Helppoa ja vaikeaa elämää

       
         HELPPOA ELÄMÄÄ

       On  erittäin helppoa herätä 3.30. Koska kaikkeen tottuu ja kun pistää illalla pään tyynyyn aikaisin niin vähän vähempikin tuntimäärä riittää. Iltareenit loppuvat noin 20.30 joten kun bambu keppi kalahtaa kaikumaan salissa vimosen kerran niin nopea sälli on huoneessa ja peiton alla jo hieman ennen ilta ysiä. Siitä voi laskea lyhyelläkin matematiikalla ja kesken jääneillä lukio opinnoilla seitsemän tuntia hyvää syvää unta. Siitä on sitten mukava nousta uuteen päivään pirteänä kuin peipponen. Aikaa jää hyvin vielä hammaspesuun ja sitten voikin vetästä munkkikledet niskaan. Aikaa jää edelleen katsella rauhassa I-padilta uutiset ja selailla facebookista kavereiden viimeisimmät päivitykset ja uunituoreet profiilikuvat. Jos informaation nälkä ei joka aamu ole niin suuri niin hyvin ehtii myös naapuritaloon aamusuihkuun joka virkistää entisestään. Lämmintä vettäkin tulee ja saippua on ilmaista.
 
        Aamu alkaa myös kevyesti yhteislaulu hetkellä mitä aamu chantiksi kutsutaan. Menemme Joshin ja "sleeping monkin" kanssa ensimmäisenä ylämäen temppeliin vaihtamaan alttarille tuoreet vedet ja sytyttämään kynttilät. Tunnelma on rauhallinen ja seesteinen. Suoritamme kolme kumarrusta ja jäämme odottamaan kun emsimmäiset ihmiset hiljalleen valuvat sisään. Kello on yleensä tässä vaiheessa 4.15. Vartin siinä meditoin kunnes kuulen munkin istuvan taakseni ja kopauttavan bambukemppiä chantin alun merkiksi. Kolme chanttia saan harjoitella ulkoa tulevaisuudessa olevaa dan koetta varten. Kielenä sanskriitti. Mukavaa osata uusia kieliä, edes vähäsen. Ensimmäisen osaan jo melkein ulkoa. Toisen pystyn laulamaan lyriikat kädessäni ja kolmatta täytyy vielä harjoitella koska se on aika pitkä mutta harjoitus tekee mestarin ja pitää mielen kirkkaana. Nämä kolme lauleskellaan heti kärkeen muutamien kumarrusten kera. Kello on noin 4.45. kun munkit aloittavat vartin kestävän lauleskelun johon minä en enään osallistu vaan saan taasen vain olla ja istua 15 minuutin ajan. Meditointihan on tietenkin vapaaehtoista. Että jos haluan vain funtsia omiani ja pyörittää ajatuksiani pilvilinnoissa niin sekin on mahdollista. Mikä vaan itselle hetkeen sopii. Tämän jälkeen munkit ja pidempään täällä olleet juniorimunkit poistuvat omiin toimiinsa ja minä ja Bob San (Josh) jäämme meditoimaan temppelivieraiden ja luostarin asukkaiden kanssa. Taas on puoli tuntia aikaa omille ajatuksille tai niiden pysäyttämiselle.
       
        Kello on vähän reilu viisi kun käyn vaihtamassa urheiluasusteet päällä. Sitten onkin aamulenkin aika. Viisi kertaa viikossa. Tosin säävarauksella ja jos munkit haluavat levätä me saamme myös vapaa-aikaa vain olla vaikka huoneessamme. Tämä on myös hyvä väli olla vaikkapa facebookissa jos aamulla sen jätti väliin tai muuten vaan haluaa pysyä kärryillä mitä kellekkin kuuluu. Lenkkikin on vain kolmisen kilometriä pitkä ja kevyellä tahdilla suoritettava joten herättää hyvin ruokahalun aamupalaa varten. Tässä vaiheessa ei tarvitse vaihtaa vaatteita vaan menemme lenkkeilijöiden kanssa -jotka pääosin koostuvat junnumunkeista- ruokalaan odottamaan että 4real munkit tulevat mestoille ja voimme alkaa syömään. Ruokahan on ilmaista niin kuin kaikki muukin täällä. Ja se on aina valmiina oikeaan kellonaikaan. Ei tarvitse murehtia kaupassa käyntiä tai miettiä päätä puhki että mitäköhän sitä tänään söisi. Aamupalaa voisi paremminkin kutsua aamuruoaksi. Kello on noin kuusi kun aloitamme skruudaamisen. Erilaisia kasviksia on monta vatia josta itse voi valita mitä syö ja kuinka paljon syö. Ja tottakai juuri keitettyä riisiä.
     
