I see dead people... Ja tervetuloa työkyvyttömyyseläke!

        Jos joku viitsisi printata ja käydä naulaamassa tämän kertaisen blogini työkyvyttömyystoimiston sein.. Anteeksi, tarkoitin luonnollisesti työvoimatoimiston seinälle, otan mielelläni hullun paperit vastaan ja vietän loppuelämän pahnoilla maaten. Tämän avautumisen jälkeen varmaan myös moni tuttavani kiertää minut kaukaa mutta mun puolesta voitte painua sinne missä pippuri kasvaa. Enkä edes tiedä missä se kasvaa. Haluan kertoa aiheista mistä tiedän monen vaikenevan Suomen maalla, koska tällä saa helposti hankittua itselleen veronmaksajien kustantaman pyöreän muotoisen ja pehmustetun yksiön. Toivon tämän olevan parasta hupia skeptikoille ja saatte myös ilmaisen ylemmyyden tunteen koska tämä ei ole mateemattisesti todistettavissa. Eikä myöskään muunkaan tieteen alan turvin. Paitsi jos parapsykologiaa pitää tieteenä. Ja ehkä kvanttifysiikkakin voisi antaa tälle mahdollisuuden. Tosin en ymmärrä mitä se edes on. Mutta olen kuullut väitettävän että sitä ei ymmärrä kukaan. Taas niille ihmisille jotka uskovat "yliluonnolliseen"  ja joidenkin asioiden olevan (vielä) tieteen selittämättömissä toivon että rohkaistutte nostamaan näitä kissoja pöydälle niin huomaatte että meitä idiootteja, hyväuskoisia, uskonnollisia hihhuleita, mielikuvituksemme sokaisemia ja muita urpoja löytyy vielä myös karusta pohjolasta.

        Kerron muutamia sekalaisia tärinöitä ja tarinoita kohta 33 vuotta kestäneen matkani varrelta. Toki uskon siihen että olen ollut ikuisesti olemassa ja vaihdan vain fyysistä olomuotoa ajoneuvoni elikkäst ruumiini lahotessa.
        Mihin muuhun uskon? Siihen että kaikki on yhtä. Ja yksi on kaikki. Siihen että olen Jumala, kaikkeus, rakkaus ja Tao. Ja ettei nyt hullun lisäksi saa narsistin leimaa niin uskon että niin olet sinäkin. Mitä nimeä sitä sitten haluakaan käyttää. Käytän nyt itze tätä isoa Jiitä nimenä niin ei kaikkia Buddhia ja Allaheita tarvitse koko ajan luetella. Tämmöinen ajatusmalli tekee myös kännykästäsi, keltaisesta lumesta ja Adolf Hitleristä Jumalan. Ja ennenkuin kuuluisa syyttävä natsikortti nostetaan pöytään niin yritä ymmärtää.. Näen KAIKEN Jumalana. Nyt siellä eri uskontokuntien rauhaa ja rakkautta rakastavat oppineet jo teroittelevat koti alttarin edessä krusifiksejään ja latailevat pommivöitä. Koska Jumalalla ei saatana ole huumorintajua! Ja on vain yksi tapa ymmärtää Jumala. Ja se on minun tapani. Ja siksi se on oikein. Tämä koskee myös teitä ei uskovia. Vaihdat vaan näppärästi sanaksi vaikka maailmankaikkeus.
      Uskon siihen että kaikki on mahdollista. Lehmät lentää? Ei ehkä kaikkein todennäköisintä mutta annan sillekkin mahdollisuuden.

        Uskon valaistumiseen. Ja siihen että olemme kaikki jo valaistuneita. Emme vaan ymmärrä/muista sitä. Ja jatkan tätä osiota julkeasti... Jotta myös tähän asiaan uskovat voivat vedellä niitä kuuluisia herneitä ihan palko kerrallaan nokkiinsa. Olen saanut kerran kokea sen tämän elämäni aikana. Jep. Tai ainakin siinä määrin miten pystyn itse asiaa ymmärtämään. Tai ehkä parempi puhua tuntemisesta. Tämän asian sanoiksi kääntäminen on mahdotonta. Mutta niin on Jumalankin. Ja siitäkin sain muutaman rivin tuhrustettua. Jos haluaisin sitä mahdollisimman autenttisesti kuvailla olisin jättänyt tämän blogin tekstittömäksi ja sitten tyhjää ruutua tuijottaessasi olisin ehkä pystynyt parhaaseen mahdolliseen selitykseen. Koska se olisi ollut ehkä hieman kolkkoa puran tämän tapahtuneen kuitenkin verbaaliseen muotoon.
        Olen tavannut muutamia tyypejä keitä on valaistuneeksi mainostettu. Yksi heistä sai minut vakuuttuneeksi. Kävin about kymmenisen vuotta sitten tämän Himalajan heebon jooga meditaatio hässäkässä Helsingissä. Risti-istunta poltteli selkää joka puolelta aloittaessamme meedioinnin. Oli fyysisesti epämukava olo. Kyseinen Guru jäbä sanoi nostavansa meidän kundaliini energiaa ylös. Tällekkin kulttuuristä riippuen löytyy monia eri nimityksiä. Hän alkoi pyörittelemään kättään tehden spiraalin omaista liikettä. Tunsin fyysisesti hänen kätensä pyörivän selkärankani ympärillä. Siis vartaloni sisällä. Tiedän että jotkut ovat saaneet vankilassa samanmoisia kokemuksia miesrakkaudesta. Mutta nyt oli kuitenkin tilanne päällä jossa tämän hengen mies istui metrien päässä meistä eikä tähän liittynyt minkäänlaista eroottista latausta. Tämän jälkeen selkääni ei särkenyt. Yli vuoteen.
       
