeton ja manipuloiva psykopaatti niinkuin eräs entinen tyttöystäväni asian ilmaisi.
        Tällä kertaa lapsia on kaksi. Tuplasti nieleskeltävää. Muksujen lisäksi olen löytänyt kaipauksen tunteita myös muita ihmisiä ja asioita kohtaan. Ehkä mun ikävöinti vaan toimii ku vanha diesel kone.. Lämpiää hitaasti ja varmasti. Sillä nyt mulla on jo läjäpäin asioita mitä kaipaan. Ja myös muutamia ihmisiä. Perhettä. Kokonaisuudessaan. Ystäviä. Ja nyt alan myös ymmärtämään paremmin ketkä ovat ystäviä. Ja kenen kanssa olen "tuhlannut" liikaa aikaa. Jos en jollekkin käy tälläisena niin voitte mun puolesta painua vittuun. Ei enää jaksa kiinnostaa. Tai sitten minä painun. Mutta en enään tuhlaa aikaani ja energiaani teihin. Moikataan ku tavataan. Se riittää. Voisin luetella listan nimiä kenen seurassa viihdyn kuin kotonani mutta juuri siksi ei tarvitse. Koska te tiedätte kenestä puhun.

        Mielummin listaankin asioita. Koska ne ovat semmoisia osia elämästäni jotka ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Tai niin olen monesti kuvitellut. No täällä saa vähän perspektiiviä siihen että ei ole itsestäänselvyyksiä. En kirjoittele näitä mihinkään tärkeysjärjestykseen vaan annan ajatuksen vaan juosta. Voit miettiä ehkä omalla kohdallasi mitkä ovat asioita joista todella nautit mutta koska ne ovat niin arkipäiväisiä et ehkä osaa antaa niille niiden tarvitsemaa arvoa aina. Joskus jopa kiroat joitain näistä asioista tatti otsassa? Niin ainakin minä teen... Ja nyt kun kelailen pääkoppani tunnedataa huomaan että moni näistä asioista saa minut rauhalliseksi. Rakastan rauhallisuutta. Sen ei välttämättä aina tarvitse olla semmoista seesteistä olemista tai tekemistä, tarkoitan enemmänkin sisäistä rauhaa.
     
        Istuminen kulmiksessa on mun ehdottomia lempihuveja. Kesä tai talvi. Jauhaa shaibaa ja parantaa maailmaa frendejen kanssa. Mulle lähes päivittäistä toimintaa. Vähän suolaiset hinnat eikä nyt mitenkään maailman kodikkain kahvio mut seura on tärkeintä. Ja se että saa pullaa ja kakkua. Se on helvetillisen tärkeetä!
       Eräs asia mitä tulee joskus silloin tällöin kirottua vaikka pääasiassa siitä osaankin diggailla... Oma keittiö ja ruoanlaitto sekä kaikenmoinen leipominen. Se että saa ylipäätänsä syödä juuri kun siltä tuntuu. Tai tehdä marjapiirakkaa ja muffinseja vaikka joka toinen päivä. Ja ollaanpa nyt rehellisiä. Vaikka joka päivä. Kyllä, olen Toni ja olen sokeri nisti. Ja jos sen johdosta kuolen nuorena, kuolen myös onnellisena sokerihumalassa ja vatsa halkeamispisteessä. Ai että ei kuullosta terveelliseltä? Vetäkää fitness hihhulit se herne niin syvälle nenään etttä tuntuu takaraivossa asti, ei sisällä kaloreita ja sulaa hitaasti. Hiilihyd.. Mitä vittua? Ei se oo ees suomea. En syö proteiineja, hiilareita enkä rasvoja. Syön ruokaa.  Se on semmoista tavaraa mikä maistuu ja tuntuu suussa hyvältä. Tiedän että tämä on monelle urheilijalle vieras käsite. Erästä lähes maailmankuulua vapaaotteluvalmentajaa lainatakseni kun hyvästä safkasta on kyse, "se menee suoraan hauiksiin".
        Tästä saadaankin mutkat suoraksi ja aasinsilta urheiluun. Ihan höpö touhua. En ole ikinä elämässäni urheillut, enkä urheile. En siis myöskään koskaan ole ollut urheilija eikä minusta moista koskaan myöskään tule. Mun makuun vähän ihmeellistä sakkia. Jokainen tyylillään. Kaipaan kamppailulajeja missä pääsee sparramaan. Elikkäst lyömään, potkimaan ja kuristamaan ihmisiä. Hyvässä hengessä. Ja kaipaan kilpailemista. Kaikkea siihen liittyvää jännitystä, oman suorituksensa maksimointia, -mielummin kuolen kun häviän- makuista sylkeä suussa. Olen yllätyksekseni huomannut että tuommoisia asioita tehdessä ympärilläni on yllättävän paljon urheilijoita. En tiedä miten ovat paikalle eksyneet. Katsovat mua pitkään ja katson takas. Niillä on omat juomapullot ja siistit urheilukledjut. Puhuvat ihan ihme asioista. Vaikuttavat oman alansa tiedemiehiltä. Mittailevat ja laskeskelevat kaikkea. Itse en ole kouluja käynyt. Ehkä siksi en ymmärrä niiden kieltä. Eivätkä ne ole oikeen koskaan ymmärtänyt mun kieltä. Skidinä pelattiin naapureiden kanssa aina jotain. Fudista, säbää, korista, lätkää.. Siellä ei koskaan ollut urheilijoita mukana. Tai ehkä oli mutta osasivat pitää semmoisen synkän puolen itsestään piilossa. Kaikilla oli hauskaa. Ja silti hampaat irvessä pyrittiin olemaan toista parempia. Se vasta hauskaa onkin.
        Musan vääntäminen ja keikkailu. Kun istuupi rumpupallilla lauteilla ja edessä on yleisöä jotka tykkäävät siitä mitä me soitetaan ja me tykätään siitä että yleisö tykkää... Sen parempaa tunnetta ei ole housut jalassa. Ja ihan kun tarkemmin aattelee ni ei kyllä ilman housujakaan. Tässäkin kaikki se paniikki, keskittyminen,oleminen, eläminen. Kaikki kuuluu pakettiin. Rokkenrollfoorevermän! Tässäkin tärkeintä mulle on että saan soittaa frendejen kanssa ja jakaa kaikki hyvät ja huonot vibat. Kaikki kuuluu samaan pakettiin. Tätä tointa aion harjoittaa enemmän teidän hyvien tyyppien kanssa kun palaan Suomeen.
        En oikeastaan käy kävelyllä kun yhden frendin kanssa. Voisin käydä muidenkin mutta moni ystäväni pitää sitä erheellisesti urheiluna eivätkä siksi halua ottaa osaa. Eivät hekään välitä urheilusta. Paitsi pleikkarin ja telkkarin välityksellä. Mutta palatakseni asiaan.. Nämä kävelyt ovat parhautta. Ja tätä jantteria nyt varmasti vituttaa tämmönen herkistely mut Metallicakin on kirjoittanut biisin nimeltä Nothing else matters ;) Jos se ei oo herkistelyä ni mikä sitten? Välillä elämä on siirappia =) Joskus tulee käveltyä pitkiäkin matkoja koska maailmassa on paljon parannettavaa. Välillä täytyy parantaa lätkäjoukkueita, välillä ihmissuhteita, välillä bändejä, välillä taasen maailman politiikkaa. Parantamisen varaa on elämän eri osa-alueilla niin paljon että dallatessa voi vierähtää tunti jos toinenkin. Tosin vain urheilijat laskevat tunteja,kilometrejä ja kaloreita. Itse en ymmärrä moisia mittayksikköjä.
        Sitten monien ystävien kanssa tulee myös urheiltua. Pleikkarin välityksellä. Sen lähemmäksi sporttaamista en aio koskaan yltää. Ne ovat myös hetkiä joita ikävöin. Sitä kun pieksen teitä urpoja änärissä! Häähäää!! Teillä on vuosi aikaa treenata. Haaste on heitetty. Lupaan voittaa ekan matsin jokaista teitä vastaan :) Oon pelannut skidistä saakka.. Eka laite oli suurelle yleisölle tuntematon Intellivision. Sitten sainkin jo Amiga viissatasen. Hakkaan näitä masiinoita niin kauan kun on silmät päässä ja toimivat sormet.
         Olen tavannut elämäni mittaisella matkalla ihmisiä joita aikuisiksi kutsutaan. He eivät monesti ymmärrä tämmöistä harrastusta. En minäkään ymmärrä aikuisia. Ovat ihmeellisen nihkeetä sakkia. Ihmettelevät monesti miten tulen niin hyvin toimeen lasten kanssa. Lapset tulevat aina toimeen lasten kanssa. Monilla aikuisilla on myös semmoinen harhaluulo ettei lapset osaa tehdä töitä ja ottaa vastuuta. Ja ettei lapsella voi olla omia lapsia. Kaksi tuiki tärkeää termiä menee täydellisesti sekaisin. Lapsenmielinen ja lapsellinen. Jos et osaa itse hyvä aikuinen näitä erottaa niin ehkä täytyy mennä takaisin hiekkalaatikolle ja olla lasten kanssa. Kyllä se oppi sieltä löytyy. Ja sitä kannattaa etsiä. Mikään ei ole ehkä niin tärkää. Koska aikuiset juoksevat vääjämättömästi kohti kuolemaa. Lapset taasen juoksevat eläen ja iloiten täysillä kohti elämää.
        Musan popitus ja leffojen katsominen. Isäni osti joskus varmaan viisitoista vuotta takaperin mulle sterkat. Ja ne fudaa edelleen täysillä. Hyvä musantoisto on tärkeetä. Se että voi täristää seiniä erilaisilla soittolistoilla naapurien iloksi. Ja pitää ulko-ovea auki hetken aikaa kotoota lähtiessään ja antaa nuottien kulkea pitkin käytäviä. Ihan sen takia että talossa saattaa asua aikuisia. Ja niiden ärsyttäminen on aina kivaa. Ne ärsyyntyy kaikesta ja on helvetin vihaisia. Ihme sakkia. Huutavat ja räyhäävät. Ihan turhaa porukkaa...
Myös elokuvien katsominen vaatii hyvän äänentoiston. Monet aikuiset myös pitävät kirjaa aina parempana vaihtoehtona koska se kuulemma antaa mahdollisuuden mielikuvitukselle.. Itse tykkään syödä baananit banaaneina ja pizzan pizzana. Ihan eri tuotteita ovat.
   
