Seitsemän oikein lotossa!!

        Meditoi seitsemän oikein elämä-lotossa. Ole oman elämäsi Aulis Gerlander. Tämmöistä vertauskuvien maailmaa tarjosi tämänpäiväinen meditaationi.
 
     Kaikki tietävät miten lotto toimii. Valitset seitsemän numeroa, kone arpoo seitsemän palloa noin neljästäkymmenestä ja sitten katsot kuinka monta osui kohdilleen. Näin ihmisen ajatukset, puheen ja toiminnan hieman samankaltaisena tapahtumana.

        Kuvittele pallot ajatuksina. Oma lottokoneesi eli pääsi pyörittää valtavaa määrää ajatuksia. Ja välillä kun katson omaa - tai ympärillä olevien kanssa matkustajien toimintaa, tuntuu että monesti mitä ajattelemme, sanomme ja teemme on vain arvonnan tulosta. Olisimme voineet ajatella, sanoa ja toimia toisinkin. Ehkä sillä tavoin että siitä olisi ollut minulle ja sinulle enemmän hyötyä ja iloa. Toimintamme tapahtui vaan epämääräisen tapahtumaketjun tuloksena. Emmekä oikeastaan ehtineet edes pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan itseämme mistä ja miksi ajatuksemme, puheemme tai tekomme oikein lähti. Kaikilla on ollut niitä hetkiä kun jälkeenpäin tulee fiilis että "mitä helvettiä mä just ajattelin? Mitä helvettiä mä just sanoin? Mitä helvettiä mä just tein?"  Lottokone vaan arpoi isosta läjästä seitsemän palloa eikä mennyt edes neljä oikein. Ei itseasiassa mennyt yhtään oikein.

        Lottoaminen olisi paljon helpompaa jos siellä olisi aina vain seitsemän palloa. Juuri ne mun numerot. Sitten se ei olisi enään arpomista. Aina tulisi täyspotti. Meditaatiolla voit vähentää arvottavien pallojen määrä. Tai kaventaa pallojen määrän vain seitsemään jolloin voitat varmasti täyspotin. Näen seitsemän oikein rivin "nyt" hetken kokemisena. Ei tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Täysin kiinni intuitiossa.

        Seitsemän oikein rivi pyörimässä pallossa on sama kuin oikea ajatus päässä. Koneenkin voi jo tässä vaiheessa pysäyttää. Ajattelemisen lopettaa. Pallojen lottokoneesta ulos tullestaan oikea rivisi on kuin oikeat sanat tullessaan ulos suusta. Sitä ei tarvinnut miettiä. Sanoit vain juuri mitä piti siinä tilanteessa. Tämänkin olet varmasti kokenut.

         Lottovoiton käyttö on sama kuin oikean ajatuksen ja/tai puheen pistäminen käytäntöön. Se vaatii keskittymistä. Rauhallisuutta. Tarkkaavaisuutta. Jos saat seitsemän oikein lotossa ja voitat muutaman miltsin voit saada sillä paljon hyvää aikaan. Tai sitten et. Tärkeää on se miten käytät rahasi. Autatko itseäsi,perhettäsi,ystäviäsi ja ympärilläsi olevia ihmisiä sillä? Vai käytätkö fyffet kokaiiniin ja huoriin? Pelkkä hyvä alku ei riitä. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä.

        Monilla meistä on jo hyvä ajatus. Ja olemme uskaltautuneet puhumaan siitä. Mutta olemmeko panneet sitä toimeen? Olemmeko tehneet mitään? Mielestäni tässä kohtaa ihminen yleisimmin "epäonnistuu". Eikö aika moni meistä kuitenkin tiedä miten elää hyvä elämä? Kuinka monesti kuitenkin hyvät ideat itsemme ja elämämme kehittämisestä jää ajatuksen ja puheen tasolle. Pistin epäonnistumisen lainausmerkkeihin koska se on mielestäni yksi avaintekijä onnistumisessa. Joku viisas on joskus sanonut että menestyvät ihmiset eivät edes koe semmoista tunnetta vaan näkevät epäonnistumisen haasteena.

        Meditaatiossa "voiton" saaminen on onneksi huomattavan paljon helpomaa kuin lotossa. Siinäkin kuitenkin todennäköisyydet kasvavat mitä useammin sitä harjoitat. Säännöllisyys on tärkeää. Ja vaikka seitsemän oikein riviä et onnistuisikaan saamaan sivupoteistakin on erittäin paljon hyötyä.

        Mitä on meditaatio? Sana nostaa monilla ihmisillä karvat pystyyn. Siihen liitetään mystiikkaa, mantrojen mumisemista, istumista oudoissa asennoissa, uskonnollista hurahtamista ja vaikka mitä muuta. Toki nämä voivat liittyä meditaatioon. Silti näkisin meditoinnin olevan perusluonteeltaan aivan jotain muuta. Kun ajat autoa, ajat vain autoa. Kun peset hampaita, peset vain hampaita. Kun istut paskalla, istut vain paskalla. Voi äkkiseltään kuullostaa helpolta ja omalla tavallaan sitä se onkin. Kuitenkin monesti jotain näistä tehdessämme ajatuksemme vaeltaa aivan jossain muualla. Pöntöllä istuessasi et saa ehkä kokonaista kokemusta tapahtuvasta toimesta kun pääsi juoksee samaan aikaan veroilmoituksen täyttämisessä. Tämä on vielä suht harmitonta unelmointia.. Mutta jos korviesi väli tuhrustaa sitä veroilmoitusta Saksan autobaanalla kun Ferrarisi taulussa on 240 km/h ymmärrät varmasti meditaation tärkeyden. Toisin sanoen näkisin että elämä on meditaatiota ja meditaatio on elämää. Olla hetkessä. Tulevaisuutta ja menneisyyttä ei ole muualla kuin omassa päässämme. Ja Back To The Future elokuvassa. Jonkun fiksun mukaan "menneisyys antaa meille identiteettimme. Ja tulevaisuus lupauksen pelastuksesta. Molemmat ovat illuusiota". Tässä hetkessä oleminen on todellista. Jos olet eri mieltä ostan mielelläni sinulta lipun eiliseen tai huomiseen päivään. Olen valmis maksamaan paljon. :) Rakennamme itse Matrixin. (Jos joku ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa, suosittelen lämpimästi.) Omat pilvilinnamme.



