lauantai 19. heinäkuuta 2014

Punk monk has left the building!

Morjensta tasapuolisesti kaikille teille Paavoille!

        Lupasin edellisessä kirjoittelussani lyödä teitä halkaisukirveellä päähän. Poikkeavien tapahtumien muodossa. Tuli hutaistua samalla itseänikin. Monasti. Verenvuoto on jo onneksi lakannut ja pää alkaa selviämään tästä henkisestä halonhakkuu välineiden ilotulituksesta. Muutamia kuukausia takaperin jo skriivailin hieman valittelevaan sävyyn että homma on käynyt liian helepoksi ja kaipasin kovasti lisää haasteita. Ja se mitä tässä pitkällisen pohdinnan tuloksena olen huomannut kaipaavani on meditaatio. Siis istumameditaatio. Zazen, niin kuin japanialaiset sanovat. Tätä ei tarjota Golgulsassa minun mielelleni tarpeeksi. Päiväohjelmaan kuuluu vain yksi 30minuutin aamu hengittely joka tapahtuu siihen kellon aikaan että kukko ei ole nähnyt edes unta vielä kiekumisesta. Vapaa-aikaa normaaliin rutiiniin ei juurikaan sisälly. Jos vettä tippuu taivaalta silloin emme pääasiallisesti tee töitä ja se on mahdollistanut minulle itsenäisen sisään ulos hengitys hetken. Toki niinkuin olen aikaisemmin jo todennut näen kaiken mahdollisuutena meditaatioon. Niin työnteon kuin paskalla istumisenkin. Olemista hetkessä. Mutta itse pidän eniten tästä istuma harjoitteesta. Voi pistää jalat solmuun ja näyttää helvetillisen henkevältä ;).

        Tämä ei ole ainut asia mikä niinsanotusti otti pannuun. (Lukijoiden terävin kärki huomioi jo imperfektin... ;) ) Paikallinen kierrätys tapahtui polttamalla likipitäen kaikki roskat pihalla olevassa jätteiden krematoriossa. Ilmeisesti kuuluu kulttuuriin mutta olisin toivonut luostarilta hieman toisenlaista suhtautumista. Toki ymmärrän että Suomi on aika edelläkävijä tämmöisissä asioissa enkä sinällään voi verrata meidän systeemejä heidän systeemeihin. Mutta se palava muovi ihka oikeasti dunkkaa aika julmetusti. Hevosten hoidosta en viitsi ottaa liikaa kantaa koska en tiedä niistä mitään. Omat silmäni näkivät aliravittuja ja hermostuneesti käyttäytyviä ratsuja. Ja niin monen muunkin. Mutta niinkuin sanoin, en voi varmuudella sanoa. Monia tämmöisiä skidisti kalvavia ajatuksia on pieni pääni pyörittänyt. Viisi kuukautta luostarissa osoitti minulle tosiaankin että tuo meediointi on mulle Se juttu. Ja siihen en saanut aikaa. Muutamille ystäville ja perheelle aiheesta puhuneena tiivistin monet kokemani asiat yhteen lauseeseen. Liian paljon turismia ja liian vähän buddhismia. Zen mestari aka head monk tuntuu oman intuitioni mukaan enemmän pisnes mieheltä kuin munkilta.

        Torstaina mulla oli viimeinen päivä passissa. Eli samuraiden maa kutsui hakemaan tällä kertaa vuoden viisumia. Ja tähän reissuun olisi kulunut hyvin pitkälti mun viimeiset kwonit, jenit ja eurot. Ajattelinpa sitten tehdä niillä jotain muuta. Sunnuntai yönä join puoli pulloa riisiviiniä ja maanantaina olinkin sitten jo Seoulissa. Tähän väliin totean etten käyttänyt niitä rahoja viiniin vaan mulle tarjottiin tämä läksiäislahja. Tiistain hengailin Järvenpää-Korea vahvistuksen Jeren völjyssä ja keskiviikkona hyppäsin metroon joka kiidätti minut lentokentälle. Ainut virhe oli että hyppäsin väärään metroon. Saapuessani lopulta paikalle lennon lähtöön oli puolisen tuntia eikä minua otettu enää koneeseen. Noh, sehän aiheutti pienoisen dilemman. Koska rahaa ei ollut uuteen lippuun ja passissa oleva leima vanhentuisi parissa vuorokaudessa. Ja koska Koreassa oli aamu ja Suomessa yö en myöskään löytänyt tämän tietomakoneeni kautta kansallista vertaistukea intterneetistä.

        Noin nelisen tuntia tein paikallisen virkailijan kanssa yhteistyötä ja olin jo varautunut että minut lähetetään kirjekuoressa Pohjois-Koreaan kun ratkaisua ei meinannut löytyä. Sitten tämä Jumalan siunaama nuori jantteri käveli pois tiskin takaa ja käski minun odottamaan. Hän kävi takahuoneessa ottamassa yhteyden Kiinaan. Jep, Kiinaan. Koska siellä oli alunperinkin tarkoitus olla välilasku. Kaikki lentoliput määränpäähäni olivat hintahaitarissa 350-700 euroa. Ja tililläni sillä hetkellä lepuutteli 300 euroa. Vähän alkoi jo vatsaa vääntää. Lentävien tiikereiden ja ihmisten kotimaahan soitto kuitenkin otti isosti tuulta alleen. Lainaten virkailijan sanoja, "koska sinulla on ollut koko päivän niin hyvä asenne, riittää että maksat verot, 40 euroa". Jos en olisi peri suomalaisia tapoja oppinut, olisin itkenyt. Onneksi osasin pidättää etten menettänyt koko miehisyyttäni kyynelten viemänä. Yritin tarjota tälle herrasmiehelle jotain kiitokseksi ja olisin mielelläni lähettänyt Suomesta vaikka kahvipaketin. Tai lentoliput :). Mutta hän sanoi vaan tekevänsä työtään. Kuitenkin siinä muutamien tuntien aikana hänen kanssaan viettäneenä huomasin saavani erityiskohtelua. Jengi kävi raivoomassa tälle loistavalle asiakaspalvelijalle milloin mistäkin ja pääasiallisesti täysin syyttä suotta. Hyvää käytöstä ja kärsivällisyyttä vielä arvostetaan tässä maailmassa. Todiste siitä. Kiitos sille jäbälle missä ikinä oletkin! Niinkuin eräs repliikki suosikkielokuvastani Trainspottingista sanoo, "fuckin' God sent!!
        Mulla oli tämän käytännössä ilmaisen lennon saatuani vajaa tunti aikaa juosta turvatarkastukset sun muut läpi. Todellakin juoksin. Olisi ollut hieman noloa palata saman jäppisen tiskille ja kysyä, ettet viitsisi soittaa sinne Kiinaan uudestaan. Saavuin paikalle juuri ja juuri ajoissa vain huomatakseni että kone oli tunnin myöhässä. No ehdinpä vessaan kuivaamaan hien päältäni. Tuli sitten käytyä Kiinassa. Vain lentokentällä.

         Tällä hetkellä olen jo määränpäässäni. Saavuin keskiviikkona. Sain hieman rahallista tukea kotomaasta. Todennäköisesti suunniteltu matka-aikani silti lyhenee alkuperäisestä vuoden ideasta. Ei haittaa. Kuuntelen sydäntäni ja se kehoitti mua lähtemään. Olen ottanut iisisti maan pääkaupungissa hostellissa makoillen ja leffoja katellen. Tämän maan luostarit tarjoavat enemmän vapaata. Enemmän aikaa meditointiin. Vähemmän työleiri tyyppisiä olosuhteita. Muutaman tunnin päästä matkustan pääkaupungista pohjoisen viidakoihin metsäluostariin. Matka taittuu bussilla nopeasti alle kymmenen tunnin. Siellä ei käytetä sosiaalista mediaa eikä kännykkää. Yhteydenpito katkeaa. En tiedä koska kirjoitan seuraavan kerran. En tiedä edes tarkalleen mihin menen. Mutta tärkeintähän oli se matka eikä määränpää? ;) En myöskään tiedä saanko lisää oleskeluaikaa hyppäämällä rajan toiselle puolelle ja takaisin ennenkuin leima passissa vanhenee. Jos olet expertti näissä asioissa pistä pliis mulle viestiä! Sain täältä varsin ristiriitaisia vastauksia. Joten viimeistään kirjoitan seuraavan kerran vajaa kuukauden päästä.

        Osa ihmisistä Koreassa ihmetteli ratkaisuani. Osa ei. Niinkuin Buddha joskus muinoin totesi, "jos kohtaat tielläsi Buddhan, tapa se". Mä seuraan mun omaa polkua. Vaikka se sattuiskin enemmän kun valmiiksi tallatut ja silotetut. Se myös antaa eniten. Rebel Monk has left the building!

Jah love partypeople!



Ainiin. Jotain meinasi unohtua.. Terveisiä Thaimaasta! :D

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Runosuoleni puhkesi. Olkaat hyvät.

Hellou partypeople!

Aluksi haluaisin kirjoittaa muutamalla sanalla aikaisemmista kirjoituksistani. Varsinkin edellisestä. Jotkut vetivät sen herneen palkoineen ja juurineen sieraimiinsa. Voi olla että samalla meni pohjavedetkin. Kun kyse on uskonnoista huumori näyttää loppuvan lyhyeen. No mulla ei. :) Haluan selventää kaikille mielensäpahoittajille että en oikeasti pidä muslimeita itsemurhapommittajina, enkä Jeesusta kostonhimoisena alkoholin vedeksi muuttajana, enkä myöskään suosittele ketään ampumaan omaan jalkaansa. Ja vaikka en ymmärrä kumartamisen spirituaalisinta olemusta, en aio siltikään lyödä itseäni pajavasaralla polveen. En edes tiedä mikä pajavasara on. Omat uskomukseni maailmankaikkeudesta ja Jumalasta kestävät teidän rienauksen. Ja jos tunnen osuman vyötärön alla ehkä minun täytyy katsoa peiliin miksi se osui. Ehkä minun täytyy silloin kyseenalaistaa jotain mitä en ole aikaisemmin tohtinut. Suosittelen kyseenalaistamista kaikille uskonto Paavoille tasapuolisesti. Sitä pidän terveenä järjenkäyttönä.

        Sitten annan teille aihetta rienaukseen jos en ole jo aiemmin antanut. Henkilökohtaisten uskomusteni julkistaminen mietitytti. Ja jopa vähän pelotti. No nyt tiedätte viimeistään kuinka puusta pudonnut olen. Silti seuraava on vielä jollain tasolla enemmän henkilökohtaista. Haluan julkaista runoni teidän öögienne eteen. Olen runoillut teinipojasta asti suureksi osaksi helpottaakseni oloani. Niin teen nytkin. Musisoinnin saralla opin että persiin nuoleskelu on persiistä. Halusin aina kuulla ihmisiltä ihan niitä oikeita mielipiteitä. Se kehittää. Niin haluaisin nytkin. Joten pliis kommentoikaa runoiluani rehdisti vaikkapa tuonne internetin uhrialttarille joka facebook nimeä kantaa. Haluan kuulla mielipiteenne. Kiitos. Tämä runo on omistettu Sinulle ja myös sinulle.

     



Jos kuolen huomenna. Haluan elää tänään. Haluan elää lapsena. Maata sateessa ja tuntea veden iholla. Rakastan sitä tunnetta. En halua olla koko päivää yksin. Haluan viettää sen Sinun kanssasi. Ja sinun joka et ole allapäin. Joka elät tätä hetkeä varten ja naurat niin että hymykuopat näkyy. Minun ei tarvitse lukea enään uutisia. Tai ajatella rahaa. Tänään ei tarvitse sinunkaan. Voimme kävellä läpi lätäköiden tuskastumatta märistä lahkeista. Tänään myrskyää. Tunnen silti auringon kaikkien pilvien läpi. Se paistaa minua varten. En enään ehdi nähdä pilvetöntä taivasta silmilläni mutta voin tuntea sen sydämelläni. Minun ei tarvitse enään puhua tunteistani. Se veisi liikaa aikaa. Ja kertoisi liian vähän. Osoitan mielummin tunteeni sinua kohtaan. Se kertoo kaiken tarvittavan. Sitä ei pysty runoksi kääntämään. Voin tehdä mitä haluan. Elämässä ei ole enään riskejä. On vain mahdollisuuksia. Haluan istua järven rannalla. Ja kuunnella laineita ja linnunlaulua. Se rauhoittaa ja ymmärrän jotain mitä en voi selittää. Joku näkee kliseitä siinä missä minä näen rakkautta. Se ei häiritse minua. Olen valmis. Minulla ei ole enään kovin monia mielipiteitä. Eikä tarvetta tuomita sinua omistasi. Avaan aistini ja unohdan ajatukseni. On tärkeätä haistaa nurmikko ja kävellä siinä paljain jaloin. Olla osana kaikkea. En pelkää astuvani lasiin. En enään pelkää. Ajan hukkaa moinen. Ja sekin on vain kielikuva. En tunne aikaa. Tunnen vain ikuisuuden joka hetkessä jota hengitän. Tunnen Saharan autiomaan ja Kiinan muurin. Ja joka hiekan hipun maailman rannoilta. Kaiken yhtäaikaa. Tuuli kertoo minulle ajatuksesi. Ja omani sinulle jos vain haluat kuunnella. Ja kyllähän sinä haluat. Koska tämä on viimeinen päiväni. Se selkeyttää myös sinun maailmaasi. Ainakin hetkeksi. Mutta mitä sen jälkeen? Palaatko samalle tielle jota jo kerran kävelit? Vai suuntaatko askeleesi jonnekin missä et ole koskaan käynyt? Haluan elää sydämeni kuljettamana. Ja voin vain toivoa että sinä teet samoin. Haluan elää jokaisen päiväni auringon noususta sen laskuun. Ja voin vain toivoa että sinä teet samoin. Jos kuolen huomenna.


  Seuraava blogitekstini lyökin teitä  sitten halkaisukirveellä päähän. Lupaan sen. Jos näin ei käy ja tiedät mitä odottaa suosittelen etsimään jostain lasisen pallon ja kiillottamaan sen. Siinä on sulle uusi ura auki. Joten jännityksellä ensi viikkoon.

I love ya all partypeople!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Uskonto, lakikirja ja Krav Maga



        Noniin nallet. Haluan puhua uskonnoista, lakikirjasta ja Krav Magasta. Ja osoittaa mikä näillä kaikilla on yhteistä. Ja samalla ilmoittaa etten tiedä niistä yhtään mitään. Ja sinulle joka et ole perehtynyt kamppailumaailman saloihin, Krav Maga on israelilainen itsepuolustuslaji.

         Ensimmäinen ja tärkein asia on ymmärtää että yhdistävä tekijä näille kaikille on se lähde mistä ne ovat saaneet alkunsa. Ja se lähde on se paikka mihin ei aurinko paista. Hanuri. Nämä kaikki ovat kotoisin hanurista.
        Meillä ihmisolioilla tuntuu olevan aivan hirmuinen tarve tehdä elämästä helvetillisen monimutkaista. Sen kaikilla osa-alueilla. Enkä käytä sanaa helvetillinen vain siksi että se sähisee korvassani kauniisti. Käytän sitä siksi että tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Luomme itse helvettimme. Mietitäänpä uskontoja. Meille suomalaisille tuttu -takaapäin Suomi-neidon hameenhelmasta sisään väkisten tuupattu- kristinusko. Kiitos kolmen kruunun jotka poraavat meitä edelleen. Edestä ja takaa. Ei ole sattumaa kun Ruotsissa tapahtuu jotain ensin ja sitten se vasta tulee Suomeen. Hyvässä ja pahassa. Omistussuhde on röyhkeä ja kiistaton. Jos olisimme oikeasti ylpeitä kulttuuristamme lopettaisimme heidän kielensä puhumisen. Toki emme tiedä kulttuuristamme mitään koska Nalle Walhroosin esi-isät tekivät siitä ristin merkillä selvää jälkeä.
   
       Jeesus olisi ylpeä oppilaistaan. Ja myös varmasti kaikista jotka roikottavat hänen kidutuspuutaan kaulassa. Jos Jesse tekee comebackin voin uskoa että sillä palaa hiili ihan totaalisesti. Tai ainakin itellä palais. Kelaa nyt. Eka kerrot hyviä stooreja jengille ja opetat niitä olemaan ihmisiksi. Sit osa vittuuntuu ku pahimmissakin räppi batleissa ja ripustaa sut nauloilla raajoista puuhun kiinni. No sit oot kuitenki niin zen jäbä et päätät antaa kaikille anteeksi koska ymmärrät hieman enemmän ku keskiverto jäbä. No sitten poistut hetkeksi kuolevaisten keskuudesta paremmille metsästys maille ottamaan iisisti koska jengi oli ihan paskaa eikä ymmärtänyt sua ollenkaan. Siitä vähän myrskyn laannuttua ajattelet että kokeillaanpa toistamiseen. Jeesus vol. 2. Jospa se ottaisi tuulta alleen tällä kertaa. Tuut hoodeille ja se sama helvetin puu mihin sut pari tuhatta vuotta takaperin pultattiin kiinni roikkuu jengin kauloissa, korvissa ja näyteikkunoissa.   . Saatana!! ... Tai no et nyt ihan ehkä ensimmäiseksi alakertaan huutaisi mutta kyllä nyt ihan kostoksi muuttaisit vähintään kaiken viinin vedeksi. Ja jos saisit kuulla että säännöllisin väliajoin sua palvotaan syömällä kuvitteellisesti sun lihaa ja juomalla verta lähtisit todennäköisesti takaisin sinne mistä olit tullutkin. Tai et ainakaan istuisi samaan ruokapöytään. Helvetin huonoa seuraa. Ja sana helvetti on tässäkin kohdin laskelmoitu.
        On monia asioita mistä J. Nasaretilainen ottaisi varmasti pultit. Ja uskon samaa profeetta Muhammedista. Ja Krishnasta. Ja Buddhasta. Ihan sama onko nämä kaverit ollut oikeasti olemassa vai eivät. Heidän opeistaan ollaan silti godzillan kuseman päässä.
   
    Jokainen uskonto sisältää jo niin paljon oppimateriaalia pyhine teksteineen että sekin on jo luonnon herjaamista kun lasketaan kuinka monta puuta kaadetaan raamattuihin ja koraaneihin. Buddhalaisuus sisältää myös äärettömän määrän painettua sanaa. Itse olen sivusilmällä lueskellut luostarisäännöstöä ja miten korrektin munkkismiehen tulisi käyttäytyä. Pääsin kirjassa viitisen sivua eteenpäin eikä se kertonut vielä minulle elämän tarkoitusta tai mitään jaloa viisautta ihmisten kunnioittamisesta. Ensimmäiset viisi sivua kertoivat kumartamisesta. Ja varmaan vielä viisi seuraavaakin. Ehdin kuitenkin jo kokea spiritualistisen tukehtumisen tunteen niin jäätävästi että lopetin lukemisen. Jos Buddhan pääpointteina oli jonkunnäköinen itsensä kehittäminen ja ymmärtäminen jotta paremmalla esimerkillä ja puhtaammilla keloilla voimme auttaa toinen toisiamme, miksi minä polvistun? Ketä se hyödyttää? Tietenkin kaikesta voi ottaa hyödyn irti, elkee ymmärtäkö minua väärin. Mutta jos vain mentäisiin suoraan asian ytimeen ja jätettäisiin turhuudet pois? Nimittäin fysiologisesti  kumartamista parempi harjoite olisi esimerkiksi lyödä pajavasaralla polvilumpioon. Kyllä, sitäkin voi tehdä meditatiivisesti. Ja tulee lähes jumalainen yhteys "elämä on kärsimystä" käsitykseen. Eräältä ystävältäni kysyin mielipidettä siitä että miksi jokainen uskonto sisältää niin paljon kirjoituksia.. "Koska ihmiset ovat idiootteja", hän vastasi. Tämän kyllä allekirjoitan täysin mutta juuri siitä syystä eikö olisi huomattavan paljon tehokkaampaa että näitä elämän ja kuoleman oivalluksia vähän tiivistettäisiin? Vaikka yhden sivun mittaiseksi novelliksi? Saisivat kirjojen kirjoittajatkin miettiä mikä on ihan oikeasti tärkeää.
   
   Paitsi jos Jumala itse on ollut kirjailijana. Haluisin nähdä sen allekirjoituksen. Käyttääköhän Herra ihan perinteistä mustekynää vai onko kyse jostain korkeamman levelin tussista? Että vaan uskovat näkee? Muslimeilla on ilmeisesti jonkun näköinen käsitys että koraani on suoraan korkeammalta kädeltä peräisin. Ja sen jälkeen sitä on vaan kopioitu muuttamatta sanaakaan. Arvon muslimit, oletteko koskaan leikkineet rikkinäistä puhelinta vai onko se kirjassa kielletty? Ja onko Allah tai profeetta luonut itse uskovien pukukoodin? Melkoisen pikkutarkka Jumala joka peittää naiset hunnulla kun naapurin setä on pukeutunut pommivyöhön. Tai jos etiketti ei ole tullut näiltä tahoilta niin keneltä sitten? Joltain imaamilta? Ja koska hän on paljon opiskellut ja osaa kurkkulaulantaa, häneen kannattaa uskoa?

        Tarvitaanko me aina joku bossman joka kertoo meille miten asiat ovat? Muslimit eivät syö porsasta. Hindut evät koske nautaan... Jos kerättäisiin kaikki uskonnot samaan soppakulhoon emme todennäköisesti saisi syödä ollenkaan. Ehkä vesi ei ole kuitenkaan kielletty missään.. Mutta senkin jos joku pyhä mies muuttaa vinkuksi niin kaikki tietää mitä tapahtuu kun dokaa tyhjään vatsaan. Se on vähintäänkin pyhä sota. Ja mua edelleen askarruttaa miksi me uskotaan jotain ihmistä (joka on tasavertainen jumalan silmien alla) ja opetellaan tapoja, sääntöjä ja kieltoja koska hän niin sanoo.. Ei, ei se Jumala sitä kirjaa kirjoittanut vaan painokone. Ja ne papit ja imaamit ja munkit on samoja hessuja kuin mekin. Ne kouluttautuivat niin kuin mekin. Pyhiä tekstejä... Voi helvetti. Annan kaksi vaihtoehtoa. Joko mikään ei ole pyhää tai sitten kaikki on pyhää. Lopetetaan turha kuvien kumartelu ja keskitytään itse asiaan jos oikeasti haluamme kehittää itseämme ja auttaa toisiamme. Sehän on kuitenkin jokaisen uskonnon perusajatus.