   Nyt en kyllä jaksa naputtaa enempää vaikka listaa ikävöinnistä voisi jatkaa loputtomiin. Elämässäni on älytön määrä tekemistä mistä nautin täysin sydämmin. Haluan myös huomauttaa ja lisätä edelliseen kirjoittamaani sekameteli soppaan vielä jotain.. Urheilijat ovat aina aikuisia. Vältä kumpaakin kuin ruttoa jos uskallat ottaa neuvoja lapselta :) Jos peiliin katsoessasi et näe lasta tee äkkiä asialle jotain. Jotain mikä on spontaania. Jotain mitä sydän sanoo ja järki pistää vastaan. Muuten voit huomata että teet omaa kilometrin mittaista ikävöintilistaa kuolinvuoteellasi. Silloin monet aikuiset viimeistään muuttuvat takaisin lapsiksi. Mutta silloin on jo liian myöhäistä. Tärkeimmät asiat ovat niitä yksinkertaisimpia. Tämä elämä on vain kerran. Tälle lauseelle aikuinen saattaa ivallisesti nauraa. Koska se on liian yksinkertaista. Ja siksi se ei kuullosta kovin älykkäältä. Lapsi ymmärtää mistä puhun. Kuuntele sitä ja hyppää siihen lätäkköön kun siltä tuntuu.
     
        Peace&Love Partypeople!!

Explicit lyrics - Rumia riimejä

        Esipuhe: Varoituksen sana. Tämä kirjoitus sisältää ison annoksen rumaa kieltä ja paskanmakuista lyriikkaa. Ei välttämättä sovellu heikkohermoisille, alaikäisille ja mun sukulaisille. Teitä on varoitettu.

        Vittu. Siinäpä vasta ruma sana. Kun vielä äitini nurkissa asuin tämä sana oli pannassa samaan tapaan kuin pontikka leka kieltolain aikaan. Eli kyllähän sitä käytettiin heti kun viranomaisen kaiken näkevä silmä ei jostain syystä kaikkea nähnytkään. Muut perisuomalaiset kirosanat edustavat mulle niin kutsuttuja voimasanoja.
         Perrrrrrkeleeeeee!!! Hianosti soi suussa ja heti on He-manin voimat kun tuommoisen taikasanan lausuu. Tämä sopii niin moneen juhlaan ja tilaisuuteen että allekirjoittanut on tukehtunut omaan parran kasvuunsa jos niitä alkaa tähän listaamahan.
        Saatana sanana taasen kutsuu jo hieman pahaenteisemmin tummia pilviä hermonsa polttaneen pään päälle. Sisältää  jo hippusen enemmän kiukkua kuin edellinen kirosanaksi taittunu pakana Jumala.
        Jumalauta termiä valitettavasti kuullaan yhä harvemmin. Se on semmoinen talon isännän viimeinen runo parin kosu pullon jälkehen ennen kuin vaimo ja lapset löytävät itsensä kinosten keskeltä vilvoittelemasta. Toki tässä yhteydessä sitä ei monikaan toivo kuulevansa mutta soisin edes ihan siinä perus - "hampurilainen tippui maahan ja lyön ensimmäistä joka samassa snägärijonossa katseeni kohtaa kello neljän aikaan aamuyöllä" - tosi elämän installaatiossa sanaa heläytettävän. Tämä kuitenkin poiketen edellisistä paholaisen kutsuista on viimeisiä miehisiä kaipuuden tunnustuksia Herramme Jumalan tykö. Sitä ei kuitenkaan ihan kokonaan kehtaappi julki lausuman että "Jumala auta", niin turvallisempaa tuupata sanat yhteen ja ottaa vielä yksi kirjain pois, jotta pään selvitessä ei tarvitse kirkkoon ensimmäisenä karauttaa.
         Helvetti edustaa taas saatanan ja perkeleiden kotikontua jolla pystyy näppärästi nivomaan koko babylonian hirvitykset samaan kasaan. Näistä Luciferin kutsuista ehkä se epätoivoisin. Siinä vaiheessa suussa hyvin maistuva kirjainten kombinaatio kun se perhe ei palannutkaan sieltä hangesta. Vaimo muutti lasten ja uuden Nigerialais syntyisen siippansa kanssa Afrikkaan koska kyllästyi makaamaan joka talvi lumessa promillemittarin näyttäessä punaista. Ja asuntolaina on maksamatta. Eppu Normaali synkistelisi vielä sen verran lisää että koiraankin osui pyrstötähti. Silloinhan on kiva kajauttaa ilmoille "helevettiiiii!".
 
      Mutta nyt päästänkin taivaiden ja helvetin kutsujen jälkeen pakinoinnin vittumaisimpaan osuuteen. Mitä vittua?! Tätä vulvan rienausta voi käyttää missä tahansa, milloin tahansa, ja miten tahansa. Se toimii, verbinä, adjektiivina ja substantiivina. Sillä voit aloittaa lauseen, pilkuttaa lauseen ja lopettaa lauseen. Se on kirosanoista röyhkein ja rumin vaikka sen latinankielinen vastine kuvastaakin hedelmällisyyttä ja "valoa tunnelin päässä" hetkeä niille joita ei ole veitsen avustuksella tähän maailmaan kiskaistu. Sitä käyttävät kaikki. Kun tilanne niin vain sallii.
        Tätä sanaa harvemmin kuullaan Hankenista valmistuneelta paremmalta kansalaiselta tai Aalto-yliopiston tuottamilta uuden maailman järjestyksen järjestäjiltä. Ei,tämä ei ole Kokoomuslaista. Tämä poliittinen vituttomuus kuitenkin koskee vain niitä hetkiä kun on kravatti kaulassa. Sana on tottakai erittäin vapaassa sylyssä myös herras kansalla kun kabinettiin päästään köyhällistöä ruoskimaan. Poliittisessa kontekstissa vittu kuuluu enemmänkin perussuomalaisten suuhun eli Suomen alati kasvalle äärioikeistolle. Siellä saakin olla rehdisti täysi apina. Ei tarvitse apinan piiloutua kapulakielen alle niinkuin tuossa ensiksi mainitussa puolueessa.
        Jos sanan syntisen sylkijä on erittäin nuori tai erittäin vanha, vitun vahvuus kasvaa ekpotentiaalisesti. Nuori saa osakseen halveksuntaa huonosta kasvatuksesta ja vanhuksen vittuiluun ei kukaan osaa suhtautua millään tavalla. Niidenhän pitäis olla jo ihan seniileitä.
        Sukupuoliroolitkin loistavat kerrankin aidosti olemattomuudellaan kun vittua viljellään. Sitä lentääpi kummankin suusta tasapuolisesti. Nainen toki saa heti huomattavan arvon alennuksen tämänlaista alatyylin ilmausta puheessaan soveltaessa. Naiset näpsäkästi myös kiroavat oman tavaransa. Sukupuoliroolit takaisin. It's a man's world.
     