        Juniorimunkit lähtevät yhtäaikaa mökkeihinsä ja viisarit näyttävät sinne suunilleen aamu seitsemän kohdille kun olen pessyt hampaat ja kuoriutunut virallisista kankaista. Sitten onkin hyvä reilu tunti aikaa vetää päikkärit, tirsat, niin kutsutut nokkaunet. Helppo taas herätä täynnä tarmoa ja kävellä aamuharjoituksiin jotka alkavat 8.30. Nopean ja kevyen lämmittelyn jälkeen onkin rauhallista venyttelyä ja mahdollisesti liikkuvaa meditaatio harjoitusta. Lopetan treenit viisi minuuttia turisteja aikaisemmin jotta pääsen kävelemään viereisessä rakennuksessa olevalle hevostallille. Siellä työni alkaa klo. 10.00. Otan hevoset luukuistaan ulos, haen niille juomavedet ja aloitan tallien siivoamisen. Kakan lapionti on kevyttä puuhastelua ja olen yleensä valmiina ennen yhtätoista.

        Kävelen ruokalan vierssä olevaan luokkahuoneeseen ja avaan I-padini ja kuuntelen musiikki, selailen uutisia ja kommentoin tuttujen tekstejä ja kuvia naamakirjassa. Puoli tuntia ihan omaa aikaa yksinäni. Sitten tulevat taas munkit ruokalaan joten minäkin voin mennä. Ruokaa saa taas valita vähintään yhtä monesta astiasta kun aamulla ja lisäksi on usein vielä keitto ja jälkiruokana esim. hedelmiä ja riiskakkuja. Usein myös lisukkeena pieniä kasvislettuja. Vatsa täyteen ja hyvä mieli. Kello on noin 12.00.

      Koska ruokala on samassa rakennuksessa minulla on taas hyvää aikaa viihdyttää itseäni internetin ihmeellisessä maailmassa. Noin puoli tuntia eteenpäin ja alkaa koreankielen tunti. Viitenä päivänä viikossa 70 minuuttia kerrallaan. Ilmaista kielen opiskelua! Tässä on hyvä mahdollisuus saada uusi kieli haltuun vuoden aikana.

          Klo. 14.00-16.00 on töitä tai ratsastusta. Työ voi olla mitä vaan mitä kulloinkin tarvitaan. Jätehuoltoa, maanviljelyä,temppelin siivousta. Työn vaihtelevuus pitää päivät mielenkiintoisina kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Raviradalla meitä on kahdesta viiteen henkilöä opiskelemassa tätä länkkäreiden ja samuraiden hyvin haldaamaa jaloa taitoa. Tämäkin opetus tietysti ilmaista. Harjoitus alueella on myös maalitaulut joten jossain vaiheessa pääsemme kokeilemaan jousiammuntaa hevosen selästä! Kolmen kuukauden jälkeen aloituksesta pääsemme ensimmäistä kertaa juoksuttamaan hevosia luostarialueen ulkopuolelle. Hienoa oppia ratsastamaan. Ihan vaikka siltä varalta että öljy joskus loppuu :).

        Sitten seuraavan kuukauden ajan tässä ohjelmapaikalla 16.00-17-00 onkin bänditreenit normaalin fudiksen sijasta! Soitamme kuukauden päästä buddhan synttäreillä muutaman kipaleen. Semmoisia kiksejä en saa mistään mitä saan soittamisesta. Semmoista sielun tuulettamista. Meillä on kokoonpanossa laulu, akustinen kitara ja minä rummuissa. Rummut ovat todennäköisesti ensi viikon ostos kun palaamme Japanian saarilta. Käymme siellä hakemassa leiman passiin jotta saamme viisumin voimaan. Rahoitus settiin tulee ulkopuoliselta taholta. Eli Joshin faija lupasi hankkia 500 dollarilla meille rummut! Vastalahjaksi opetan Joshia huitomaan kapuloilla sen verta kun vaan pystyn. Pääsen siis kaiken muun hyvän lisäksi rakkaan harrastukseni pariin. Buddhalaisessa luostarissa. En olisi heti ensi istumalta uskonut. Synttäreiden jälkeen jatkamme harjoituksia varmaan pari kertaa viikossa ja mut arkipäivät pyhitämme jalkapallolle. Korostan sanaa pyhitämme. Pari kertaa on jätetty iltachantti sen takia väliin että fudismatsi on venynyt niin pitkäksi :)

        Noin 17.10 onkin sitten päivän vikat safkat. Hyvä ruoka, parempi uni.