        Istumameditaatio on varmasti yleisesti tunnetuin meditaatio harjoite. Niiden outojen istuma asentojen itselleni tärkein merkitys on tasapaino. Enkä tarkoita nyt mitään spirituaalista kokemusta vaan ihan istumista tasapainoisessa asennossa. Pääpointtina ehkä kokisin että istut vaan selkäranka suorana jotta happi kulkee hyvin. Pidät kropan ja mielen rentona ja hengität. Helppoa. Ja tekee hyvää. Ja jos koet että sinulla ei ole aikaa siihen suosittelen että lopetat NYT tämän blogin lukemisen ja käytät vaikka viisi minuuttia hiljaa ja paikoillaan olemiseen. Tämä harjoitus ainakin pitemmällä tähtäimellä antaa sinulle aikaa. Sen voin luvata. Ja jos istuminen ei luonteellesi ainakaan juuri nyt sovi niin tee jotain yksinkertaista mistä pidät. Piirrä. Laula. Soita. Kävele. Tuijota nuotiota. Seuraa laineita. Aja pyörällä. Ja tee pelkästään sitä minkä ikinä valitsit. Kun itse päätän oikeasti keskittyä- vielä minun siis täytyy erikseen keskittyä, se ei tule aina luonnostaan- huomaan nauttivani tekemisestä huomattavan paljon enemmän. Koen silloin jotain. Siihen ei tarvitse funtsimista. Jos saan tällä höpötyksellä sinut kokeilemaan mitä tahansa meditaation muotoa olen erittäin tyytyväinen. Jos saan annettua kipinän jatkuvaan harjoitukseen voimme olla kummatkin onnellisia.

        Tämä teksti syntyi meditoiden. Ainakin pääpirteittäin. Siksi kiitänkin tästä bloggauksesta sitä tahoa kuka keksi meditoinnin. :) Kiitos.

  Peace & Love Party People!

  Om mani padme hum.