        Tarkoitus oli lyhyesti pohjustaa vittua ja kertoa mikä eniten vituttaa. Noh, nyt keskityin enemmälti siihen pohjustamiseen. Ei nähkääs tuommoinen sana sovi munkin mieleen. Menee heti pasmat sekaisin. Joutuu käydä hiilikellarin kautta kerberosten saattelemana jalat tuonelaa ja kalju taivasta hipoen ennenkuin päästään asiaan. Tarinoinpa kuitenkin muutamalla sanalla tämän paikan ja kulttuurin vittumaisuuksista. Seuraavaksi mainitut seikat eivät ole missään vituttavuus järjestyksessä.

1. Hygienia on ihan vitusta täällä. Kaikin puolin. Jengi käy paskalla eikä pese käsiään. Hyi vittu! Sitten tullaan luontevasti suoraan huussista heittämään yläfesseä.. Onneksi kulttuuriin kuuluu kumartaminen ja kaikenlaisen fyysisen kosketuksen välttäminen. Voi tyylikkäästi ohittaa tilanteen nopeasti niskojaan niksauttamalla. Ajoitus täytyy olla vaan erittäin kohdillaan että osaa haistaa jo pitkältä high fiven mahdollisuuden. Myös aivastaminen käteen ja sen jälkeen kätteleminen on hyvin korealaista. On se sitten treenisali, ruokasali, yleiset vessat tai turisteille vuokrattavat huoneet, kaikki on ihan vitun likaisia. Saippuaa ei liikoja tuhlata vaan usein luotetaan ihan lähdeveden kaikkivoipaan voimaan.

2. Ruokatavat. Ruokaa tungetaan lärviin suhteessa enemmän kuin liian läski pussirotta tunkiolla ja sen jälkeen aloitetaan keskustelu. Siinä voi sitten katsoa vastapuolella istuvan kaverin päivän menun ja samalla väistellä lentäviä kasviksen palasia. Vituttaa tommonen.

3. Hierarkia. Toivon että haistatte tässä koko tekstissä huumorini mutta nyt puhun vakavasta asiasta hetken vakavasti. Joku hetki takaperin Koreassa oli satoja opiskelijoiden henkiä vaatinut laivaturma. Laivan jo valuessa kohti Haadenin kitaa miehistö oli kehoittanut ihmisiä pysymään hyteissään. Ja ihmiset pysyivät. Siinä ajateltavaa tottelevaisuudesta. "They say jump and you say how high?" Täällä tehdään juuri niin kuin joku vanhempi tai korkea-arvoisempi tahtoo. Työmoraali on aivan älyttömän kova mutta mietippä yksinkertaistettua tilannetta missä on yksi pomo ja sata alaista. Pomo antaa käskyn ja duunarit tekevät hommia kuin viimeistä päivää. Olisikohan mitenkään mahdollista että edes yhdellä sadasta olisi idea miten homma sujuisi kaikinpuolin tehokkaammin? Varmasti olisi mutta kaikki on turpa kiinni. Huh vittu miten tyhmää. Täällä joka maailman kolkasta tulleita ihmisiä jututtaneena olen saanut kuvan että tämä on hyvin yleinen aasialainen tapa toimia. Tai olla toimimatta. Toisaalta jos aasiassa säilytettäisiin sama vauhti ja into painaa duunia ja siihen onnistuttaisiin lisäämään lupa ajatella itse ja olla luova ja toimia sen mukaan... Kompassiin jäisi ainoana ilmansuunta itä. Länsi pyyhittäisiin kartalta.

4. Luostarimme zen martial art. Ja siihen liittyvät treenimetodit. En ole käynyt urheilukouluja mutta olen ollut monessa mukana joten ainakin mutu tuntuma on erittäin vahva. Jos päivään sisältyy aamu ja iltareenit ja yleensä siinä välissä vielä noin tunnin fudis sessarit niin mitenköhän tämä olisi kaikista terveintä rakentaa? Olisiko hyvä että aamulla vedettäisiin tiukat potkujumpat ja illalla sitten venyteltäisiin itsemme mukavaksi? Varmasti olisi. Mutta teemme juuri päinvastoin. Ja alkulämmittely on aina sama rutiini. Ja siitä puuttuu lämmittely. Kylmillä kintuilla reippaiden neljän tunnin yöunien jälkeen on hyvä vetää maksimispagettia joka suuntaan ja sen jälkeen painella virkeänä ja jalat täynnä räjähtävää voimaa suoraan duuniin. No ei vittu ole!! Fudis menee vielä mukavasti makaroniksi muuttuneilla raajoilla mutta iltatreeneissä räpylät on jo ylikypsää pastaa niinkuin on mielikin. Kuka vitun insinööri tän keksi?! Kaikkia muita kamppailu-urheilun muotoja sitten ihmetellään isoon ääneen.. Varsinkin Koreassa suosittua Taekwondoa ja vapaaottelua. Täyskontakti ja kilpaileminen ei joidenkin täällä opettavien mielestä ole zen. Vittu menkää itteenne! Zen=Olla hetkessä. Kokeilkaapa mennä ottelemaan Taekwondoa tai vaparia ja olla jotain muuta kuin hetkessä. Jos se on vaikeaa niin suunnitteleppa vaikka seuraavan viikonlopun kahvi ja pullakutsuja tuttava pariskunnallenne kesken matsisi . Ja saat nauttia pulla kahvit pillin läpi. Ihme vitun tekopyhää lässytystä. Ja martial art rujosti käännettynä muuten tarkoittaa sota taidetta. Tanssi taide on ihan toinen juttu. Sodassa osutaan oikeasti.

Nonniin. Tekipä hyvvee. Jos tuntuu siltä että se vittu on siinä kielenpäällä nin pistäkää tykittäen. Tunteiden tukahduttaminen on epätervettä. Vittuun kaikki "namaste hipit". Viha kumpuaa tiedottomuudesta ja pystymme pääsemään siitä monenlaisilla harjoitteilla eroon ja olla rauhallisuuden perikuvia. Mutta jos emme sitä ole niin ei vittu näytellä! Luonnollisen vittuuntumisen jälkeen on hyvä tarkastella itseään ja miettiä mistä kaikkia sai alkunsa jotta seuraavalla kerralla sinulla on jo tietoa omasta ajatus ja tunnemaailmastasi jotta voit ihan aidosti ja oikeasti olla "om mani padme hum". Luonnollisuus on kaunista.

Peace & love partypeople!!

Hullu maailma: Vähän videota ja enemmän kuvia

Mad world? Mad me?

        Tänään ajattelin viettää vapaa-aikaani opettavaisten teosten parissa. Kirjallisuuden puolelta Dalai Laman Healing Anger ja illan elokuvana Kungfu Panda 2. Kumpikin tuotos sisältää niin paljon viisautta että jos oikeasti haluat valaistua tämä oppimäärä riittää. Kyllä. Kungfu Panda jo riittää itsensä täysin ymmärtämiseen. Ei siihen aina "pyhiä" tekstejä tarvita. Elämä on loppujen lopuksi aika simppeliä.