        Vähän vajaa kuudeksi kävelemme alamäen ruokalasta ylämäen temppeliin iltachanttiin. Illalla joikhaamme vain ne kolme kipaletta mitkä meidän tulee myöhemmin hallita ulkomuistista. Eli illan lauluhetki on huomattavasti lyhyempi kuin aamulla. Siitä sitten kämpille vaihtamaan kamppailuasusteet päälle. Kello on n. 18.30. Tässä välissä on noin vartti hyvää lepoaikaa katsoa facebookista missä olet eilen ollut ja kenen seurassa. On myös huojentavaa huomata sosiaalisen median kautta kuinka paljon suomalaiset harrastavat liikuntaa!

        Sitten seiskalta Sunmudo iltatreenit. Kun aamulla on oltu jo moneen otteeseen spagaatissa niin onkin hyvä päästä purkamaan kaikki se venyttelyn tuottama energia virtaus illalla. Ja päiväkin pääasiassa ollut syömistä ja facebookkaamista niin sitä virtaahan riittää vaikka pieneen kylään!
Ensimmäinen puolituntinen menee kevyessä lämmittelyssä ja venyilyissä jonka jälkeen siirrytään päivän aiheeseen. Vaihtelevasti potkutekniikkaa, perustekniikkaa liikesarjoja yms. Kaikki harjoitukset alkavat ja loppuvat  istumameditaatioon. Harjoitukset painottuvat enemmän tekniikkaan kuin fyysiseen rääkkiin joten n. puolitoista tuntinen pätkä menee varsin nopeasti ja kivuttomasti. Treenit
ovat loppu n. 20.30. Tämä ohjelma pienine vaihtelevuuksineen pyörii viisi päivää viikossa.

        Lauantaina ohjelma vaan helpottuu. Iltatreenejä ei ole ollenkaan joten aamutreenit voi tehdä vähän kovempaakin duunia rantalihastensa eteen. Myös kielen opiskelu loistaa viikonloppuisin poissaolollaan joten siihen yksi väli lisää avata sähköisen viestinnän kanavat ja kiinnittäytyä langattomasti maailmanlaajuiseen tietoverkostoon. Normaalin iltaurheilun aikaan teen mitä milloinkin huvittaa. Kävelyä metsässä, omaa treeniä, musisointia.. Mitä vaan mikä hyvältä tuntuu.
Lauantaina viimeistään huomaa millaiseen lepokotiin sitä onkaan ilmoittautunut. Tämä
buddhalaisuushan on rauhaisaa menoa.

        Sunnuntai on lepopäivä samoin kun kristillisessä Suomen valtiossa. Eli aamu ja iltatreenit korvaantuu vapaa-ajalla.  Taas hyvä hetki linkittäytyä ulkomaailmaan ja lukea juuri sen hetken tärkeimmät uutiset. Koko viikkohan on muutenkin ollut pääasiassa kevyttä treeniä että jos siltä tuntuu niin vapaaehtoiset harjoitukset ovat iltaisin.

         Kerran viikossa on kylpylä juniorimunkeille, luostarin lapsille ja munkeille. Paikka on varustettu yhdellä höyrysaunalla ja yhdellä vähän suomalaistyyppisellä saunalla. Kyllä kelpaa olla munkki. Kaksi lämminvesiallasta ja yksi kylmä versio pitää verenkierron hereillä. Kylpylä on perinteisesti paikka missä ajellaan hiukset ja parta. Korealaisilla tuo sgege ei kyllä juurikaan kasva :)
Mestan alakerrassa on pieni marketti jossa saamme tästä viikosta eteenpäin käydä aina kylpyreissun yhteydessä. Saimme myös viime viikolla huoneeseemme oman jääkaapin! Suurta luxusta! Nyt voi säilöä omia safkoja kassitolkulla!

       Näin iisiä on elää luostarissa. Jos haluat munkkeilemaan/nunnailemaan meidän völjyyn niin voit ottaa allekirjoittaneeseen tai ihan suoraan tänne Golgulsaan yhteyttä. Täällä ei tarvitse murehtia huomisesta, mukavaa löysäilyä!



VAIKEAA ELÄMÄÄ

  On erittäin syvältä herätä 3.30. Iltatreenien jälkeen käyn niin ylikierroksilla että unta saan aikaisintaan kymmenen aikoihin illalla. Sekin uni on katkonaista. Neljästä viiteen tuntia yössä pistää pollan jumiin. Herätyskello kuullostaa helveltiltä mutta pakko nousta ettei joudu koko päiväksi kumartamaan ja saa koko henkilöstön vihoja niskaansa. