sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vuoristorata - Enjoy the ride

        Fiilikset heittelevät kuin Linnanmäen puinen vuoristorata. Eli ei siis mennä ääripäitä hipoen. Suht kesyä heittelyä. Kroppa pitää myös samanmoista natinaa kuin kyseinen huvipuisto vempain. Sitä tulee välillä ihmeteltyä että "mitä v#$%¥a mä täällä oikein teen"? Ja toiseen väliin tulee taputeltua omaa olkapäätä että "helevetin hyvä että ymmärsin astua kotiovesta ulos. "So hard to leave, so hard to stay" sanoi Matti Näsäkin vai mikä sen kitaristin nimi oli?  Tää ensimmäinen viikko ollut tämmöistä totuttelua. Tai nyt jo menty reilu viikko munkkeillen ja tähänkin alkaa tottua. Osaan jo ihan itse löytää aikataulusta raot milloin käydä suihkussa, hammaspesulla tai kuninkaiden huoneessa. Niitä rakoja ei täällä hirveästi tarjoilla. Tähän väliin tekisi mieli kirjoittaa jotain selibaatista mutta se olisi liian röyhkeää. Tätä lukee mummot ja lapsetkin. Näin olen kuullut. Tosin mummot ei ehkä pienistä säikähdä. Suomen mummot on kovia mummoja.  Railille terveiset. Edesmeneen mummini sisko. Kova mummo. Joten kerron ensiksi jotain muuta ja hetkeä myöhemmin siirrytään k-18 osastolle. Että jos nyt alkaa korvia punottamaan, pää repeää myötähäpeästä tai olet reippahasti alaikäinen suosittelen vaihtamaan iltasaduksi jotain muuta.

        Kirjoittelen tätä tällä kertaa pätkittäin niin saan rauhassa naputella. Aikaisemmat blokkaukset olen skrivannut yhdeltä istumalta. On ollut aikaa siihen. Juuri tulin aamu chantista ja meditaatiosta. Pitkästä aikaa en pilkkinyt unen ja valveilla olon rajamailla aamu meditaation aikana vaan ihan rauhassa suunnittelin tulevaisuuttani Suomessa. Semmoista meditointia tällä kertaa. Olo on muutenkin nyt eri virkeä. Eilen ei ollut varsinaisia harjoituksia joten kroppa on saanut kaivattua lepoa. Kun olen treenaamisen jälkeen tukossa käytän monasti ilmaisua että tuntuu kuin olisi
rautatangot raajoissa. Täällä fyysinen uupumus tuntuu siltä kuin olisi semmoisia - suomalaisen perinneruoan- prinssinakin kokoisia ruostuneita rautapuikkoja satapäin pitämässä vartta kasassa. Päivittäinen venyttely saa todellakin vartalon nitisemään ja natisemaan kuin lintsin vanha vuoristorata. Palautumiseen täällä ei ihan hirveästi tarjoilla tunteja.

        Ja tämän kolmannen pätkän kirjoitan sunnuntaina ja näyttäisi siltä että palautuminen - kunnollinen - semmoinen veisi varmasti viikon. Johtuu todennäköisesti unen vähyydestä. Normaalisti pystyn potkaisemaan jalkani suoraksi ylös niin että etureisi ottaa rintakehään kiinni. Kylmillä jaloilla ja oikeastaan ilman minkäänlaista venytyksen tuntua. Nyt kun heitän jalkaa ylös kylmänä niin ei toivoakaan moisesta. Toisaalta täällä kun jalat ovat hyvässä treenilämmössä niin sivuspagaatti menee puhtaammin kuin koskaan. Ehkä jalatkin alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Mieli on selkeästi jalkoja edellä tässä suhteessa :)

        Toki en ole ainoa jolla välillä vähän rakoilee. Josh piirteli luovana ameriikkalaisena perjantain korean kielen tunnilla kumpaankin kämmeneensä kasvot jonka kanssa herra kävi erittäin älyllistä keskustelua. Vähän niinkuin Tom Hanks jutteli sille pallolle siinä leffassa missä se hengaili yksin autiolla saarella. Mutta ihan hyvin meillä menee :D On erittäin hupaisaa seuraa tuo parikymppinen California Kid. Niinkuin taisin jossain kirjoituksessa jo mainita niin ei mene tämän kämppiksen kanssa liian hengelliseksi tämä oleskelu :) Vaikka kyllä me joskus ihan viisaitakin keskustellaan. Uskokaa tahi älkää.

        Moni on ihmetellyt että saan käyttää tämmöisiä nykyajan vempaimia niinkuin tietokonetta. Siis mulle I-pad edustaa tietokonetta. Niinkuin edustaa uusimmat kahvinkeittimet ja digitaaliset kitaravahvistimetkin. Luostareita on erilaisia. Tämä on ainut missä itse olen asunut.  Täällä Koreassa vieraillut kyllä aika monessa. Muiden maiden käytännöistä ei hajuakaan. Jo ennen tuloani kun kävin kirjeenvaihtoa tänne minulle sanottiin että täällä joissain säännöissä joustetaan vähän enemmän kuin muualla. Ilmeisesti siksi että ottavat paikallisia teinejä määräaikaisesti "kurinpalautukseen" :). Toki joidenkin käsitys luostarielämästä saattaa tulla enemmän Hollywoodista kuin Aasiasta. Kaikella rakkaudella :) Levitaatio ja tulipallot toki kuuluvat meidänkin ohjelmaan. Ja lohikäärmeiden kesyttäminen. Sori. :)

        Vielä maininta joistain asioista mistä oppii olemaan kiitollinen ennen kuin lähen jututttaa systää ja kummipoikaa. No luonnollisesti noista edellisistä. Mutta monesta paljon yksinkertaisemmastakin asiasta. Kuten tuoleista. Niin täällä ei siis tuoleja (lukuunottamatta korean kielen tuntia) käytetä. Ja siitä että kotona saa istua ja seisoa silloin kun haluaa. Täällä ei. Ja kotona saa hengittää niin että siitä kuuluu ääni. Meditoidessa tämä on kiellettyä täällä päin maailmaa. Kotona voit olla pomon kanssa eri mieltä ja käyttää sanaa ei. Täällä moinen ei ole mahdollista. Kaikki komennot otetaan kumartaen vastaan. Tänään meitä tultiin uudelleen kouluttamaan chantin valmistamiseen. Eli paikkojen kuntoon laittamiseen ja järjestämiseen. Kyse oli siitä että neljä tyynyä oli jäänyt noin viisi senttiä liian lähellä toisia tyynyjä. Tämä on Zeniä. :) Tekee hyvää ruumiille ja sielulle. Oppiihan olemahan.

        Unia. Naisdemonit hyppii silmille. Jonkun maailmankatsomuksen mukaan tämä on minulle varmasti erittäin oikein. Onneksi onnistun herämään aina näistä seireenien kutsuista. Alan ymmärtämään etten ymmärrä ajatusteni hallintaa. Annan niiden hallita liikaa minua. Selibaatti on kestänyt noin kuusi viikkoa. Siis tarkoitan TÄYDELLISTÄ selibaattia. Kauniimman sukupuolen sukupuolielämää en ymmärrä tarpeeksi mutta ainakin miehiä suosittelen kokeilemaan. Vähintäänkin mielenkiintoista. Mind control. Seksi on koukuttava huume. Hyvässä ja pahassa. Sen poisjättäminen opettaa lantion alueen hallintaa korvien välin hallinnan avulla. Vai toisinpäin? Anyways, tässä kohtaa olen jo ylittänyt itseni. Joten vielä pari taputusta omalle olkapäälle. Hyvä minä. Ja kiitos sille kuka keksi vuoristoradan.


       


(Josh puhuu kädelleen kuin tom hanks pallolle) (kiitollisuus normaaliasioita, kuten istumista,seisomista,pöytää, tuolia kohtaan) (kirjan kirjoittaminen)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Olen juniori munkki ja nimeni on [Bob Qwang]