        Kävin tänään mielenkiintoista keskustelua ystäväni Tsong-Uun kanssa. (Tämä siis hänen nimensä foneettinen muoto). Hän on vajaa parikymppinen poika ja asunut täällä reilut neljä vuotta. Keskusteluiden mielenkiintoa lisää se että kielenä toimii broken english. Eli yksinkertaistan omaa lontoon kielitaitoani aika tavalla jotta pääsemme samoille aalloille elikkäs leveleille. Se antaa myös itselleni mahdollisuuden tutkailla näkemyksiäni yksinkertaisemmassa valossa. Ilman liian suurta analysointia.
        Vertailimme elämää luostarissa ja sen ulkopuolella. Päädyin itse siihen tulokseen että elämä täällä on helpompaa jos oma mieli ei ole tyyni. Täällä sitä on aikaa työstää ja ympäristö antaa siihen hyvät eväät. Mutta jos oma mieli on tyyni, pidän ulkomaailmaa huomattavan paljon helpompana. Mikä sitten saa pääni rauhalliseksi? Toki se rakentuu monista eri muotoisista ja värisistä legopalikoista mutta löysin kaksi itselleni tärkeää tekijää. Ensimmäinen on läheiset ihmiset tarkoittaen perhettä ja lähimpiä ystäviä. Vaikka ihmissuhteissa on usein parantamisen varaa tämä ei kuitenkaan ole se iso ongelmakohtani. Toinen kohta on se mikä päätäni on pitänyt myrskyisenä, niin kutsuttu työelämä. Kun siihen löydän vastauksen ja tasapainon voin sanoa olevani rauhassa itseni kanssa. Eli millä minä haluan tienata taalat takataskuuni? Minulla on vai muutama vaatimus sen suhteen. Sen täytyy olla jotain jota kohtaan tunnen suurta intohimoa. Siitä täytyy saada fyrkendaalia sen verran että saan jokapäiväisen leipäni. Minun tulee olla sellaisten ihmisten ympäröimänä jotka kunnioittavat minua sellaisena kun olen.
        Annan itselleni vielä kahdeksan kuukautta aikaa miettiä mikä musta tulee isona. En aio kirjoittaa haaveistani tänne blogiin, enkä kertoa edes perheelleni. Tiedätte sitten mitä halusin kun teen sitä jo.

         Koska aion sivistää itseäni laatuviihteellä jätän pidemmät tarinoinnit ensi kertaan. Tähän blogitukseen liitän taasen vähän elävää kuvaa ja vähän enemmän kuollutta kuvaa. Eli valokuvia. Video on muutaman viikon takaa I padillani kuvattu, äänitetty ja tuotettu joten jälki on myös sen mukaista. Toisin sanoen briljanttia! :) Tämä oli ensi esiintymisemme päivää ennen Buddhan syntymäpäiviä. Ehkä vähän falskia soundia mutta ajatushan on tärkein. Biisin nimi on Mad world.

Elämän tarkoitus

Ensimmäinen kvartaali raportti.

Jeba. Eli kolme kuukautta on lusittu. Yhdeksän jäljellä. Sanankäänteissään luova urheilutoimittaja kysyisi tässä kohtaa, "miltä nyt tuntuu?" Suomen mediassakin on saatu ihan vastikään todistaa yhtä maailman syväluotaavimmista vastauksista (tosin eri kysymykseen) mitä urheilija voi suustaan päästää, "en mä tiedä". ... En mä tiedä? Parhautta! Kerrankin joku on rehellinen.
        Hoidan täällä hevosia kaverin kanssa jonka nimi suomalaisittain lausuttaisiin Zong-Uu. Hänen yleisin kommenttinsa mihin tahansa on 'I don't know'. Pikkuhiljaa arvostan tätä ajattelutapaa enemmän ja enemmän. Jos kaikki ihmiset jotka eivät OIKEASTI tiedä mitä tilanteeseen sanoa, vastaisivat etteivät tiedä, uskon että siinä olisi hyvä alku kohti mukavampaa muailmaa. ... Tosin, en mä tiedä. Kuhan arvailen.

        Ajattelin vähän kertoa mitä mä oon tähän mennessä oppinut. Ja mitä aion vielä oppia. Mutta kun aloin tutkimaan korvien välissä pyörivää kelanauhauhuriani tarkemmin sain jonkun näköisiä oivalluksia ettei noita asioita listaamalla saa kirjoitettua kovinkaan montaa sanaa ensimmäiseen neljännesvuosi katsaukseeni. Kokeillaan nyt silti jotain näpyttää..
        Se mitä olen oppinut täällä ja pystyn soveltamaan täällä, voikin olla ihan toinen stoori siellä missä sinä juuri nyt olet. Eli niin sanotusti "ulkomaailmassa". Täällä ihmisten välinen kanssakäynti on pääosin, jos ei nyt seesteistä niin ainakin aika rauhallista. Ei kiristä raha-asiat, parisuhteet tai päivän politiikka. Täällä kun niitä ei ole. Joten on hieman helpompaa keskittyä ihan omaan itseensä. Ja silloin minä itse myös näyttäydyn itselleni luonnollisesti "paremmassa valossa". Mistä oppimastani voin olla sata prosenttisen varma että se myös näyttäytyy kehityksenä kun olen takas hima hoodeilla?
         No ihan varmasti pystyn vannomaan että pelaan paremmin fudista kun aikaisemmin. En vieläkään kovin hyvin mutta paremmin. Se on varma. Sitä tulee tahkottua sen nelisen tuntia keskimäärin viikossa. Ja turha kuvitella että "munkkifudis" olisi ns. siistiä potkupalloa :). Täällä ajetaan miestä pystyyn ihan surutta ja pelataan jopa aika rumaa peliä :). Tosin hyvässä hengessä.
        Nyt ei kyllä äkkiseltään tule mieleen juurikaan muuta mitä voin taata osaavani paremmin. Toki teen monia asioita täysin erilailla mitä aikaisemmin. Nukun vähemmän, teen töitä enemmän, teen istuma meditaatiota säännöllisesti, teen lähes kaiken mitä teen "meditatiivisemmin" tai toisin sanoen paremmin keskittyen. Vaatekaappini on siistimpi, kämppäni on siistimpi, urheilen ilman laiskuteen pohjautuvia taukoja, syön säännöllisemmin, olen ystävällisempi kanssamatkustajille ja olen ainakin vähän vähemmän itsekeskeinen.
        Mutta niin kuin jo mainitsin, se miten nämä tavat siirtyvät Suomeen, siitä ei ole mitään takeita. Täällä tämmöinen toiminta on lähes "pakollista". Voin toki olettaa vaikka mitä.. Meditoidessani sain eräänlaisen ymmärryksen tuntemuksen olettamisesta. Turhaa paskaa :). Ennustamista. En ole vielä tarpeeksi diipeissä tiloissa näkemään tulevaan. (Paitsi Sinun kohdallasi ;) ).
        Mitä aion oppia? Sekin on jotain mikä ei liity tähän hetkeen millään tavalla. Voin kertoa vaikka mitä tuhannen ja yhden tai jopa kahden yön tarinoita mutta niitä ne loppupeleissä vain ovat. Tarinoita. Kuvitelmia ja odotuksia tulevasta. Olen ollut niin pitkään kuin muistini kantaa aika haaveilevaa sorttia. Sekin on ollut eräänlainen puolustus mekanismi pahaa maailmaa vastaan. Ja on sitä edelleen. Kadota kauas pois pääni sisäisiin pilvilinnoihin. Sitä täällä harjoitan hallitsemaan. Pilvilinnat on ihan mukavia tottakai mutta mielellään haluan olla enemmäin tietoinen siitä koska unelmoin ja koska en. Pääosin on kuitenkin kivempaa elää ihan tässä ja nyt. Haistaa nurmikko samalla tavalla kun haistoin sen lapsena mökillä puiden väliin viritetyssä oranssin värisessä kankaisessa riippumatossa. Vain kokea elämää ilman tulkintaa siitä. It's divine.