Sekavia sanoja, katkonaisia ajatuksia

Wind of change... Niin kuin The Scorpionsin kiharahiuksinen keulakuva joskus biisinsä on nimennyt.. ...Berliinin muuri oli murtunut. Lännestä muistan ison kävelykadun täynnä elämää. Kahviloita ja fudis kaupan. Idästä muistan harmaata. Ja.. Lisää harmaata. Ja näitä kahta maailmaa yhdistävän sillan. Sisäinen muurini on murrettu aikaa sitten. Ja olen käynyt sillan kummallakin puolella. Pitkän runtelun tuloksena henkinen Itä-Saksani jälleenrakennus ottaa oman aikansa. Onneksi on olemassa valoisa ja eloisa Länsi. Mutta sitä siltaa täytyy kuitenkin kulkea välillä vasemmalta oikeallekkin. Kunhan kahden puolikkaan väliset erot kuroutuvat umpeen saadaan aikaan tasapaino. ... ... ... Ihan suotanan paska metafora muuten tuo äskeinen. Mutta sisältää silti muutamia totuuden siemeniä. Ja mustavalkoisen maailmankatsomukseni. Japani on niin nähty. Paskoja ninjoja. Muutaman tunnin hengailu pienellä saarella ei antanut vielä kovin teräväpiirtoista kuvaa nousevan auringon maasta. En tarkoita siis pienellä saarella itse Japaniaa, vaan olimme semmoisella pikkuruisella kalastajien täyttämällä maa palstalla sen hetken että seuraava huvipurtemme kiikutti meidät takaisin Korean niemimaalle. Erittäin epätasaista ja epämukavaa kyytiä. Mulle riittää että kulkuväline millä matkustan sisältää katon ja moottorin että alan voimaan pahoin. Tämäkään pikavene ei ollut poikkeus. Noin kolme tuntia suuntaansa kestävä matka oli varsinkin mennessä aika tuskaisan hikinen. Paikan päällä ehdin toki saavuttaa valaistuneen ninjasamurai levelin ja grillata Gozillan aamupalaksi mutta olisi mukavata joskus tutustua Japaniin ihan ajan kanssa. Suurimman osa vapaa-ajastamme käytimme Korean toiseksi suurimmassa kaupungissa Busanissa. Hmmm.. Mielenkiintoinen termi tuo vapaa-aika.. Vapaa mistä? Töistä? Koulusta? Velvollisuuksista? Jotka olen kuitenkin itse valinnut.. Jotenkin tuntuu että tuollakin sanalla rakentaa vankilaa kaikesta mikä ei ole vapaa-aika määritteen sisällä.. Ja ehkä myös itse vapaa-aika sanahirviöstä.. Mitä jos päätänkin että mulla on 24 tuntia vuorokaudessa vapaata? Ja haluan tehdä töitä vapaa-ajallani? Tai haluan viettää aikaa luostarissa vapaa-ajallani? Oonhan mä nyt perkele vapaa tekemään ihan just mitä mua huvittaa. Ihmisille on helppo nähdä vankila kaltereineen "ei-vapautena" tai vapauden riistona. Silti suljemme itsemme vankilaan omassa päässämme ja sydämmessämme. Se että puhun edes sydämmestä muuna kuin sisäelimenä nostaa jo monella maanmiehelläni karvat pystyyn, "ei vittu se varmaan seuraavaksi puhuu tunteista"! Nimittäin se vasta onkin homoa. Ja kaikkihan tietää että homous on totaalisen väärin. Omat kalterimme luomme esimerkiksi edellämainitulla tavalla. Raakaa lihaa syövällä lähes tunteettomalla Alfa uros egolla. Tai osoittamalla tämmöistä tapausta sormella kävellessäni kolmen aikaa yöllä snägärin ohi.. Jos ihan oikeasti katson peiliin voin nopeasti löytää yhden vankilani joka on minä tuomitsemassa. Minä vertaamassa itseäni toiseen. Koska koen tarvetta olla parempi. Yhtäkkiä huomaan riistäneeni itseltäni vapauden. Sitä voi tehdä niin monella tasolla. Vaikka määrittelemällä itselleen mikä on vapaa-aikaa ja mikä ei. Vankila ilman kaltereita on pahinta sorttia. Silloin ei ymmärrä olevansa vankilassa. Tämä on toki joltain viisammalta lainattu lause. Mielestäni hyvin sanottu.. Teksti taas pomppii aiheesta toiseen mutta ei sen väliä. Hyppy takaisin Busaniin.. Mielenkiintoista olla pari päivää poissa ruodusta. Sitä todellakin tunsi itsensä vapaaksi. Sai kävellä suurkaupungin katuja ja kujia.. Syödä mitä haluaa.. Tuijottaa loputtomia rivejä näyteikkunoita.. Korea on shoppailijan paratiisi. Jos kotikaupunkini Järvenpää on täynnä partureita ja baareja niin Korean vastine on vaatekaupat ja pienet ruokaraflat. Valot välkkyvät ja musa pauhaa, maisema täyttyy mainosplakaateista jotka täyttyvät onnellisten ihmisten naamoista. Kun tätä jatkuu loputtomiin alkaa pikkukylän pojan illuusio vapaudesta rapistumaan. Näen ihmisten etsivän sitä jotain eri paikoista.. Osa hakee sitä yökerhoista, osa baareista, osa elokuvateattereista, osa 10000 euron arvoisesta rannekellosta.. Näen hetken onnellisuutta heidän tavoittaessa haluamansa... Kunnes silmät muuttuvat taas yhtä harmaaksi kuin Busanin saastunut ilma.. Onneksi huomenna mainosplakaatti tai taikalaatikko -jota teeveeksi kutsutaan- osoittaa taas jotain uutta mitä voi haluta. Pysyy elämä mielenkiintoisena. Pieni kylä tai suurkaupunki. Sama halu. Tulevaisuuteen tuijottaminen. Kuukauden päästä lomalle kertoo jonkun naamakirjapäivitys. Voi haluta sitä siihen asti kunnes etelänmatka kutsuu. Ettei harmaa arki koskettaisi. Ja ettei varmasti kokisi miltä juuri nyt tuntuu.. Postasin taannoin faceen lainauksen Buddhalta, "onnellisuus ei tule jonkun saamisesta vaan haluamisen loppumisesta". Helpommin sanottu kuin tehty :D Ulkoapäin meidät pumpataan täyteen haluja. Jos emme siis itse pysähdy välillä miettimään mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä haluamme. Näidenkin välillä on iso ero. Taasen kirjoitan katkonaista ajatuksenjuoksuani. Alunperin ajattelin kirjoittaa omista haluistani minkä haluan muuttuvan elämässäni kun tulen takaisin. Ehkä hieman naivia.. Mutta siltikin haluan muutoksia. Taas kerran, on helppo sanoa ja kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo mutta tekeminen vasta määrittää mun muutoksen. Things don't change, we must change. Lauleskelee yhtye nimeltä Shelter kappaleessaan Metamorphosis. Täällä olen ainakin tottunut pitkiin päiviin. Sen haluaisin ainakin kääntyvän aktiivisuudeksi työelämässäni. Toki vielä ei ole hajuakaan mitä teen työkseni kun tulen takaisin. Tai no on hajuja mutta en mäkään kaikkea julkisesti jaa :). Täällä en myöskään tuijottele hirveästi muiden ämpäriin vaan olen kiinnostunut enemmän omasta kasvustani. Muiden dumaaminen on aika vähäistä. Senkin siirtäminen siviiliin olisi terveellistä. Myös varmasti monen tuttavani mielestä :) Vaikka ajoittaiset purkaukseni jonkun toisen ihmisen huonoutta kohtaan saattavat joskus kahvilanpöydässä viihdyttääkin :D Täällä opiskelen myös sitä etten koko ajan neuvoisi muita mitä ja miten heidän tulisi tehdä. Josh on hyvä opettaja siinä :D Parikymppiselle jenkille on monesti mielessäni päteviä ohjeistuksia (siis omasta mielestäni:) ) Mutta jospa antaisin hänen elää omaa elämäänsä ja annan neuvoja silloin kun hän niitä pyytää. Jos siihen tilanteeseen siis oikeasti osaan jotain sanoa. Paljon asioita mitä haluan :) Mutta on täällä oppinut hillitsemäänkin haluja. Toivon että itsekontrollini on parempaa. Siihenkin saa hyvää harjoitusta kun nättejä turisti neitoja pyörii harvasen päivä. Osaan jo tunnistaa hetken mikä kotopuolessa olisi jo lennättänyt minut yökerhon tanssilattialle. Ihan uutta mulle että tämmöisiäkin tuntemuksia voi hallita :). Jos nyt yritetään saada tätä läppää siihen kuuluisaan pähkinänkuoreen. Teksti ja ajatukset pomppii ku mummo aavikolla. En tidä pomppiiko mummot aavikolla. En ole koskaan käynyt aavikolla... Lähtee heti ihan räpylästä tää skrivaaminen.. Lyhyestä virsi kaunis.. Pikkupoikana handlasin hommat suht hyvin. Hoisin kouluni mallikkaasti, olin kiltti ympärillä oleville ihmisille ja homma niinsanotusti luisti. Sittemmin pakka levisi vähän käsiin. Monestakin syystä. Mutta ne eivät oikeastaan ole enää kovin tärkeitä. Tärkeätä on saada hommat taasen luistamaan. Toki olen jo pitkään mennyt oikeaan suuntaan mutta nyt on oikea aika painaa kaasua. Go west, life is peaceful there, jollotteli Pet Shop Boys joskus. Kohti henkistä Länsi-Saksaa. Sieltä katsottuna itäkin alkaa näyttämään valoisammalta. Jossain elämän vaiheessa puolia ei enään eroita toisistaan. Kaikki on yhtä. Bob Marleyn sanoin, One Love. Luen tätä tekstiä nyt ehkä viidettä kertaa läpi enkä oikein löydä punaista lankaa. Lause siellä toinen täällä. Mutta tämmöistä pääni tuottaa juuri nyt. Ensi viikolla ehkä jotain muuta. Ta sitten ei :) Peace & Love Party People!!

Kamikazeeee!! Ja kuvia :)

        Ensi viikon torstaina matkustamme Japanian saarille Bob Sanin kanssa. Kyseessä on erittäin arkaluontoinen ninja samurai matka. Lähdemme viemään korealaista kamppailulaji osaamista vaihtokauppana paikalliseen tappamisen monimuotoiseen jaloon taitoon. Tavoitteena olisi tämän ekskursion jälkeen haldata savupommien ja myrkkynuolien valmistus ja niiden käyttö vuoristo ja viidakko olosuhteissa. Myös näkymättömyys on takaisin tuotavien oppien listalla. Ystäväni facebook sivua lukiessani sain kyllä vahvan käsityksen siitä että avioliitoksi kutsuttava -vaarallisen usein ihmissuhteita vääristävä instituutio- saattaa monesti opettaa jopa kuukausia kestäviä katoamistemppuja. Mutta sellainen koulutus on jo liian vaarallista jopa ninjoille. Oravan nahkana aion tarjota aitoa korealaista levitaatiota ja Intian vuoristosta tänne rantaunutta tulipallojen ampumista. Nehän oli meillä jo ekan kuukauden kotiläksyjä. Perus tiikerin ja lohikäärmeen metsästystä on harjoitettu myös ihan alusta asti. Kaiken tämän mystisyyden ja muinaisten taikojen värittämän reissumme ohessa käymme myös uusimassa viisumin mutta se on tällä matkalla sivuseikka. Jos häviämme todennäköisen lopputaistelun Gozillaa vastaan niin tämä olkoot viimeinen merkintä lokikirjaani.. Samalla pistän muutaman valokuvan rauhan ajan Koreasta. Jos sota tällä välin puhkeaa ja runtelee luostarimme meidän loikkauksemme johdosta ja taivaalta sataa sammakoita Suomeen saakka... Pahoitteluni. 

Pyhäinhäväistystä luostarin mies symbolin päällä... Ei me voitu tietää!!  Noh.. Saatiin kuvat ainakin otettua...

Spagettia

Nämä puhvelit mä roudaan joka aamu talleista tohon, pistän niille juomavedet ja siivoon niiden jätökset.

Kasarmimme eessä, suuri portti on.. No ei oo kyllä kovin suuri portti mutta anyways tää on meidän "yksiön" kuistilta.  Kuvassa mä jä Josh eli Funky monks! :)

Buddha patsas Golgulsassa

Golgulsan pää pyhättö

Aamu chant mesta

Swastika

Paikallinen mäntykoivukuusi

Kotitalo tieltä kuvattuna

                       

Vasemmalta Ninja munkki, mä, sleeping monk, teini, edessä Josh :)

                                              

Hevonen puri mua silmästä.  Jep.

Kiitos Ninni Keravalta!!! Mulle tuntematon tytö joka lugee mun blogia lähetti mulle suklaata! Mad love & huge respect!!!

Golgulsan pää pyhättö ja esiintymislava ylhäältä käsin

Helppoa ja vaikeaa elämää

       
         HELPPOA ELÄMÄÄ

       On  erittäin helppoa herätä 3.30. Koska kaikkeen tottuu ja kun pistää illalla pään tyynyyn aikaisin niin vähän vähempikin tuntimäärä riittää. Iltareenit loppuvat noin 20.30 joten kun bambu keppi kalahtaa kaikumaan salissa vimosen kerran niin nopea sälli on huoneessa ja peiton alla jo hieman ennen ilta ysiä. Siitä voi laskea lyhyelläkin matematiikalla ja kesken jääneillä lukio opinnoilla seitsemän tuntia hyvää syvää unta. Siitä on sitten mukava nousta uuteen päivään pirteänä kuin peipponen. Aikaa jää hyvin vielä hammaspesuun ja sitten voikin vetästä munkkikledet niskaan. Aikaa jää edelleen katsella rauhassa I-padilta uutiset ja selailla facebookista kavereiden viimeisimmät päivitykset ja uunituoreet profiilikuvat. Jos informaation nälkä ei joka aamu ole niin suuri niin hyvin ehtii myös naapuritaloon aamusuihkuun joka virkistää entisestään. Lämmintä vettäkin tulee ja saippua on ilmaista.
 
        Aamu alkaa myös kevyesti yhteislaulu hetkellä mitä aamu chantiksi kutsutaan. Menemme Joshin ja "sleeping monkin" kanssa ensimmäisenä ylämäen temppeliin vaihtamaan alttarille tuoreet vedet ja sytyttämään kynttilät. Tunnelma on rauhallinen ja seesteinen. Suoritamme kolme kumarrusta ja jäämme odottamaan kun emsimmäiset ihmiset hiljalleen valuvat sisään. Kello on yleensä tässä vaiheessa 4.15. Vartin siinä meditoin kunnes kuulen munkin istuvan taakseni ja kopauttavan bambukemppiä chantin alun merkiksi. Kolme chanttia saan harjoitella ulkoa tulevaisuudessa olevaa dan koetta varten. Kielenä sanskriitti. Mukavaa osata uusia kieliä, edes vähäsen. Ensimmäisen osaan jo melkein ulkoa. Toisen pystyn laulamaan lyriikat kädessäni ja kolmatta täytyy vielä harjoitella koska se on aika pitkä mutta harjoitus tekee mestarin ja pitää mielen kirkkaana. Nämä kolme lauleskellaan heti kärkeen muutamien kumarrusten kera. Kello on noin 4.45. kun munkit aloittavat vartin kestävän lauleskelun johon minä en enään osallistu vaan saan taasen vain olla ja istua 15 minuutin ajan. Meditointihan on tietenkin vapaaehtoista. Että jos haluan vain funtsia omiani ja pyörittää ajatuksiani pilvilinnoissa niin sekin on mahdollista. Mikä vaan itselle hetkeen sopii. Tämän jälkeen munkit ja pidempään täällä olleet juniorimunkit poistuvat omiin toimiinsa ja minä ja Bob San (Josh) jäämme meditoimaan temppelivieraiden ja luostarin asukkaiden kanssa. Taas on puoli tuntia aikaa omille ajatuksille tai niiden pysäyttämiselle.
       