Seuraava mietieskely harjoite oli jo sitten loppuelämääni mullistava. Tämän henkisen kiropraktian jälkeen jatkoimme meditointia silmät auki ja kun katsoin tätä intialaisen Jeesuksen näköistä ukkelia hänen kasvonsa alkoivat vaihtumaan. Näin monia kasvoja joista jäi mieleen nasaretilaisen Jeesuksen kasvot. Hänellä ei muuten ollut sinisiä silmiä ja valkoista ihoa,raja ilmiöiden toimitus huomauttaa. Ääni päässä vaan kertoi että ne ol Jessen kasvot. Jos nyt mennään oudoilla leveleillä tekstin sisällössä niin odota kärsivällisesti. Menee vielä paljon oudommaksi... Seuraavaksi hänen kasvojensa tilalla oli jonkinlaisilla kangasnauhoilla verhottuja silmiä. Siis pää täynnä silmiä jotka välkkyivät liekojen välistä. Ja tämän kokonaisuuden näin/koin neljäulotteisesti. Jeba. Mun asioiden avaruudellinen hahmottaminen ja matemaattinen äly on lähellä jälkeenjääneen perunan tasoa joten en oikein osaa selittää mutta kun näitä höpöhöpö juttuja olen kavereilleni kertonut olen sanonut että näin kasvot otsasta takaraivoon ja takaraivosta otsaan yhtäaikaa. Tai tunsin. Tai jotain.. Ready for next one?
   
    Seuraavassa harjoitteessa ukko hävisi silmiemme edestä kokonaan. Pikkuhiljaa päälaelta kohti varpaita hänen olomuotonsa vaihtui valoksi. Kyllä. Mies muuttui valoksi. Ja pääsin kuitenkin kutsunnoissa psykologiset testit ilman hullun leimaa läpi. Ja osaan ostaa kaupasta leipää niin että siihen ei kiinnitetä erityistä huomioita. Ja minun on annettu työskennellä lasten kanssa ja nostamatta itseäni jalustalle minua yleensä pidetään vielä hyvänä siinä. Tämän blogin jälkeen toki kortisto varmaan kutsuu. Takaisin tarinaan.. Hän selitti tämän viimeisen taikatempun jälkeen että kyse ei ollut taikatempusta vaan hän otti vain hetkeksi harhan pois silmistämme ja näytti mitä todellisuus on. Nämä yksittäiset tapahtumat olivat osa isompaa kokonaisuutta. Näiden aikana ja jälkeen tunsin olevani yhtä kaiken kanssa. Egoni oli tipo tiessään. Pääni oli tyhjä turhuuksista. En tulkinnut ja analysoinut vaan koin. Koin puhdasta rakkautta. Muiden ihmisten olotilat eivät enää määrittäneet omaani. Ja silti samalla tunsin ympäristöni olevan kanssani yhtä. En tiedä oliko kyse hetkittäisestä valaistumisesta mutta olin ainakin tarpeeksi lähellä sitä tilaa mitä voisin valaistumiseksi kutsua ymmärtääkseni tämmöisen tietoisuuden olemassaolon. Toki nämä vibat jossain vaiheessa hälvenivät... Mutta vertaan tätä vaikka ensi jurriin. Vaikka se olisi ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tällä lattian desifiointi aineella - mikä jonkun tarinan mukaan oli alkoholin ensimmäinen käyttötarkoitus - itseni päihdytin, se vaikuttaisi minuun edelleen. Perhosefekti.