        Sitten osa ihmisistä ovat erittäin vaikuttuneita lain pykälistä. Siinäpä vasta hyvällä maulla väännetty tiiliskivi. Se että joku Eero Keravalta on päässyt pelaaman aikusten monopolia elikkä politiikkaa ei mielestäni anna hänelle ja hänen tovereilleen mitään oikeutta kirjoittaa oikeutta. Vielä typerämpää on luottaa hänen sanaan kuin Hänen sanaan. Vaikka jälkimmäinen olisikin keksitty. Siinä on sentään vähän nähty vaivaa ja pyritty esittämään jotain elämää suurempaa totuutta. Valheilla tai ilman. On kuitenkin hianot tarinat rustattu ja mielikuvitus on laulanut. Eeron ja sen frendien totuudet vaihtelevat tasaisesti neljän vuoden välein ihan sen mukaan millä saa toisen kauden vähintään plakkariin jotta eläke juoksee. Jokainen meistä rikkoo näitä lakeja pienissä tai isoissa määrin. Mutta pakkohan se on jotain lakia noudattaa? Jumalan tai ihmisen kirjoittamaa. No kun ei ole. Ja jos olet niin vajakki ettet usko pärjääväsi ilman näitä suosituksia ja kieltoja niin ammu vaikka itseäsi jalkaan niin olet muille vähemmän haitaksi.

          Lopetetaanko jo tämä herroille niiailu ja otetaan ihan itse vastuu elämästämme? Ihan sama oletko toimitusjohtaja tai paavi. Et ole yhtään sen viisaampi. Mensan testeissä voit loistaa kuin hehkulamppu mutta niin olisi varmasti loistanut yksi historian suosikki hahmoistanikin, Adolf Hitler. Sieg fucking heil! Vaatii nimittäin päräyttävää älykkyyttä agitoida kokonainen kansakunta puolelleen ja tapattaa kuusi miljoonaa ihmistä. Jos väität vastaan ni kokeileppa ihan itse. Ei ole helppoa ei. Älykkyys yksin on kuin konekivääri lobotomiaan armahdetulla Teuvo Hakkaraisella. Tai ministerin palli Stubilla ja Kataisella. Voi tulla ilkiää jälkeä. Ei einää joiku kuulu minareetista kun antaa konetuliaseen laulaa. Eikä sinne torniin pääse enään tavan kansalainen muutenkaan koska jälkimmäiset herrat ovat yksityistäneet sen minareetin. Kaikkien meidän yhteisen edun vuoksi. Jep jep. Tämmöiset viisauteen kykenemättömät, terävällä älyllä höystetyt ja isompien poikien talutusnuorissa roikkuvat ihmiskuoret ovat vielä paljon tappavampia kuin Teuvo ja konari.
         Mutta idiootti taasen voi olla viisas. Ymmärtää olla tappamatta ja hymyilee vastaantulijoille. Auttaa mummon yli suojatiellä ja jakaa omastaan vähempiosaiselle. Ei välttämäti taivu pitkä matematiikka kun ei välttämäti taivu kertotaulukaan. Mutta ei väliksi jos välittää positiivistä ilmapiiriä ympärilleen. Sitten löytyy niitä harvoja ja valittuja jotka kantavat mukanaan älyä ja viisautta. Niitä ei juurikaan tuolta politiikan puolelta löydy. Heidän ideansa ovat monelle liian yksinkertaisia. Koska eihän yksinkertainen voi olla älykästä? Tai viisasta? Koska jos ihan rehellisiä ollaan niin minkäpälainen ihmistyyppi haluaa johtaa muita ihmisiä? Pääosin tämä kerma koostuu totaalisista narsisteita ja sosiopaateista. En ottaisi mukaani kesämökille kalastamaan. Kalatkin pelkäävät.
        Tarvitsemme viisaita naisia ja miehiä kirjoittamaan lakeja ja puhumaan uskonnoista. Säästämme paljon painomustetta ja paperia. Otetaan oikeus omiin käsiin ja vaihdetaan poliittinen ja uskonnollinen valta viisaille jotka osaavat olla ilman sitä. Osaavat johtaa ilman johtamista. Ja ymmärtävät että kaikki lähtee heikoimman lenkin huolehtimisesta. Min ja sinä olemme täällä oppimassa ja opettamassa toisiamme. Tittelit ja turhat muodollisuudet suolle ja toimitaan yhdessä.