        Kello on vähän reilu viisi kun käyn vaihtamassa urheiluasusteet päällä. Sitten onkin aamulenkin aika. Viisi kertaa viikossa. Tosin säävarauksella ja jos munkit haluavat levätä me saamme myös vapaa-aikaa vain olla vaikka huoneessamme. Tämä on myös hyvä väli olla vaikkapa facebookissa jos aamulla sen jätti väliin tai muuten vaan haluaa pysyä kärryillä mitä kellekkin kuuluu. Lenkkikin on vain kolmisen kilometriä pitkä ja kevyellä tahdilla suoritettava joten herättää hyvin ruokahalun aamupalaa varten. Tässä vaiheessa ei tarvitse vaihtaa vaatteita vaan menemme lenkkeilijöiden kanssa -jotka pääosin koostuvat junnumunkeista- ruokalaan odottamaan että 4real munkit tulevat mestoille ja voimme alkaa syömään. Ruokahan on ilmaista niin kuin kaikki muukin täällä. Ja se on aina valmiina oikeaan kellonaikaan. Ei tarvitse murehtia kaupassa käyntiä tai miettiä päätä puhki että mitäköhän sitä tänään söisi. Aamupalaa voisi paremminkin kutsua aamuruoaksi. Kello on noin kuusi kun aloitamme skruudaamisen. Erilaisia kasviksia on monta vatia josta itse voi valita mitä syö ja kuinka paljon syö. Ja tottakai juuri keitettyä riisiä.
     
        Juniorimunkit lähtevät yhtäaikaa mökkeihinsä ja viisarit näyttävät sinne suunilleen aamu seitsemän kohdille kun olen pessyt hampaat ja kuoriutunut virallisista kankaista. Sitten onkin hyvä reilu tunti aikaa vetää päikkärit, tirsat, niin kutsutut nokkaunet. Helppo taas herätä täynnä tarmoa ja kävellä aamuharjoituksiin jotka alkavat 8.30. Nopean ja kevyen lämmittelyn jälkeen onkin rauhallista venyttelyä ja mahdollisesti liikkuvaa meditaatio harjoitusta. Lopetan treenit viisi minuuttia turisteja aikaisemmin jotta pääsen kävelemään viereisessä rakennuksessa olevalle hevostallille. Siellä työni alkaa klo. 10.00. Otan hevoset luukuistaan ulos, haen niille juomavedet ja aloitan tallien siivoamisen. Kakan lapionti on kevyttä puuhastelua ja olen yleensä valmiina ennen yhtätoista.

        Kävelen ruokalan vierssä olevaan luokkahuoneeseen ja avaan I-padini ja kuuntelen musiikki, selailen uutisia ja kommentoin tuttujen tekstejä ja kuvia naamakirjassa. Puoli tuntia ihan omaa aikaa yksinäni. Sitten tulevat taas munkit ruokalaan joten minäkin voin mennä. Ruokaa saa taas valita vähintään yhtä monesta astiasta kun aamulla ja lisäksi on usein vielä keitto ja jälkiruokana esim. hedelmiä ja riiskakkuja. Usein myös lisukkeena pieniä kasvislettuja. Vatsa täyteen ja hyvä mieli. Kello on noin 12.00.

      Koska ruokala on samassa rakennuksessa minulla on taas hyvää aikaa viihdyttää itseäni internetin ihmeellisessä maailmassa. Noin puoli tuntia eteenpäin ja alkaa koreankielen tunti. Viitenä päivänä viikossa 70 minuuttia kerrallaan. Ilmaista kielen opiskelua! Tässä on hyvä mahdollisuus saada uusi kieli haltuun vuoden aikana.

          Klo. 14.00-16.00 on töitä tai ratsastusta. Työ voi olla mitä vaan mitä kulloinkin tarvitaan. Jätehuoltoa, maanviljelyä,temppelin siivousta. Työn vaihtelevuus pitää päivät mielenkiintoisina kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Raviradalla meitä on kahdesta viiteen henkilöä opiskelemassa tätä länkkäreiden ja samuraiden hyvin haldaamaa jaloa taitoa. Tämäkin opetus tietysti ilmaista. Harjoitus alueella on myös maalitaulut joten jossain vaiheessa pääsemme kokeilemaan jousiammuntaa hevosen selästä! Kolmen kuukauden jälkeen aloituksesta pääsemme ensimmäistä kertaa juoksuttamaan hevosia luostarialueen ulkopuolelle. Hienoa oppia ratsastamaan. Ihan vaikka siltä varalta että öljy joskus loppuu :).

        Sitten seuraavan kuukauden ajan tässä ohjelmapaikalla 16.00-17-00 onkin bänditreenit normaalin fudiksen sijasta! Soitamme kuukauden päästä buddhan synttäreillä muutaman kipaleen. Semmoisia kiksejä en saa mistään mitä saan soittamisesta. Semmoista sielun tuulettamista. Meillä on kokoonpanossa laulu, akustinen kitara ja minä rummuissa. Rummut ovat todennäköisesti ensi viikon ostos kun palaamme Japanian saarilta. Käymme siellä hakemassa leiman passiin jotta saamme viisumin voimaan. Rahoitus settiin tulee ulkopuoliselta taholta. Eli Joshin faija lupasi hankkia 500 dollarilla meille rummut! Vastalahjaksi opetan Joshia huitomaan kapuloilla sen verta kun vaan pystyn. Pääsen siis kaiken muun hyvän lisäksi rakkaan harrastukseni pariin. Buddhalaisessa luostarissa. En olisi heti ensi istumalta uskonut. Synttäreiden jälkeen jatkamme harjoituksia varmaan pari kertaa viikossa ja mut arkipäivät pyhitämme jalkapallolle. Korostan sanaa pyhitämme. Pari kertaa on jätetty iltachantti sen takia väliin että fudismatsi on venynyt niin pitkäksi :)

        Noin 17.10 onkin sitten päivän vikat safkat. Hyvä ruoka, parempi uni.