        Nautin olostani täällä. Tärkeimpänä endorfiinin, dopamiinin ja muiden hyvänolon kemikaalien lähteenä pidän meditaatiota. Sen kaikissa muodoissa. Istuen,kävellen,syöden,paskoen,laulaen,nauraen,potkien,itkien,rumpuja pätkien. Asiaa käsittelevässä kirjallisuudessa monasti verrataan mieltä mereen. No mä oon Järvenpäästä joten vertaan sitä järveen:
         Aallot ovat kuin ajatuksia ja kun tuulee tarpeeksi on mahdotonta nähdä pintaa syvemmälle. Mutta silloin kuin on tyyntä voit nähdä pohjaan saakka ja saada laajemman perspektiivin kokonaisuudesta. Ja nähdä peilikuvasi samaan aikaan. Se on äärimmäisen rauhoittavaa. Ja hiljalleen munkin.. Hehheh.. Tää oli vahinko... Ja hiljalleen minunkin mielen ristiaallokko rauhoittuu. Päivä päivältä enemmän. Välillä tietenkin myrskyää ja salamoi niin isosti ettei näe nenäänsä pidemmälle.(Tiedän.. Mun klyyvaria pitemmälle on monella muullakin vaikea nähdä). Mutta sekin on luonnollista. Luonnollista on myös tasapaino. Sitä kohti mun sieluni sisäinen Juha Föhr tuntee kulkevansa. (Tähän väliin huomautan kommenttini painottavan meteorologi statusta, ei homoseksuaalisuutta). Ihminen on varmasti ainut olento tällä pallolla joka ei siihen balanssiin ilman harjoitusta kykene. Siinäkö elämän tarkoitus?

        En mä tiedä.
     
     
     

Video: Monk Cribs ( ja korjaus ja lisäys edelliseen blogiin)

Ensiksi jatkoa edelliseen.

        Erään järvenpääläis syntyisen rap artistin biisin nimeä lainaten; back to square one. Eli mitä todennäköisimmin suoritan hiljaisuus retriitin sittenkin Koreassa 1500:n euron korvausta vastaan. Muualta ei meinaa löytyä näitä pitkiä mielen jameja aloittelijoille. Korealaiset ilmeisesti ovat sitä mieltä että turistit saavat ihan rauhassa seota kunhan vaan maksavat siitä ensin ;).

       Sitten tärkeämpääkin tärkeämpi pointti lahjoituksista. Kiitos tästä lainopillisesta huomautuksesta eräälle Herttoniemen hurjalle Taekwondo miehelle! Te ketkä haluatte rahallisesti tukea sitä että olen kerrankin hiljaa mielipiteineni, ilmoittakaa siitä minulle kun olette lahjoittanut, jotta voin lähettää teille vastikkeen. Eli heitän teitä jokaista valokuvalla jotta saadaan byrokraattiset mutkat suoraksi. Face tai sähköposti. Älä kysy enempää, kaverini on kirjoittanut aiheesta gradun, luotan tähän informaatioon. Jos lahjoitatte tarpeeksi rahaa en lähetä alastonkuvaa. Kaikille alle kymmenen euroa lahjoittaneille tulee amatöörimunkkipornoa. No niin. Nyt kun saatiin tämä virallinen ja asiallinen puoli hoidettua voidaan siirtyä seuraavaan kappaleeseen.

         Vähän vajaa kaksi kuukautta ehdin asua California-Kidin kanssa samassa laatikossa. Näin kolme vaihtoehtoa tulevaisuudesta 1. Elämme vielä muutaman kuukauden kämppiksinä ja päädyn paloittelemaan hänet kynsisaksilla ja myymään paikallisella torilla kissanruokana. 2. Jumalat, profeetat ja menninkäiset näkevät uhrautumiseni tason ja ymmärtävät että pelkkä valaistuminen ei enään riitä. Sietokykyni ansiosta minusta tulee puolijumala, Hercules. 3. Avioero.

        ...Nyt siellä kotisohvalla jo jännitetäänkin että kertooko huominen Iltalehti paloittelu murhaaja munkista... Vai tunnustiko Ukkosen jumala Pohjolan pojan omakseen.. No ei se perkele tunnustanut. Enkä löytänyt yöllä mun kynsisaksia. Kolmas vaihtoehto tuli kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Hei, olikohan se sittenki Zeus... Aloin oikeasti jo tottua ajatukseen yhteiselosta ja sain sisäistä raivoani käännytettyä jo kohtalaisen mukavasti empatian puolelle. Samaisella hetkellä kun selitin tätä samaista stooria ystävälleni Simonille, zen mestari ajoi naapuriluostarin munkki homeboyn kanssa viereemme ja käski minut takapenkille. "Bob Qwang, I have a new job for you. You're going to be temple police". .... ....
--- RESPECT MY AUTHORITHY!!! ---  Ahahahahehhee!! ... Odotin että olisin saanut käsiaseen mutta sain jotain paljon parempaa uuden duunin kylkiäisenä. Uuden kämpän jossa asustan ihan ypöyksin. Uusi hima sijaitsee uuden kellotornin vieressä temppelin alamäessä jossa alan lokakuusta lähtien hakkaamaan kongia aamuneljältä.
        Viime viikolla aloitin jo herätyskellona toimimisen puisen rummun ja heleän ääneni avulla. Vedän aina vartin soolon. Viel joutuu skulaa covereita mut ootan et pääsis esittää omaa tuotantoo.. Biisissä on onneks vaan kolme sanaa et periaattessa aika helppo muistaa. Namu Ami Tabul. Kunnianosoitus äärettömälle valolle. Tavallaan tos on sen verran jo sisältöä ettei kai sitä tartte muuta sanoakaan. Viikon päästä alkaa skouden hommat. Eli klo 21-23 istun temppelin portilla ja varmistan että temppelin alueelta ei poistuta. Tämä tarkoittaa maksimissaan neljän tunnin yöunia. No en mä tänne nukkumaan tullutkaan. Oppiihan olemaan.

        Seuraavassa liikkuvan kuvan tallenteessa esittelen sinulle vanhan ja uuden kämppäni.

Tuotanto: Street Ninja Corporation
Ohjaus: Mä
Leikkaus: Meitsi
Kuvaus: Simon
Musiikki: MC Mitä vittuu?

S'il vous plaît.

Email: pohjolatoni@gmail.com
Tili lahjoituksille:  FI21 1064 3500 3504 13

Hiljaisuuden ääni

Pyydän nöyrästi apuasi.

        Mietin tuossa mennä viikolla että mitäköhän sitä tänne kirjoittaisi.. Maanantaina oli meidän bändin ensi esiintyminen. Ruotsalainen ystäväni Si... Jep ruotsalainen ystävä.. Koreassa joutuu tekemään myönnytyksiä.. Periaatteet taipuu ku tuore vitsa.. Anyways, ystäväni Simon kuvasi tämän esiintymisen I padillani. Ajattelin kokeilla leikellä siitä biisin ja tökkiä vähän valokuvia väliin. No se osoittautui tällä aikataululla ja leikkaajan ammattitaidolla suht hankalaksi hommaksi. Sen lisäksi ajattelin kertoa Buddhan synttäreistä missä myös musisoimme. Mutta.. Enpä kerro kummastakaan.

        Lupasin itselleni olla vuoden luostarissa.  Kohta kolme kuukautta täällä viettäneenä tähän on jo jossain määrin rutinoitunut. Tämä perus munkkeilu käy liian "helpoksi". Siis kaikki rispekti kyllä niille ketkä tätä tekee elämäntyönään! Ei ole mun pala kakkua..  Ei sillä etteikö joskus vituttaisi ja olisi vaikeaa mutta sehän on tärkeä osa tätä eloa. Ei valkoista ilman mustaa ja toisinpäin. Ruusuilla tanssiessa joskus sitä tanssii myös piikkien päällä. Mutta tietäen että hengailen vain sen about 12 kuukautta täällä haluan kuitenkin maksimaalisen hyödyn tästä vuodesta irti ja lisätä panoksia. Lisätä piikkejä jalkojen alle. Pistää vaihteen silmään. Ja tottua myös siihen että on helvetisti panoksia, piikkejä ja vauhtia.