        Mutta miten Krav Maga liittyy tähän kaikkeen? Muuten kuin alkulähteeltään? Haluan vielä yksinkertaistaa asiaa. Kyseinen taistelu jumppa on Israelin armeijan harjoittama itsepuolustuslaji joka on tehokkaasti - niinkuin tämän kansan tapaan kuuluu - saatu myytyä ympäri tellusta. Sitä monet pitävät yhtenä toimivimmasta systeemeistä väkivaltaa vastaan. Tekniikkoja on läjäpäin jokaista mahdollista ja mahdotonta muuttuvaa skenaariota varten. Sytyttääkö jo? Suoristetaan kurvia jos ei hehkulamppu vielä pala.

        Joku setä keksi joskus että tällä idealla jota Krav Magaksi kutsutaan sinä pysyt turvassa maailman pahuudelta. Oli hänellä muutama varteenotettava oppikin taskussa. Eihän sitä muuten saisi globaaliksi ilmiöksi. Mutta jotta harrastajat pysyisivät nöyrinä lompakko selällään oli pakko luoda niin maan perkeleesti tekemistä että se ei varmasti lopu kesken. Ja aina voi lisätä uusia haaroja niin kukaan ei ehdi kyseenalaistamaan vanhoja. Suurin osa varmasti opeista ovat ihan käyttökelpoisia mutta niillä kahden käden sormiin mahtuvilla tekniikoillakin olisi pärjännyt. Ja itseasiassa paljon paremmin. Koska me olemme yksinkertaisia. Ja elämä on yksinkertaista. Mutta niiden jotka haluavat muiden kustannuksella pumpata rahaa itselleen täytyy monimutkaistaa asioita. Se on älykästä. Ei viisasta. Ja se kaveri jolla ei luotu sitä älyä ämpärikaupalla saattaapi ostaa tämän tuotteen. Ja pysyä loppuelämänsä siinä kiinni ja maksumiehenä. Koska hän on pelkästään viisas. Haluaa kaikilla oppimillaan keinoilla auttaa itseään ja muita jotka hätään joutuvat. Ne jotka ovat kuin taivaan lahjana sekä viisaita että älykkäitä voivat muutta tämän kamppailutaidon suoraan käytäntöön sopivaksi. Kustannukset vähenevät tekniikoiden myötä ja myymisen sijasta voidaan keskittyä itse asiaan. Itsemme kehittämiseen. Hyvänä mallina olemiseen, muilta oppimiseen ja muiden opettamiseen. Teitä älyn ja viisauden kombinaation jättejä on toki valitettavan vähän. Mutta jedien voima on pimeyttä vahvempi. Muista se ja vedä valomiekkasi tupesta jos järkesi ja sydämesi loistaa kuin naantalin aurinko.

        Jos tämä Krav Maga osuus jäi vieläkin auki koska kuulut siihen himmeämmän lampun porukkaan niin laitetaan tämä nyt sithen selkokielellä. Toki jos et älynnyt se voi johtua myös siitä että tämän kirjoittaja kuuluu myös siihen aina niin empaattiseen mutta vähän hitaanlaiseen valiojoukkoon. Kun puhun tästä palestiinalaisten päänmenoksi kehitetystä nyrkkinujakasta Krav Magasta voit vapaasti vaihtaa sen sanan kohdalle minkä tahansa uskonnon tai lakikirjamme. Ole hyvä.

        Itse tiivistin kaikki uskonnot ja lait hyvin hyvin pieneen ja samalla kuitenkin niin suureen pakettiin. Tämä uskonto ja laki on ollut aina olemassa. Jos joku haluaa kustantaa tämän  elämäntaidon kirjan niin pistäkää mailia.. Se sisältää vain yhden sivun joka sisältää vain yhden sanan mikä on meille kaikille aiheellinen suositus ja sen enempää oppeja emme tarvitse. RAKASTA.
       
 
   Keep it simple stupid!
Peace, love & understanding ya'll!