        Vähän vajaa kuudeksi kävelemme alamäen ruokalasta ylämäen temppeliin iltachanttiin. Illalla joikhaamme vain ne kolme kipaletta mitkä meidän tulee myöhemmin hallita ulkomuistista. Eli illan lauluhetki on huomattavasti lyhyempi kuin aamulla. Siitä sitten kämpille vaihtamaan kamppailuasusteet päälle. Kello on n. 18.30. Tässä välissä on noin vartti hyvää lepoaikaa katsoa facebookista missä olet eilen ollut ja kenen seurassa. On myös huojentavaa huomata sosiaalisen median kautta kuinka paljon suomalaiset harrastavat liikuntaa!

        Sitten seiskalta Sunmudo iltatreenit. Kun aamulla on oltu jo moneen otteeseen spagaatissa niin onkin hyvä päästä purkamaan kaikki se venyttelyn tuottama energia virtaus illalla. Ja päiväkin pääasiassa ollut syömistä ja facebookkaamista niin sitä virtaahan riittää vaikka pieneen kylään!
Ensimmäinen puolituntinen menee kevyessä lämmittelyssä ja venyilyissä jonka jälkeen siirrytään päivän aiheeseen. Vaihtelevasti potkutekniikkaa, perustekniikkaa liikesarjoja yms. Kaikki harjoitukset alkavat ja loppuvat  istumameditaatioon. Harjoitukset painottuvat enemmän tekniikkaan kuin fyysiseen rääkkiin joten n. puolitoista tuntinen pätkä menee varsin nopeasti ja kivuttomasti. Treenit
ovat loppu n. 20.30. Tämä ohjelma pienine vaihtelevuuksineen pyörii viisi päivää viikossa.

        Lauantaina ohjelma vaan helpottuu. Iltatreenejä ei ole ollenkaan joten aamutreenit voi tehdä vähän kovempaakin duunia rantalihastensa eteen. Myös kielen opiskelu loistaa viikonloppuisin poissaolollaan joten siihen yksi väli lisää avata sähköisen viestinnän kanavat ja kiinnittäytyä langattomasti maailmanlaajuiseen tietoverkostoon. Normaalin iltaurheilun aikaan teen mitä milloinkin huvittaa. Kävelyä metsässä, omaa treeniä, musisointia.. Mitä vaan mikä hyvältä tuntuu.
Lauantaina viimeistään huomaa millaiseen lepokotiin sitä onkaan ilmoittautunut. Tämä
buddhalaisuushan on rauhaisaa menoa.

        Sunnuntai on lepopäivä samoin kun kristillisessä Suomen valtiossa. Eli aamu ja iltatreenit korvaantuu vapaa-ajalla.  Taas hyvä hetki linkittäytyä ulkomaailmaan ja lukea juuri sen hetken tärkeimmät uutiset. Koko viikkohan on muutenkin ollut pääasiassa kevyttä treeniä että jos siltä tuntuu niin vapaaehtoiset harjoitukset ovat iltaisin.

         Kerran viikossa on kylpylä juniorimunkeille, luostarin lapsille ja munkeille. Paikka on varustettu yhdellä höyrysaunalla ja yhdellä vähän suomalaistyyppisellä saunalla. Kyllä kelpaa olla munkki. Kaksi lämminvesiallasta ja yksi kylmä versio pitää verenkierron hereillä. Kylpylä on perinteisesti paikka missä ajellaan hiukset ja parta. Korealaisilla tuo sgege ei kyllä juurikaan kasva :)
Mestan alakerrassa on pieni marketti jossa saamme tästä viikosta eteenpäin käydä aina kylpyreissun yhteydessä. Saimme myös viime viikolla huoneeseemme oman jääkaapin! Suurta luxusta! Nyt voi säilöä omia safkoja kassitolkulla!

       Näin iisiä on elää luostarissa. Jos haluat munkkeilemaan/nunnailemaan meidän völjyyn niin voit ottaa allekirjoittaneeseen tai ihan suoraan tänne Golgulsaan yhteyttä. Täällä ei tarvitse murehtia huomisesta, mukavaa löysäilyä!



VAIKEAA ELÄMÄÄ

  On erittäin syvältä herätä 3.30. Iltatreenien jälkeen käyn niin ylikierroksilla että unta saan aikaisintaan kymmenen aikoihin illalla. Sekin uni on katkonaista. Neljästä viiteen tuntia yössä pistää pollan jumiin. Herätyskello kuullostaa helveltiltä mutta pakko nousta ettei joudu koko päiväksi kumartamaan ja saa koko henkilöstön vihoja niskaansa. Täällä laiska leimaantuu helposti. Nopea hammaspesu kylmässä ja kusenhajuisessa yleisvessassa. Vihaan aamusuihkua ja sen saisi muutenkin vetää semmoisella maratoonarin vauhdilla että eipä kiinnosta. Katson pädiltä nopeasti onko Venäjä hyökännyt jo Suomeen ja onko EU vihdoin sallinut Monsanton paskat keksit. Eipä ole omista kavereistakaan kuulunut mitään..

        Siitä sitten väsynein jaloin jyrkkää ylämäkeä aamuchanttiin. Henki salpaantuu kävellessä koska kroppa ei ole palautunut vielä toissaviikon harjoituksista. Mun ei tartte muuta kuin sytyttää kynttilät. Sen jälkeen voinkin mennä istumaan vartiksi jalkojeni päälle jonka aikana niistä on kadonnut tunto kun verenkierto on muutenkin vielä untenmailla. Kello on 4.30 kun nousen jaloilleni ja pelkään kaatuvani alttarin päälle. Kolme chanttia. Ensimmäinen on ainut jonka saatan oppia vuoden aikana. Kaksi muuta sisältävät semmoista sanskriitin sana silppua että ei toivoakaan oppia niitä ulkoa. Ei tarvitse vyökokeen läpipääsy paljon punnita..  Näiden kipaleiden jälkeen kello on noin viisi ja keräämme laulujen sanat turisteilta samaan aikaan kun munkit lähtevät omille teillensä. Teini-ikäinen "Sleeping monk" on helvetillisen ärtynyt joka aamu ja murisee mulle koreaksi. En tietenkään ymmärrä. Siitä åpäästäänkin sitten meditoimaan. Ei toivoakaan meditaatiosta. Olen niin väsynyt että pyrin taas vain välttämään etten kaadu alttarin päälle tällä kertaa nukahtamisen johdosta.

        Kun kello on viisi toivon että taivaalta sataa vähintään verta. Silloin ei tarvitse lenkkeillä. Jos käy niin hyvä tuuri että saan jäädä reilu vartiksi huoneeseen tuijotan tyhjää seinää tai yritän ottaa kontaktia ulkomaailmaan jotta ymmärrän sen vielä olevan olemassa. Jalat ovat totaalisen soossina. Jos taivas on kirkas ja ilma melkein pakkasen puolella niin ei paljon hymyilytä vetää jumppatrikoita päälle. Kylmä hiki otsalla pyrin pysymään ensimmäisenä Kitan (junnumunkki), korealaisen ninjan perässä.  Silloin saan vähän enemmän aikaa hengähtää kun pysähdymme hetkeksi keskellä peltoa. Nälkäisenä ei ole mukava juosta. Eikä odottaa lenkin jälkeen että munkit saapuvat paikalle. En ole tottunut syömään tähän aikaan kunnon ruokaa. En ole tottunut ylipäätänsä tekemään tähän aikaan mitään. Syön väkisten joka aamu jotta jaksan seuraavaan ruokailuun. Kello on lähempänä seitsemää kuin kuutta koska odotamme että kaikki junnumunkit ovat syöneet.

        Kello on reippahasti yli seitsemän aamulla ja en todallakaan jaksa pestä hampaita vaan kaadun suoraan sänkyyn tietän että ehdin nukkumaan reilu puoli tuntia päikkäreita. Sillä oletuksella että tässä vaiheessa saan unen päästä heti kiinni. Vatsassa painaa kivi kun ruonsulatus ei ole tottunut Korean luostarielämään. Nousen patjaltani kahdeksan aikaan ja alan pakkaamaan kamoja koko päiväksi liian pieneen nyt jo revenneeseen olkalaukkuuni koska en pääse hetkeen takasin kämpille ja on helpompi pitää kaikki tarvittavat vaatteet koko ajan mukana. Muuten homma menee ihan juoksemiseksi. Syödessä ja chanteissä täytyy olla junnumunkki kledet, duuneissa duunikledjut ja treeneissä treenikledjut. Ja auta armias jos tulet väärissä vaatteissa paikalle. Tiukkaan puhutteluun samointein. Sunmudo aamuharjoitukset alkavat 8.30. Lämmittelyt ovat räjähtävät ja liian nopeat. Vartaloni ei ehdi palautua mistään. Treeni koostuu pääasiassa nopeasti nylkyttävällä liikkeellä tehtävistä ssyvävenytyksistä. Joka aamu ollaan puolipakolla sivu spagaatissa vatsa ja rinta kiinni maassa. Kylmille jaloille tekee aikamoista kipua. Siitä sitten revityillä reisillä vähän vajaa kymmenen suoraan duuniin. Lapioimaan paskaa. Toki sitä ennen otan hepat tallista jos paikallinen duunari on myöhässä töistä. Kun ei ole aikaisemmin hevosten kanssa touhunnut niin semmoisten muutama sata kiloisten elävien ja potkivien lihasläjien siirtäminen aamutuimaan viimeistään herättää kuolemanpelolla. Ja sitten sitä paskaa. Yritän lapioida mahdollisimman nopeasti jotta saisin päivän ainoan hetken olla yksin.
     
       Laahustan ruokalan vieressä olevaan luokkahuoneeseen ja tämä on ainoa hetki kun saan olla yksin. Noin 20 minuuttia päivässä. Käytän sen uutisten selailuun ja naamakirjan katseluun. Tarpeeksi aivot naulaan toimintaa. Kun munkit tulevat pääsen syömään.. Oikeastaan ainut lämmin osa ruoasta on riisi. Kasvikset ovat pääasiassa raakana naamaan mentaliteetilla. Toivon että munkit tulevat ennen turisteja jotta jälkiruokaa olisi vielä jälljellä. Ahdan itseni liian täyteen. Pakko syödä jotta jaksaa seuraavaan ruokailuun. Kello on jo yli puolenpäivän.

      Takaisin luokkahuoneeseen. Koreankielen tunti alkaa 20 minuutin päästä. Josh juottaa mulle teetä että pysyn pystyssä. "Opettaja"ei juurikaan puhu englantia joten oppiminen jää pitkälti omiin käsiin. Näillä unilla? Ei toivoakaan että puhun sanaakaan koreaa vuoden päästä.. Onneksi tästä ei tarvitse maksaa.

         Klo. 14.00-16.00 töitä tai ratsastusta. Hoidamme koko luostarin jätteiden keräyksen. Paikalliset turistit eivät ymmärrä sanaa lajittelu joten hanskat käteen ja lisää paskaa. Eli käsi selvittelemme suurpiirteisesti pullot omaan pinoon, tölkit omaan, kuukautissiteet ja muu kiva kama omaansa. Haju on huumaava. Ratsastus on vaikeaa, pelottavaa ja sen lisäksi se sattuu.  Opettaja räyhää piiskan kanssa vieressä ja käskee puristaa reisillä itseäni hegoon kiinni. Mutta kun mä en oo tuntenut mun reisiä koko aamuna! Pelkään koko ajan putoavani. Onneksi allekirjoitin lapun joka siirtää kaiken vastuun itselleni. En usko että minusta kummoista ratsumiestä tulee. En todellakaan aio ampua yhtään nuolta hevosen selästä. Näillä ratsastus ja jousimiehen taidoilla ammun sen hevosen. Tai sen opettajan.


         Bänditreenit fudiksen sijaan. Kello 16-17. Fudis olikin ainoa stressivapaa alue. Nyt ei ole sitäkään. Soitamme triona buddhan synttäreillä. Kävijöitä tulee koko päivän aikana luostarialueella käymään noin viisituhatta. Ja mulla on aikaa harjoitella oikeilla rummuilla reilu kaksi viikkoa. Näen mustia pilviä kerääntyvän ylleni... Pahinta mitä tiedän on soittaa epävarmalla fiiliksellä ja sössiä. Tämä on myös kitaristin ja laulajan ensimmäinen esiintymis kerta isolle yleisölle joten paniikkia on luvassa. Rummutkin ovat vielä kaupassa ja meillä on kutakuinkin noin puoli tuntia aikaa löytää musiikkikauppa, ostaa rummut ja kantaa ne bussiin. Onneksi emme kumpikaan Joshin kanssa puhu koreaa. Se olisikin liian helppoa. Ja jos emme saa niitä sillä rykäisyllä hankittua sitten vasta nesteessä olemmekin. Se on ainut kerta kun koko vuotena saamme poistua yksin ulos luostarin alueelta. Sitten voin taputella rytmikkäästi käsiäni vastatusten muutaman sadan silmäparin tuijottaessa meitä.