        Kerron ensin mikä on Kyol Che. Vakaalla buddhalaisuuden asiantuntemuksellani. Eli suosittelen teitä hakemaan sivistystä itsellenne tämän infopläjäyksen lisäksi universaalista faktuaalisen tiedon lähteestä, googlesta. Sen jälkeen kerron mihin tarvitsen apuasi. Kyllä, juuri SINUN apuasi. Aloitetaan kuitenkin tuosta koreankielisestä ilmaisusta. Tiedän siitä yhtä paljon kuin tiesin luostarielämästä ennen tännen tuloani. Eli enpä juuri mittään. Silti olen vakuuttunut että mun täytyy tehdä se. Mä tiedän mitä mä tunnen. Kyse on meditaatioretriitistä. Kolmen kuukauden sellaisesta. Mikä vietetään täydellisessä eristyksessä ulkomaailmasta. Eli ei somea. Alkaako tää nyt joillekkin kyynikoille vastamaan luostarielämää, vai häh? ;) Ja mikä tästä tekee erityisen kiinnostavaa on se että koko aikana ei saa puhua. Eikä kirjoittaa. Eikä olla minkäänlaisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa lukuunottamatta yksityisiä tapaamisia opettajan kanssa. This is not Sparta.. This is Korea!!

       
         Joissain paikoissa tämä on ilmaista ja pyörii täysin lahjoituksien varassa. No täällä ei. Hintaa meditoinnin keskitysleirillä on 1500 euroa. Sisältäen ruumiin ravinnon, sielun ruoan ja katon pään päällä. Tähän pyysin naamakirjassa apua rikkailta ystäviltä. Ja huomasin olevani itse rikas sillä facesta löytyi samointein läjä ystäviä jotka halusivat auttaa. Sisu Gymille eräs semi afrikkalainen vapaaottelu valmentaja pisti jo keräyslippaankin. Kaikille teille mega muchos rispektit foorever!!! Ehkä se kertoo myös jotain minusta että frendit haluavat kerätä puoltoista tousoa fyrkkaa jotta olisin kolme kuukautta turpa kiinni :D Mutta vielä kertaalleen, lyyrisesta lippaastani ei riitä kirjainkombinaatiot kertomaan ja kuvailemaan kiitollisuuttani kiitollisuuteni arvoisesti. Siis KIITOS.

        Mutta mutta. Suunnitelmat hieman ehtivät jo matkan varrella päivittyä. Toimitus huomauttaa että kirjoitan tätä yhtä blogi tekstiä aina pätkittäin eri päivinä kun kerkeän. Tästä "shut the fuck up and suffer" retriitistä käytetään myös paalin kielistä termiä vipassana. Tämän sanan alla olevat mietiskely sessiot ovat ilmaisia. (Seuraava ihonväriin ja syntyperään liittyvä kommentti on laina ensimmäisestä Kummeli elokuvasta eikä sillä ole tarkoitus loukata mitään kansanryhmittymää tai sytyttää sotia mihinkään päin maailmaa). Saatanan korealaiset neekerit! Pyydätte fygyä eri nimellä kun se on muualla ilmaista!? (Allekirjoittanut muistuttaa vielä niitä maan kuuluja kukkahattutätejä että mulla on paljon korealaisia ja afrikkalaisia ystäviä joten tunkekaa käsityksenne rasismista @&€-&-$%!! ;) ;) No on täälläkin pari vipassana nimen alla kulkevaa traditiota mutta heillä ei ole tarjota tuota "sekoa täysin koko talveksi ja hyvällä tuurilla lopullisesti" pakettia. Ajattelin säästä sievoisen summan kustannuksissa ja ottaa täältä vuodenvaihteen jälkeen lennot johonkin missä tämmöinen 90:n päivän ilmainen hiljaisuus on mahdollista. Eurooppa olisi helpoin alue jottei tarvitsisi pulailla viisumien kanssa. Mutta tätä on onneksi vielä monta kuukautta aikaa hahmotella.

        Joten kerron nyt vihdoin ja viimein mihin tarvitsen SINUN apuasi. Ellet sitä jo osannut edeltävästä vuodatuksesta päätellä. Pyydän nöyrästi pieniä ja isoja lahjoituksia jotta saan matkaliput retriitti kohteeseen. Toivon että jo lahjoittaneet eivät vedä hernettä poskionteloihin kun lahjoituksen kohde hieman muuttui. Eli kurssimaksuista lentolipuiksi mutta tähtäin on edelleen sama. Mentaali penetraatio. Jos olet järvenpääläinen tai muuten vaan pyörit hoodeilla voit osallistua keräykseen Sisu Gymin toimistossa (Vanha Yhdystie 10) joka on arkisin auki 13-21. Avaan tilin tätä varten myöhemmin josta infoan facessa ja blogissa myöhemmin. Joten etukäteen jo kiitos ja kumarrus myös SINULLE!!

        Tämänkertainen tekstitys keskittyipi avunhuutoon. Ja lupasin jo facebookissa itkeä onnesta jos huutooni vastataan niin että piknikkini toteutuu. Ja olen aika varma että siihen myös vastataan. I shall bow to you. Ensi blogissa kuvia mun vanhasta ja uudesta kämpästä. Ero on huomattava :D Ja ehkä myös videota jos kellotaulu joustaa tarpeeksi.

        All feel is love! Peace!
     
       

Elävää kuvaa: Ninja Time!

        Olen kuullut sanottavan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Että jos lasket freimi freimiltä niin tämä on helvetillisen pitkä blogi. Pohjustan vähän videota vaikka isäni tapasi sanoa että turhat selitykset pahentaa asiaa. Niinkuin monta muutakin asiaa tämäkin on yksi projekti jonka olen joskus jättänyt kesken. Olen halunnut jo kauan tehdä lyhytelokuvan. Nyt aion julistaa kaikkien teidän todistaessa että aloitan tämän proggiksen vuonna 2015 kun palaan Suomeen... Yhdellä reunaehdolla... Haluan tälle "trailerille" 10000 katselukertaa Juutuubissa sinä aikana kun aiheutan pahennusta Koreassa. Eli pyydän pientä palvelusta sinulta. Jos haluat nähdä noin kymmen minuuttisen suomalaisen halpatuotanto kungfuninjasamuraistreetlife lyhärin jaa tämä sosiaalisessa meediassa. Ja kehoita muita jakamaan eteenpäin. Saatesanat saat valita aivan itse :)
       
Tämä elokuva on varmastikkin erittäin pieni askel yhteiskunnalle ja Hollywoodille mutta vähintääkin keskikokoinen askel minulle. Eikä todellakaan tarvitse odottaa mitään taiteellista exploitaatiota, pääasia että mulla on kivaa :). En muuten edes tiedä mitä toi exploitaatio tarkoittaa. Mutta mul on vahva kutina että sitä voi käyttää edellä mainitussa yhteydessä.

PS. Pienenä bonarina: Jos tämä video saa yli miljoona katsojaa vuoden aikana alan etsiä rahoitusta kokoillan elokuvalle :D

Seitsemän oikein lotossa!!

        Meditoi seitsemän oikein elämä-lotossa. Ole oman elämäsi Aulis Gerlander. Tämmöistä vertauskuvien maailmaa tarjosi tämänpäiväinen meditaationi.
 
     Kaikki tietävät miten lotto toimii. Valitset seitsemän numeroa, kone arpoo seitsemän palloa noin neljästäkymmenestä ja sitten katsot kuinka monta osui kohdilleen. Näin ihmisen ajatukset, puheen ja toiminnan hieman samankaltaisena tapahtumana.

        Kuvittele pallot ajatuksina. Oma lottokoneesi eli pääsi pyörittää valtavaa määrää ajatuksia. Ja välillä kun katson omaa - tai ympärillä olevien kanssa matkustajien toimintaa, tuntuu että monesti mitä ajattelemme, sanomme ja teemme on vain arvonnan tulosta. Olisimme voineet ajatella, sanoa ja toimia toisinkin. Ehkä sillä tavoin että siitä olisi ollut minulle ja sinulle enemmän hyötyä ja iloa. Toimintamme tapahtui vaan epämääräisen tapahtumaketjun tuloksena. Emmekä oikeastaan ehtineet edes pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan itseämme mistä ja miksi ajatuksemme, puheemme tai tekomme oikein lähti. Kaikilla on ollut niitä hetkiä kun jälkeenpäin tulee fiilis että "mitä helvettiä mä just ajattelin? Mitä helvettiä mä just sanoin? Mitä helvettiä mä just tein?"  Lottokone vaan arpoi isosta läjästä seitsemän palloa eikä mennyt edes neljä oikein. Ei itseasiassa mennyt yhtään oikein.