        Ajattelin kirjoittaa ennalta näkemisistä sun muista telepaattisista kontakteista mitä olen kokenut mutta nyt kello lyö jo niin paljon että on aika kertoa kummitustarinoita.
        Niin kauan kuin muistan olen pelännyt pimeää. Toki sinä jolle tiede edustaa uskontoa voit helposti kuitata tämän jonain psykologisena tapahtumaketjuna tai vaan paskan jauhantana ja hyvä niin. On hyvä olla asioita ja ihmisiä mistä voimme peilata omia näkemyksiämme muailmankaikkeudesta ja sen loputtomista ilmiöistä. Itse toivoisin että tiede ja uskonnot ja uskomukset voisivat rohkeammin tehdä yhteistyötä kieltämättä täysin toisiaan. Oma pimeän pelkoni on johtunut tunteesta että joku istuu sängylläni. Muistan skidinä tunteen kun olin yksin huoneessani ja aloin tuntemaan tuulen virettä. Tarkastin aina että ikkuna oli varmasti kiinni. Mutta tämä tuulenvire tuntuu erilaiselta kuin normaali tuuli. Se nostaa ihokarvani pystyyn ja tunnen ilman "väreilevän". Sitten minulle tulee kylmä ja kääriydyn peittoon. Seuraavaksi huoneeni on niin kylmä että näen hengitykseni höyryävän. Ja tämä kylmyys ei tullut aina tuulen mukana mutta silloin kun se tuli olin kauhusta jäykkänä.
       
        Monia vuosia myöhemmin katsoin loistavan kauhuelokuvan. Edellä mainituista syistä en juuri kauhusta piittaa. Tämä elokuva kuitenkin teki syvällisen vaikutuksen. Kuudes aisti. Elokuvassa poika näkee kuolleita ja hänen hengityksensä höyryää kylmyydestä heidän läsnäollessa. Friikkasin aika tavalla. Koska se oli ensimmäinen kerta kun kuulin tämmöisestä ilmiöstä. En myöskään ollut koskaan jakanut tätä minulle tapahtunutta kenenkään kanssa. Mutta pistetään nyt sitten vaikka sattuman piikkiin niin sinulla on helpompi hengittää. Olen kokenut tämmöisiä vain yksin. Paitsi... Kun olin Brasiliassa ensimmäistä kertaa juttelin erään ihastuttavan neiti-ihmisen kanssa haamuista. Istuimme noin metrin etäisyydellä toisistamme. Tunsin "tuulen" liikkuvan välissämme. Kylmät väreet jotka saan tälläisissa tilanteissa ovat hyvin erilaiset kuin "normaalit" kylmät väreet. Se semmoinen hienovaraisesti pistelevä tunne on paljon tiheämpää ja jotenkin sähköisempää. Ajatus ehti käydä päässäni että tiedän mistä on kyse.. Seuraavassa hetkessä tyttö kysyi tunsinko jotain liikkuvan välillämme. Valutin kyyneleitä. Ensimmäistä kertaa tämä sensaatio tapahtui myös jonkun muun läsnäollessa. Sen verran voin vannoa etten friikkaa joka kerta kun tuulee.
       
En ole kuitenkaan koskaan nähnyt kummituksia, henkiä ,mitä ne ikinä ovatkaan. Olen omassa päässäni vannottanut etten myös halua nähdä koska pelottaa niin helvetisti. Tästä pelosta haluan lähettää kiitokset Hollywoodin elokuva teollisuudelle. Näitä fiiliksiä mulla on muuten sitten ollut ennen yhtään näkemääni kauhu rainaa. Lähivuosina ajatus jonkun näkemisestä on kuitenkin alkanut kiehtomaan ja pelot vähenemään. En ole nähnyt mitään... Ennen kuin tulin tänne. Paikkaan jossa hautajaisia vietetään lähes viikoittain. Istuin aamumeditaatiossa. Tapoja on monia mutta normaalisti silmäni ovat puolittain auki ja katse osoittaa noin 45 astetta alaviistoon. Juniorimunkit istuvat ensimmäisenä rivissä ja takanamme ovat munkit ja heidän takanaan turistit. Edessäni alttari ja seinä. Huomasin jonkun tulevan minua kohti. Korotin hieman katsettani ja vasemmalta puoleltani lipui ohi mustahiuksinen vanhempi naishenkilö mustassa hameessa ja kirjavassa paidassa. Semmoinen tanakka rakenteinen täti. Koska heti vieressäni vasemmalla istui jenkki juniorimunkki partnerini oletan että täti solahti kaverini lävitse.. En seurannut katseellani vaan jatkoin meditaatiota. Tajusin vasta myöhemmin tapahtuneen. I see dead people.
       
        Olenko varma näistä asioista mitä olen kokenut. En. Kyseenalaistan kaiken. Tunnetko jotain kohtaan "romanttista" rakkautta? Miten voit olla siitä varma? Ja miten voit todistaa sen ihmisille? Kyseenalaistan tämmöisenkin tunteen. Se auttaa minua näkemään selkeämmin. Silti jos minulta tätä kysyttäisiin en loppujen lopuksi pystyisi vastaamaan kuin yhdellä tavalla. Tiedän mitä tunnen.

PS. Toivota minulle hyvää työkyvyttömyyseläkettä =)