 
        Noin 17.10 onkin sitten päivän vikat safkat. Pakko ahtaa vatsa täyteen jotta ei yöllä herää nälkään. Iltatreenit menevätkin taasen närästyksen merkeissä.
 
        Täydellä vatsalla hikinen ylämäki ja chanttaamaan. Kokeile huviksesi laulaa täydellä vatsalla tehdyn kävelylenkin jälkeen.... Siitä sitten nopeasti kamppailuvaatteiden pukeminen. Kello on n.18.30. Tuijotan facea ja katson tyhjänpäiväisiä päivityksiä mitä kukin on syönyt ja kenen kissa tai vauva on maailman ihanin. Voi vittu. Mutta enpä jaksa tuijottaa valkoista seinääkään. Ja netti on liian hidas youtuben käyttöön. Musaa ei ole I-padilla koska tilillä ei ole rahaa ostaa semmoisia yleellisyyksiä.
     
        Seiskalta Sunmudo iltareenit. Aamun repimisestä jalat on kuin rautakanget. Virtaa ei ole yhtään mutta pakko se on mennä. Vatsa on edelleen turvoksissa ruoasta. Ensimmäinen puolen tunnin lämmittely on lähinnä kylmää hikoilua ku ruoansulatus vasta aloittelee toimintaansa. Siinä on sitten hyvä hioa potkutekniikkaa kun normaalista venyvyydestä on 30% leikattu pois korealaisella aamu kidutuksella. Palautuminen on suurin ongelma. Siihen ei ole millään riittävästi aikaa ja vartaloa kuormitetaan vaan koko ajan lisää. Treenit loppuvat siinä suunnilleen 20.40.  Loppumeditaatio on vain pariminuuttinen hengähdys joten omat meditatiiviset skilssit eivät riitä rauhoittumaan nukkumaan menoa varten. Tätä sitten yritän sietää viidesti viikossa...


        Lauantaina ei ole iltatreenejä. Sen takia aamuharjoitukset ovat yleensä old school treenausta. Eli simputusta. Eli rääkkäystä. Mäkeä ja temppelin rappusia ylös alas erilaisin menetelmin. Valmentaja huutaa rytmiä vieressä ja siihen vastataan huutamalla! Ja lujaa! Tai muuten punneretaan vielä enemmän. Ohjelmaan kuuluu myös armeijamaista marssia ja tahdin laskemista. Huutamalla. Joka potkun kohdalla huudetaan. Illalla ei ole treenejä joten pyrin pääsemään aikasemmin nukkumaan jotta tapahtuisi edes jotain palautumista muistuttavaa toimintaa fyysisessä olomuodossani.

       Sunnuntaina on lepopäivä samon kuin ristillä raiskatussa Suomen valtiossa. Koska minulla ei ole virtaa muuhunkaan tyydyn tuijottamaan näyttöä lasittunein katsein. Katainen on ryöstänyt Suomi oy:n, siirtyy eläkkeelle ja katsoo norsunluuntornista kun kansa jakautuu kahtia.

        Kerran puoleentoista viikkoon on kylpylä, siis liian viileä sauna kaksi liian kuumaa allasta. Kylmäallas on haaleahko. Aikaa koko toimitukseen hiusten ja parranajo mukaanluettuna on vain noin 30 minuuttia. Siihen kuuluu myös käynti alakerran myymälässä joten juosten sisään ja juosten ulos. Tosin eipä sitä fyrkkaakaan ole joten voin tuijottaa vierestä kun munkki syö keksejä. Hiphei. Jääkaappi on tyhjä.

       Ne vapaa-ajat mitä mainitsin hyvin usein täytetään erilaisilla työtehtävillä. Täällä pellonkin kyntävät juniorimunkit. Hevoset katsovat vierestä. Joka kerta kun kuulen askeleiden lähestyvän sykkeeni nousee ja tiedän että ei tarvitse levätä. Koskee myös sunnuntaita. Silloin pääsemme suorittaamaan hyvin usein hautajaisia. Siellä sitten tunteella joikhattaan kun joku tuntematon on kuollut.

      Puhuminen myös suurimmassa osassa päivän toimituksissa on pääpiirteittäin kielletty.
Näin vaikeaa on elää luostarissa. Jos oikeasti haluat tulla päivittäin alistetuksi niin ota yhteyttä suoraan luostariin. Mulla ei ole jaksamista olla kenenkään välikätenä.




        Miten sinä näet päiväsi? Kolikolla on kaksi puolta. Kummatkin oikeasti olemassa. Kumpaa haluat katsoa? Mikä on hyvää ja mikä pahaa?  Tämmöisiä mulla tulee mietittyä :) Tekstit edustavat omien todellisuuksieni ääripäitä. Välillä käydään siellä ja välillä ollaan välimaastossa. Edelleenkin pääasiallisesti positiivisen puolella. Joskus toivoo kyllä sitä verisadettakin ;) Jos tulevaisuudessa sinua kiinnostaa tarkemmin mitä täällä tapahtuu aion julkaista blogitekstini ja päiväkirjani yhdessä nipussa sähköisen kirjan muodossa. Ja läjän kuvia. Luonnollisesti parhaat palat jätän kirjaan :)  Toivon saavani kirjoitukset kasaan kuukausi sen jälkeen kun olen päässyt takaisin Suomeen. Voin sitten julkeasti tituleerata itseäni kirjailijaksi :)

       Tämän näköistä ja hajuista tällä kertaa. Seuraava teksti on varmasti lyhyempi. Koska haluan nukkua enemmän :) Mutta siihen tökin läjän kuvia mukaan niin näet palan koreaa Koreaa. Ensi viikkoon! Peace & Love!