        Lottoaminen olisi paljon helpompaa jos siellä olisi aina vain seitsemän palloa. Juuri ne mun numerot. Sitten se ei olisi enään arpomista. Aina tulisi täyspotti. Meditaatiolla voit vähentää arvottavien pallojen määrä. Tai kaventaa pallojen määrän vain seitsemään jolloin voitat varmasti täyspotin. Näen seitsemän oikein rivin "nyt" hetken kokemisena. Ei tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Täysin kiinni intuitiossa.

        Seitsemän oikein rivi pyörimässä pallossa on sama kuin oikea ajatus päässä. Koneenkin voi jo tässä vaiheessa pysäyttää. Ajattelemisen lopettaa. Pallojen lottokoneesta ulos tullestaan oikea rivisi on kuin oikeat sanat tullessaan ulos suusta. Sitä ei tarvinnut miettiä. Sanoit vain juuri mitä piti siinä tilanteessa. Tämänkin olet varmasti kokenut.

         Lottovoiton käyttö on sama kuin oikean ajatuksen ja/tai puheen pistäminen käytäntöön. Se vaatii keskittymistä. Rauhallisuutta. Tarkkaavaisuutta. Jos saat seitsemän oikein lotossa ja voitat muutaman miltsin voit saada sillä paljon hyvää aikaan. Tai sitten et. Tärkeää on se miten käytät rahasi. Autatko itseäsi,perhettäsi,ystäviäsi ja ympärilläsi olevia ihmisiä sillä? Vai käytätkö fyffet kokaiiniin ja huoriin? Pelkkä hyvä alku ei riitä. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä.

        Monilla meistä on jo hyvä ajatus. Ja olemme uskaltautuneet puhumaan siitä. Mutta olemmeko panneet sitä toimeen? Olemmeko tehneet mitään? Mielestäni tässä kohtaa ihminen yleisimmin "epäonnistuu". Eikö aika moni meistä kuitenkin tiedä miten elää hyvä elämä? Kuinka monesti kuitenkin hyvät ideat itsemme ja elämämme kehittämisestä jää ajatuksen ja puheen tasolle. Pistin epäonnistumisen lainausmerkkeihin koska se on mielestäni yksi avaintekijä onnistumisessa. Joku viisas on joskus sanonut että menestyvät ihmiset eivät edes koe semmoista tunnetta vaan näkevät epäonnistumisen haasteena.

        Meditaatiossa "voiton" saaminen on onneksi huomattavan paljon helpomaa kuin lotossa. Siinäkin kuitenkin todennäköisyydet kasvavat mitä useammin sitä harjoitat. Säännöllisyys on tärkeää. Ja vaikka seitsemän oikein riviä et onnistuisikaan saamaan sivupoteistakin on erittäin paljon hyötyä.

        Mitä on meditaatio? Sana nostaa monilla ihmisillä karvat pystyyn. Siihen liitetään mystiikkaa, mantrojen mumisemista, istumista oudoissa asennoissa, uskonnollista hurahtamista ja vaikka mitä muuta. Toki nämä voivat liittyä meditaatioon. Silti näkisin meditoinnin olevan perusluonteeltaan aivan jotain muuta. Kun ajat autoa, ajat vain autoa. Kun peset hampaita, peset vain hampaita. Kun istut paskalla, istut vain paskalla. Voi äkkiseltään kuullostaa helpolta ja omalla tavallaan sitä se onkin. Kuitenkin monesti jotain näistä tehdessämme ajatuksemme vaeltaa aivan jossain muualla. Pöntöllä istuessasi et saa ehkä kokonaista kokemusta tapahtuvasta toimesta kun pääsi juoksee samaan aikaan veroilmoituksen täyttämisessä. Tämä on vielä suht harmitonta unelmointia.. Mutta jos korviesi väli tuhrustaa sitä veroilmoitusta Saksan autobaanalla kun Ferrarisi taulussa on 240 km/h ymmärrät varmasti meditaation tärkeyden. Toisin sanoen näkisin että elämä on meditaatiota ja meditaatio on elämää. Olla hetkessä. Tulevaisuutta ja menneisyyttä ei ole muualla kuin omassa päässämme. Ja Back To The Future elokuvassa. Jonkun fiksun mukaan "menneisyys antaa meille identiteettimme. Ja tulevaisuus lupauksen pelastuksesta. Molemmat ovat illuusiota". Tässä hetkessä oleminen on todellista. Jos olet eri mieltä ostan mielelläni sinulta lipun eiliseen tai huomiseen päivään. Olen valmis maksamaan paljon. :) Rakennamme itse Matrixin. (Jos joku ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa, suosittelen lämpimästi.) Omat pilvilinnamme.



        Istumameditaatio on varmasti yleisesti tunnetuin meditaatio harjoite. Niiden outojen istuma asentojen itselleni tärkein merkitys on tasapaino. Enkä tarkoita nyt mitään spirituaalista kokemusta vaan ihan istumista tasapainoisessa asennossa. Pääpointtina ehkä kokisin että istut vaan selkäranka suorana jotta happi kulkee hyvin. Pidät kropan ja mielen rentona ja hengität. Helppoa. Ja tekee hyvää. Ja jos koet että sinulla ei ole aikaa siihen suosittelen että lopetat NYT tämän blogin lukemisen ja käytät vaikka viisi minuuttia hiljaa ja paikoillaan olemiseen. Tämä harjoitus ainakin pitemmällä tähtäimellä antaa sinulle aikaa. Sen voin luvata. Ja jos istuminen ei luonteellesi ainakaan juuri nyt sovi niin tee jotain yksinkertaista mistä pidät. Piirrä. Laula. Soita. Kävele. Tuijota nuotiota. Seuraa laineita. Aja pyörällä. Ja tee pelkästään sitä minkä ikinä valitsit. Kun itse päätän oikeasti keskittyä- vielä minun siis täytyy erikseen keskittyä, se ei tule aina luonnostaan- huomaan nauttivani tekemisestä huomattavan paljon enemmän. Koen silloin jotain. Siihen ei tarvitse funtsimista. Jos saan tällä höpötyksellä sinut kokeilemaan mitä tahansa meditaation muotoa olen erittäin tyytyväinen. Jos saan annettua kipinän jatkuvaan harjoitukseen voimme olla kummatkin onnellisia.

        Tämä teksti syntyi meditoiden. Ainakin pääpirteittäin. Siksi kiitänkin tästä bloggauksesta sitä tahoa kuka keksi meditoinnin. :) Kiitos.

  Peace & Love Party People!

  Om mani padme hum.

Sekavia sanoja, katkonaisia ajatuksia

Wind of change... Niin kuin The Scorpionsin kiharahiuksinen keulakuva joskus biisinsä on nimennyt.. ...Berliinin muuri oli murtunut. Lännestä muistan ison kävelykadun täynnä elämää. Kahviloita ja fudis kaupan. Idästä muistan harmaata. Ja.. Lisää harmaata. Ja näitä kahta maailmaa yhdistävän sillan. Sisäinen muurini on murrettu aikaa sitten. Ja olen käynyt sillan kummallakin puolella. Pitkän runtelun tuloksena henkinen Itä-Saksani jälleenrakennus ottaa oman aikansa. Onneksi on olemassa valoisa ja eloisa Länsi. Mutta sitä siltaa täytyy kuitenkin kulkea välillä vasemmalta oikeallekkin. Kunhan kahden puolikkaan väliset erot kuroutuvat umpeen saadaan aikaan tasapaino. ... ... ... Ihan suotanan paska metafora muuten tuo äskeinen. Mutta sisältää silti muutamia totuuden siemeniä. Ja mustavalkoisen maailmankatsomukseni. Japani on niin nähty. Paskoja ninjoja. Muutaman tunnin hengailu pienellä saarella ei antanut vielä kovin teräväpiirtoista kuvaa nousevan auringon maasta. En tarkoita siis pienellä saarella itse Japaniaa, vaan olimme semmoisella pikkuruisella kalastajien täyttämällä maa palstalla sen hetken että seuraava huvipurtemme kiikutti meidät takaisin Korean niemimaalle. Erittäin epätasaista ja epämukavaa kyytiä. Mulle riittää että kulkuväline millä matkustan sisältää katon ja moottorin että alan voimaan pahoin. Tämäkään pikavene ei ollut poikkeus. Noin kolme tuntia suuntaansa kestävä matka oli varsinkin mennessä aika tuskaisan hikinen. Paikan päällä ehdin toki saavuttaa valaistuneen ninjasamurai levelin ja grillata Gozillan aamupalaksi mutta olisi mukavata joskus tutustua Japaniin ihan ajan kanssa. Suurimman osa vapaa-ajastamme käytimme Korean toiseksi suurimmassa kaupungissa Busanissa. Hmmm.. Mielenkiintoinen termi tuo vapaa-aika.. Vapaa mistä? Töistä? Koulusta? Velvollisuuksista? Jotka olen kuitenkin itse valinnut.. Jotenkin tuntuu että tuollakin sanalla rakentaa vankilaa kaikesta mikä ei ole vapaa-aika määritteen sisällä.. Ja ehkä myös itse vapaa-aika sanahirviöstä.. Mitä jos päätänkin että mulla on 24 tuntia vuorokaudessa vapaata? Ja haluan tehdä töitä vapaa-ajallani? Tai haluan viettää aikaa luostarissa vapaa-ajallani? Oonhan mä nyt perkele vapaa tekemään ihan just mitä mua huvittaa. Ihmisille on helppo nähdä vankila kaltereineen "ei-vapautena" tai vapauden riistona. Silti suljemme itsemme vankilaan omassa päässämme ja sydämmessämme. Se että puhun edes sydämmestä muuna kuin sisäelimenä nostaa jo monella maanmiehelläni karvat pystyyn, "ei vittu se varmaan seuraavaksi puhuu tunteista"! Nimittäin se vasta onkin homoa. Ja kaikkihan tietää että homous on totaalisen väärin. Omat kalterimme luomme esimerkiksi edellämainitulla tavalla. Raakaa lihaa syövällä lähes tunteettomalla Alfa uros egolla. Tai osoittamalla tämmöistä tapausta sormella kävellessäni kolmen aikaa yöllä snägärin ohi.. Jos ihan oikeasti katson peiliin voin nopeasti löytää yhden vankilani joka on minä tuomitsemassa. Minä vertaamassa itseäni toiseen. Koska koen tarvetta olla parempi. Yhtäkkiä huomaan riistäneeni itseltäni vapauden. Sitä voi tehdä niin monella tasolla. Vaikka määrittelemällä itselleen mikä on vapaa-aikaa ja mikä ei. Vankila ilman kaltereita on pahinta sorttia. Silloin ei ymmärrä olevansa vankilassa. Tämä on toki joltain viisammalta lainattu lause. Mielestäni hyvin sanottu.. Teksti taas pomppii aiheesta toiseen mutta ei sen väliä. Hyppy takaisin Busaniin.. Mielenkiintoista olla pari päivää poissa ruodusta. Sitä todellakin tunsi itsensä vapaaksi. Sai kävellä suurkaupungin katuja ja kujia.. Syödä mitä haluaa.. Tuijottaa loputtomia rivejä näyteikkunoita.. Korea on shoppailijan paratiisi. Jos kotikaupunkini Järvenpää on täynnä partureita ja baareja niin Korean vastine on vaatekaupat ja pienet ruokaraflat. Valot välkkyvät ja musa pauhaa, maisema täyttyy mainosplakaateista jotka täyttyvät onnellisten ihmisten naamoista. Kun tätä jatkuu loputtomiin alkaa pikkukylän pojan illuusio vapaudesta rapistumaan. Näen ihmisten etsivän sitä jotain eri paikoista.. Osa hakee sitä yökerhoista, osa baareista, osa elokuvateattereista, osa 10000 euron arvoisesta rannekellosta.. Näen hetken onnellisuutta heidän tavoittaessa haluamansa... Kunnes silmät muuttuvat taas yhtä harmaaksi kuin Busanin saastunut ilma.. Onneksi huomenna mainosplakaatti tai taikalaatikko -jota teeveeksi kutsutaan- osoittaa taas jotain uutta mitä voi haluta. Pysyy elämä mielenkiintoisena. Pieni kylä tai suurkaupunki. Sama halu. Tulevaisuuteen tuijottaminen. Kuukauden päästä lomalle kertoo jonkun naamakirjapäivitys. Voi haluta sitä siihen asti kunnes etelänmatka kutsuu. Ettei harmaa arki koskettaisi. Ja ettei varmasti kokisi miltä juuri nyt tuntuu.. Postasin taannoin faceen lainauksen Buddhalta, "onnellisuus ei tule jonkun saamisesta vaan haluamisen loppumisesta". Helpommin sanottu kuin tehty :D Ulkoapäin meidät pumpataan täyteen haluja. Jos emme siis itse pysähdy välillä miettimään mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä haluamme. Näidenkin välillä on iso ero. Taasen kirjoitan katkonaista ajatuksenjuoksuani. Alunperin ajattelin kirjoittaa omista haluistani minkä haluan muuttuvan elämässäni kun tulen takaisin. Ehkä hieman naivia.. Mutta siltikin haluan muutoksia. Taas kerran, on helppo sanoa ja kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo mutta tekeminen vasta määrittää mun muutoksen. Things don't change, we must change. Lauleskelee yhtye nimeltä Shelter kappaleessaan Metamorphosis. Täällä olen ainakin tottunut pitkiin päiviin. Sen haluaisin ainakin kääntyvän aktiivisuudeksi työelämässäni. Toki vielä ei ole hajuakaan mitä teen työkseni kun tulen takaisin. Tai no on hajuja mutta en mäkään kaikkea julkisesti jaa :). Täällä en myöskään tuijottele hirveästi muiden ämpäriin vaan olen kiinnostunut enemmän omasta kasvustani. Muiden dumaaminen on aika vähäistä. Senkin siirtäminen siviiliin olisi terveellistä. Myös varmasti monen tuttavani mielestä :) Vaikka ajoittaiset purkaukseni jonkun toisen ihmisen huonoutta kohtaan saattavat joskus kahvilanpöydässä viihdyttääkin :D Täällä opiskelen myös sitä etten koko ajan neuvoisi muita mitä ja miten heidän tulisi tehdä. Josh on hyvä opettaja siinä :D Parikymppiselle jenkille on monesti mielessäni päteviä ohjeistuksia (siis omasta mielestäni:) ) Mutta jospa antaisin hänen elää omaa elämäänsä ja annan neuvoja silloin kun hän niitä pyytää. Jos siihen tilanteeseen siis oikeasti osaan jotain sanoa. Paljon asioita mitä haluan :) Mutta on täällä oppinut hillitsemäänkin haluja. Toivon että itsekontrollini on parempaa. Siihenkin saa hyvää harjoitusta kun nättejä turisti neitoja pyörii harvasen päivä. Osaan jo tunnistaa hetken mikä kotopuolessa olisi jo lennättänyt minut yökerhon tanssilattialle. Ihan uutta mulle että tämmöisiäkin tuntemuksia voi hallita :). Jos nyt yritetään saada tätä läppää siihen kuuluisaan pähkinänkuoreen. Teksti ja ajatukset pomppii ku mummo aavikolla. En tidä pomppiiko mummot aavikolla. En ole koskaan käynyt aavikolla... Lähtee heti ihan räpylästä tää skrivaaminen.. Lyhyestä virsi kaunis.. Pikkupoikana handlasin hommat suht hyvin. Hoisin kouluni mallikkaasti, olin kiltti ympärillä oleville ihmisille ja homma niinsanotusti luisti. Sittemmin pakka levisi vähän käsiin. Monestakin syystä. Mutta ne eivät oikeastaan ole enää kovin tärkeitä. Tärkeätä on saada hommat taasen luistamaan. Toki olen jo pitkään mennyt oikeaan suuntaan mutta nyt on oikea aika painaa kaasua. Go west, life is peaceful there, jollotteli Pet Shop Boys joskus. Kohti henkistä Länsi-Saksaa. Sieltä katsottuna itäkin alkaa näyttämään valoisammalta. Jossain elämän vaiheessa puolia ei enään eroita toisistaan. Kaikki on yhtä. Bob Marleyn sanoin, One Love. Luen tätä tekstiä nyt ehkä viidettä kertaa läpi enkä oikein löydä punaista lankaa. Lause siellä toinen täällä. Mutta tämmöistä pääni tuottaa juuri nyt. Ensi viikolla ehkä jotain muuta. Ta sitten ei :) Peace & Love Party People!!