 Morjensta. Nyt olen virallisesti junnu munkki. Ja nimeni lausutaan suomalaisittain Bob Qwang. Tätä nimeä tottelen seuraavan vuoden. Englanniksi käännettynä se kuuluu 'Dharma Light'. Dharma tarkoittaa buddhalaisuudessa (oman tietoni ja wikipedian mukaan) Buddhan ja muiden valaistuneiden opetuksia. Eli oma suomennokseni nimestäni kuuluu Buddhan Oppien Valo. Aika eeppistä. Nimen antoi tämän paikan Zen-Mestari kävellessäni häntä vastaan jostain päivän toimituksista. Hän sanoi että "vie valoa Suomeen"... ...Isona musta tulee katulamppu? No tarkoitus olisi viedä itsensä edes hitusen paremassa kunnossa takaisin. Sekä fyysisesti että henkisesti. Ehkä se valo siitä sitten leviääpi. Tiedä häntä.. Toivotaan näin :) Se että Bob San (Josh) lukee tossa viereisellä patjalla netistä maailman törkyisimpiä iskurepliikkejä ja nauraa räkäisesti toivottavasti tukee mun valaistumista. Mä lupaan että me ollaan tän paikan ryöttäsimmät munkit :).  Meillä on myös bändi. Työnimenä 'Bloody Rockin' Monks'.  Tää on tämmöstä uuden aallon buddhalaisuutta :). No pääosin aikamme kuluu kuitenkin ihan perinteisissä seremonioissa ja aikataulutus on kohtuullisen tiukka. Viikonlopuille mahtuu vapaa-aikaa vähän enemmän. Tässä tämänhetkinen ohjelmani. Päivän mitta viikolla on siis noin 18 tuntia.

3.30 Herätys
4.30-5.00 Chanting
5.00-5.30 Chanting/ Meditaatio
5.30-6.10 Aamulenkki
6.10-6.30 Aamupala
6.30-8.30 Vapaata
8.30-9.30 Sun Mudo harjoitukset
9.40-10.00 Chantin valmisteleminen
10.00-11.00 Chanting
11.00-11.30 Temppelin siivous + osallistuminen ruoan "siunaukseen"
11.30-12.00 Lounas
13.00-15.30 Duunia
16.00-16.30 Chantin valmisteleminen
16.30-17.10 Vapaata
17.10-17.40 Päivällinen
18.00-18.30 Chanting
19.30-21.00 Sun Mudo harjoitukset
21.00-22.00 Nukkumaan

Sunnuntaisin on noin puoleltapäivin eteenpäin vapaata. Paitsi silloin kun ei ole. Niinkuin tänään. Hautajais seremonia täällä ylämäen temppelissä. Siitä johtuen menen nyt hammaspesulle ja nukkumaan ja jatkan blogin kirjoitusta huomenna maanantaina jos suinkin vain jossain välissä ehdin. Huomionarvoista on tosiaankin se että kun on vapaata niin se monesti korvataan työllä :).  En ehtinyt olemaan perheeseeni yhteydessä joten se jää ensi sunnuntaille. Noh, kohta tähän aikatauluun taas tottuu ja oppii löytämää raot milloin vetää henkeä. Vielä mennään vähän niinkuin pää kolmantena jalkana.

Noh niin. Saunan raikkaana puolisen tuntia lepiä. Kyllä! SAUNA!! About 70 asteinen koppi ilman mahdollisuuttaa heittää löylyä mutta ajaa loistavasti asiansa. Munkit käyvät kerran viikossa paikallisessa kylpylässä. Siis muut istuivat lämminvesi altaassa ja minä Saunassa. Altaat on lapsille. ;) Toki kylmävesi allas teki saunomisen jälkeen erittäin hyvää. Olen uudestisyntynyt.  Toki reissu söi todennäköisesti päivän ainoan mahdollisuuden vetää päikkärit mutta oli sen arvoinen.

Mitäköhän muuta osaisin nopsaan kertoa munkkeilusta.. Koko ajan on ainakin kiire. Varsinkin kun meidän oppaana on semmoinen 15 vuotias polvenkorkuinen juniori munkki joka on koko ajan sen verran aikataulusta jäljessä että saadaan juosta joka paikkaan. Siinä on maailman väsynein poika. Joka kerta olkoon se sitten chantissä tai missä tahansa missä istutaan pidempään kuin minuutti tämä jannu pilkkii siihen malliin että joku kerta se ei pysty seivaamaan tilannetta. Vaan kaatuu rymisten
jonkun niskaan. Lupaan yrittää silloin olla nauramatta. Siis ei kyse tällä kertaa vahingonilosta, erittäin mukava jantteri. Mutta tilannekomiikasta täydet pisteet kun herra kaatuu jonkun munkin niskaan tai alttarin päälle.

El Hefe aka Chief munkki tuli juuri äsken ilmoittamaan että meidän aamutreenit on  peruttu ja tilalle
töitä. Joten julkaisen tämän tekstin tämmöisenä tällä kertaa ja kuvia muutamia tulee myöhemmin.

Ai niin.. Auta munkkia osio... :)Eräs kaverini kyseli paikan osoitetta kun halusi muistaa minua jonkunlaisella paketilla. Jos
jollain on samanlaisia ajatuksia niin esimerkiksi suklaata tai mitä tahansa mikä sisältää sokeria otetaan mielellään vastaan. Saa lähettää ihan vaikka kontillisen :D  Olen siis hyvinkin tosissani :) Täällä ei pääse kauppaan joten pienikin luxus on isoa luxusta!

Golgulsa Temple
San 304, Andong-Ri, Yangbuk-Myeon
Gyeongju City, Gyeongsan Province
Korea 780 890

Tällä osoitteella mua pystyy lihottamaan :)

Kiitos ja kumarrus! Piis & Love!!!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Lisää kuvia

Spagettia Golgulsassa

Treeniä vuorilla. Ihan kuvauksellisista syistä vähissä vaatteissa :)


Buddha Golgulsassa

Ylämonoa Golgusassa


Spagettia Golgulsan metsissä

Ki Rim Sa temppeli ihan meidän mestan vierssä

Ki Rim Sa

Ki Rim Sa

Ki Rim Sa

Ki Rim Sa

Bodhisattva Ki Rim Sa temppelillä

Ki Rim Sa ja Buddhan ekat oppilaat seinämaalauksessa

Meigä kahvilassa vikaa kertaa
Meirän temppeli on ihan meren rannan vieressä. Täällä käydään välillä meditoimassa 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kuvia Golgulsan alamäesta

Golgulsan portti

Devas Guardian


Devas Guardian









Mun turistihotelli








Viimeinen viikonloppu "vapaana"

        Jep. Ja isona musta tulee heratyskello. Eli taalla pain on tapana herattaa turistit ja munkit ja kaikki silta valilla kellotornissa olevalla parimetrisella kongilla. Tanne temppelialueen alamakeen rakennetaan uutta tornia ja saan kunnian olla "alakerran" ensimmainen elava heratyskello. Tammoisen tehtavan sain Zen-mestarilta. Rakennusta pygataan ihan tahan mun tan hetkisen majatalon viereen. Viralliset avajaiset ovat vasta ilmeisesti lokakuussa jolloin asun jo ylamaessa. Taisin jo aikaisempaan blogitukseen kirjoittaa pystysuorasta matkasta temppeliin aamuchanttiin ja meditaatioon. No paasen sitten loppusyksysta kavelemaan kyseisen maen alas ja lyomaan kongia aamu neljalta ja siita reippailla puoli viideksi takaisin ylos temppeliin aamu jodlaukseen. Oonpa ainakin sitten pirteana joikhaamassa. Sorry Rovaniemen suku. En oikhiasti tieda mihin valiin tyo noitha H-kirjaimia ruukhaatte laithaa=).

        Tuosta maesta taytyy viela kertoa lisaa niille ketka ovat kiinnostuneet perinteisista kamppailulajien treenimetodeista. Ehdin tosissaan aikaisemmin valittaa etta kun jalat huutavat leipaa aamulla kavellessa sita ylos. Fiksuimmat voivatkin jo arvata etta on monta monituista tapaa menna makea ylos. Siina voi ottaa juoksukilpailuja. Ja sit siina voi kavella karhukavelya. Onneksi se on pehmeasti asfaltilla paallystetty niin kammenet eivat tule ollenkaan kipiaksi. Sitten siina voi edeta pukkihypyilla. Takaperin karhukavelylla. Kaapio/ankka kavelylla. Potkien. Nyrkkeillen. Huutaen. Kottikarry kavelylla. Kyykkyhypyilla. Ja onneksi ihan loppusuoralla ovat temppelin ylatasanteelle vievat portaat. Niissa voi tehda kaikki edellamainitut urheilusuoritukset =). Paaasiassa treenit ovat kuitenkin rauhallisempia eika tarvitse ihan hirveasti hikoilla. Fysiikan puolesta. Tekniikat ovat kuitenkin parhaimmillaan erittain haastavia ja toivon etta jotain uutta tarttuu hihaan vuoden aikana. Yksi munkki heitteli natteja perhosvoltteja ja karrynpyoria ilman kasia. Very cool =). Haluun oppia kanssa.
        Venyttely ja sen opettelu on viety myos kohtuu pitkalle taalla. Siina vaiheessa kun makasin sivuspagaatissa rintakeha maassa ja huomasin Sunmudo Mestarin painavan treenaajia muutaman mittayksikon alaspain olin jo valmistunut kun herra tuli omalle kohdalleni. Sanoin selkealla lontoon kielella etta tama on mun maksimi. No ei uskonut. Huomasin paasevani viela pitemmalle yksi korealainen selassa. Mestari Borim on itse tehty puhtaasta luonnon kumista. Naiden perinteisempien metodien lisaksi osaa kylla opastaa erittain hyvin venymista ja vanumista. Aina loytyy joku seuraava tekniikka edellisen lisaksi joka vie pitemmalle. Kunhan edellinen on ensiksi masteroitu taydellisyytta hipoen. Tama Borim kaveri pitaa enemman rauhallisia treeneja, joogaa, liikkuvaa meditaatiota, Qi Gongia ynna muuta peri zenilaista kamaa. Nuo raakki treenit ovat taas toisen mestarin pitamia. Onneksi vain keskimaarin kerta viikkoon. Hanen nimeaan en juuri nyt muista mutta lempinimeksi olemme  antaneet  "The Beast".. Kertoo kaverista  kaiken oleellisen =).  Taydentavat hyvin toisiaan. Yin &Yang saavat täällä kasvot=). Kumpikin kylla erittain empaattisia ja mukavia jasseja.
         Paivittaiset teehetket Borimin kanssa ovat myos antoisia. Puheenaiheina ihan mita tahansa. Buddhalaisuudesta ja sen monista muodoista teoriassa ja kaytannossa saa hyvia vastauksia. Ja kysymyksia. Sain itselleni "selvitettavaksi" kong-angin (jap.koan) mika on Zen-Buddhalainen harjoite. Kysymys johon ei ole loogista, alylla selvitettavaa vastausta. Ilmeisesti ratkaisu loytyy "tyhjasta mielesta".. Eli se ikaan kuin vain pompsahtaa paahan sitten kun aika on kypsa. Vahan samaan tapaan kun jokainen meista on unohtanut esim. jonkun biisin nimen ja sita ei meinaa funtsimalla saada millaan kalloon. Sitten se yhtakkia hyppaa tajuntaan kun sitä vähiten odotat.

          Ja ennen kun kerron mikä kysymys takaraivooni syötettiin on pakko hehkuttaa että sain juuri postista uuden I-padin. Tervetuloa ääkköset!! Ja helpompi kommunikaatio ulkomaailman kanssa! Ei tartte mennä lainalaitteilla. Eli kysymys kuuluu: Miten saada elefantti ulos lasipullosta rikkomatta pulloa ja tappamatta elefanttia? Pullon kaula on niin kapea ettei onnistu kiskomalla. Tämä äkkiseltään voi kuullostaa suht typerältä kysymykseltä. Ainakin omasta mielestäni :) Koska en tunne kong-ang (koan) harjoitteita hyvin, suosittelen tuijottamaan googlen kautta niin siellä joku fiksu kertoo idean. Ja älä yritä vastata minulle. Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Niin ainakin käsitin :) Etsi joku lokaali Zen-Buddhalaisuuden taitaja ja käy vastaamassa hänelle jos haluat koetella mielesi rajoja. Tai rajattomuutta.

         Sitten tämmöisistä diipeistä kelailuista ja kelaamatta jättämisistä "arkeen".  Harmaaseen arkeen niinkuin suomalainen sanoisi. No täällä funtsitaan asioita vähän eri tavalla. Onneksi. Vapaa-aika kuluu mukavasti jalkapallon ja kirjojen parissa. Tulee väkisinkin elokuva nimeltään Shaolin Soccer mieleen kun potkii palloa munkkien kanssa:). Ja ei, eivät hölkkää kaavut päällä vaa ihan omissa urheilu tamineissaan. Toinen Sunmudo mestareistamme on myös entinen ammattifudari joten saa pelata ihan tosissaan. Joutui lopettamaan uransa kun jalat sanoivat sopimuksensa irti. Siirtyi kokonaan kamppailulajien puolelle. Huomattavasti turvallisempaa. Ihan tilastojenkin valossa. Olen lukenut pari Zeniläistä opusta, Alan Wattsin The Book on tällä hetkellä kesken. Isoimman vaikutuksen on tehnyt silti Paulo Coelhon Alkemisti. Suosittelen kaikille ketkä ovat kiinnostuneet elämästä, kuolemasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Avasi paljon omaa päätäni ja aion lukea kirjan uudestaan suomenkielellä kun tulen takaisin kotiin. Juuri pari viikkoa sitten juniori munkiksi siirtynyt kalifornialainen ystäväni Josh, nykyään Beop San, oli napannut myös akustisen kitaransa mukaan joten päästään myös jamittaa. Vahinko ettei tullut rumpusetti mukaan. Olisi täytynyt joskus valita pienempi soitin :). No, olisihan vaihtoehtona viulu mutta sitä en viitsi kantaa mukana. Täällä kunnioitetaan elämää niin paljon :)

       Niin, viimeinen viikonloppu "vapaana". Tai temppelituristina niinkuin eräs sveitsiläinen temppelituristi tänään osuvasti totesi. Huomenna lähdetään kaupungille ostamaan mulle reppua jotta voin kantaa vuoroin urheilu tamineita ja vuoroin munkkipyjamaa mukana ja hoitaa kledujen vaihdon pikaisesti ohjelmasta riippuen. Käydään myös aamulla lojumassa paikallisessa kylpylässä jossa on SAUNA!!! PERKELE!!! :) Hyvää luxusta!  Ravintola ruokailua ja kahvila hengailua. Todennäköisesti ensi viikon viikonloppuna pääni ajellaan.. Okei. Mulla siis on vielä hiuksia. En ole täysin kalju. Olen antanut tukan kasvaa pari viikkoa. Älkää tukehtuko ystävät hyvät pullaanne :). Eli pää kaljuksi ja sitten ei enää saa poistua ilman bossman munkkeja temppelialueen ulkopuolelle. Ja saan viininpunaisen pyjaman. Semmoisen samannäköisen asusteen kuin Jet Leellä on honkkari pätkissä! Eli kaavut ovat vain "valmistuneille" munkeille joka vaatii muutamien vuosien luostari hengailun lisäksi yliopisto opintoja. Ja niinkuin tuossa aikaisemmin ystävästäni jenkki juniori munkista mainitsin, minäkin saan uuden nimen. Sen jälkeen en täällä ristimä nimeäni kuulekkaan. Joshin kanssa ollaan kyllä sen verran länkkäreitä ainakin vielä ettemme käytä buddhalaisia nimiä kun olemme kahdestaan. Muutan myös heti Joshin kämppikseksi heti kun muutun munkiksi. Sitten ei tule ilmeisesti enään myöskään lämmintä vettä... Ilmeisesti ylämäessä on lämminvesivaraaja toisin kuin täällä turistien puolella. Ja arvojärjestyksessä me käytetään suihkua Californian pojan kanssa viimeisenä... Kipu on kaveri ja tuska toveri. Onneksi kohta on kesä. :)

       Nyt mulla on oma tietomakone. Opettelen pistämään tänne kuvia. Facebookkiin jo tökkäisin muutamia. Sieltä voit myös kahtella jos kiinnostaapi. Seuraava blogitus onkin varmaan eka blogitus munkkina :) Palataanpa pian! Piis&love!!!




     










tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ensimmainen viikko luostarissa. Kiitos ja anteeksi osa 1.

        Yritan taasen olla pikakirjoittaja neljasormijarjestelmallani. Tanskalaisen kamppikseni I-teknologia kaytossa. 56-vuotias herra on 6danin taekwondoka ja entinen tanskan mestari kehonrakennuksessa. En halua suututtaa =) Aivan loisto salli! Ikaistaan helposti kymmenen vuotta nuoremman nakoinen. Harjoittanut zenilaisyytta jo pitkan tovin joten keskusteltavaa riittaa. Niinkun tuli ennen lahtoa kavereiden kanssa puhuttua alussa on uutuuden viehatys sitten tulee negatiiviset asiat jotka on alussa sokeudessaan sivuuttanut ja sen jalkeen paastaan lahemmaksi totuutta. Tai sen tavoittelua. No ensimmaiset pari paivaa olin kylla aika pihalla eika tuntunut yhtaan mukavalta. Ahdisti reippahasti. Ei niinkaan etta olisi ollut psyykkisesti tai fyysisesti mitaan liian rankkaa tekemista vaan nain jalkikateen ajateltuna taisi aivot ottaa hetken aikaa sopeutuakseen. Ja sopeutuivathan ne. Nyt tama on kai sitten sita alkuhuumaa koska tunnen oloni erittain kotoisaksi. Mieli lepaa. Tassa ajassa jo tunnen rauhoittuneeni paljon ja negatiiviset tunnelmat on aika minimissaan. Ehka 45 minuuttia meditaatiota tuottaa hieman tuskaa mutta kipu on kaveri ja tuska toveri. 30 minuuttia on se mihin on kotopuolessakin tottunut silloin kun sita on jaksanut laiskuudeltaan tehda. Mutta siihen kun lisaa vartin paalle ni johan ahdistaa =) Lahinna vaan kinttuja. Ja toki sita myota paa huutaa etta loppuis jo! Vaikka taytyisi antaa mielen ja varren olla levossa niin aika hankalata noin pitkaan. Mutta tekee aivan alyttoman hyvaa. Viihdyn paremmin kuin hyvin. Ja yksi suuri pelastus mita olen taalla loytanyt omalle mielenterveydelleni... Elkaa stressatko. Ei se rakoile. Ainakaan viela =) Pelastus on se etta taalla on joka safkalla jalkiruokaa!! Jippikaijeeeee!! Hedelmia,riisikakkuja sun muita hyveita. Pistan jalat taskuun ja pyorin taalta takaisin Suomeen.
 
        Mitas muuta nopsasti kertoisin.. Jospa vahan vuodattaisin & avautuisin.. Etta jos jollekkin nyt on liika herkkaa niin tukkikaa kaikki vartalonne yhdeksan reikaa ja siirtykaa tekemaan jotain fiksumpaa ;) Vuorossa kiitos ja anteeksi osasto. Ja varmasti unohdan monta eika nama ole tarkeysjarjestyksessa mutta jostain on hyva aloittaa. Ja vuoden aikana lista varmasti jatkuu =)

        Perhe. Aitille kiitos ja anteeksi. Olet kestanyt melkein pahinta laatuaan olevaa kauhukakaraa esimerkillisen hyvin hankalissa olosuhteissa. Itsetuhoisesta ja aseilla uhkailevasta agressio kimpusta on karsivallisyytesi ja rakkautesi ansiosta kasvanut jotain muuta. Ja aion kasvaa roimasti lisaa. Alan pikkuhiljaa nahda omaa itsekkyyttani paremmin paiva paivalta.
        Isille. Koska olet paremmilla metsastymailla jo vuoden seikkaillut jaan kiitokseni ja anteeksipyytoni sulle paassani.
        Hanzulle. Kiitos ja anteeksi. Olet paassyt aika nuorena katsomaan kunnon sekoilua. Ja vanhempana kuuntelemaan kun kerron mika on oikein ja vaarin. Aika harvoin ma oikeasti tiedan. Jos silloinkaan. Ja niin tylylla tavalla etta moni olisi kaantanyt selkansa. Niinkun onkin. Onneksi meidan perheessa veri on vetta sakeampaa.
       
        Laakerille. Loisto jassi! Sanotaan nyt pelkastaan kiitos. Lehman hermot lastenkasvatuksessa ja ilmeisesti myos parisuhteessa. Ihan uudenlainen tapa meidan perheessa =)

        Skideille. Kiitos etta olette olemassa. Opin jotain vastuusta enona. Ja anteeksi etta kamppani on paapiirteittain ollut niin torkyinen ettei sinne ole lapsia voinut paastaa.

Rakastan teita kaikkia. Nakojaan helpompi kirjoittaan kun sanoa. Aion opetella myos sanomaan.

        
        Ja Sinulle kiitos. Opetit minua ymmartamaan jotain ikuisuudesta. Ja diggaamaan Celine Dionista. =) 

(Tiedan taman aiheuttavan pahoinvointia ja aivohalvauksia ja ebolaa lahestulkoon jokaiselle lukijalle tassa vaiheessa. Mut ma varoitin). =)

     

        Sitten ystaville kiitos ja anteeksi:

Mamba, kiitos, eka jassi jolle paasi avautumaan niinku avaudun nyt ja ymmarsit etta tunteet ei oo varattu pelkastaan naisille ja homoille. Ja ulkomaalaisille. 
       
Lazy, olisi painokelvotonta tekstia kiittaa kaikesta mita ollaan touhuttu. =) Kyl sa tiat =) Ja anteeksi etta ei olla oltu tekemisissa koska en osaa nousta junaan. Opettelen senkin. 

Mr. perfect. Kiitos. Isoveli ainesta vaikka ollaan saman ikaisia. Loistava kakkos skeba. En siltikaan kannata koskaan Kokoomusta =)

Jaques. Kiitos. Kitaraa taytyy osata soittaa hampailla. Jassi on avannu mun paata skidista asti. Politiikkaa ja filosofiaa silloin kun en tiennyt moisten sanojen olemassaolosta. Oot ohjaillut mun lahtoa tanne aika tavalla. Eika vahiten esittelemalla Shelterin Mantran =) Ja anteeksi myos sulle etten osaa nousta junaan. Lupaan opetella.

Rutabele. Kiitos. Olet poistanut kirjaimellisesti seka kuvainnollisesti teraaseita pois mun kasista.. Loisto keskusteluja sun kanssa aiheesta kuin aiheesta! Kertoisin basisti vitsin jos osaisin. Joo... Toi junan kaytto. Anteeksi.

Jones. Kiitos. Eka jassi kenen edessa olen uskaltanut ja kehdannut itkea. Se kertoo mun kohdalla paljon. Loistavia autotalli jameja ja keskusteluja aiheesta ja helvetillisen paljon  myos sen vieresta =)
Anteeksi. Sun luo paasee kavellen.. Opettelen kavelemaan.


                Ymmarran etta jotkut ihmiset kasvavat erilleen ja sit tulee uusia ihmisia. Te edellamainitut ette edusta mulle semmoista millaan tavalla. Oon tuntenut teidat skidista saakka laheiseksi ja tunnen edelleen. Seuraavaksi se tosiaan taytyy opetella nayttamaan. Vittu tyo ootte loisto jatkia! Love yall!!!

Mazaard. Sun kanssa nyt tulee lassytettya niin paljon et aika paljon on jo sanottu. Sun mielesta varmasti voisin olla valilla hiljaakin ja epailematta saatat tuntea mun lapsellisen naiveista vuodatuksista vuosiksi myotahapeaa =) Mut ma oon nosso ja taa tekee hyvaa sielulle =) Oot yks parhaista frendeista, no sa tiat senkin. Sun kanssa sentaan osannu olla yhteydessa. Kun toi valimatka ei ole ollut ylitsepaasematon ;) Ma lupaan et ma oon taalta tullessani varustettu vahemmalla maaralla  mustaa ja valkoista sisaltavia mielipiteita ja opin myos useammin olemaan vaarassa.

Ja kiitos eraanlaiselle lifecoachille:

Siis sa mua vahan vanhempi poika johon aloin tutustumaan sen jalkeen ku olin eka saanut  monosta paahan. Jatka on jeesannu mua miljoonalla tavalla oli kyse sitten mulle kulmassa psyykkamisesta, toista tai muutamien tuntien puhelin tai kahvipoytakeskusteluista. Ja vaikka kaikki ois pain helevettia ni tuommoisen keskustelun jalkeen yhtakkia mun elama hymyileekin =) Todella hieno taito. Rispekt!!! Nielasin sen punaisen pillerin. Tammosta taa sitten on =)



        Talla kertaa tammonen henkilokohtaisempi tilitys. Perheelle ja vanhimmille frendeille. Tuntui silta. Naita tulee viela lisaa =) Mut ens blogiin kirjoitan enemman tasta luostari meinigista. Ja oikiasti pyrin pistamaan niita kuvia. Nyt ois aika menna nukkumaan ni ehtii viela viisi tuntia lepuuttaa ennen aamulauluja ja ensimmaista aamulenkkia! Et se ois moro ja piis & love kaikille mainituille ja mainitsemattomille! Hyvaa yota.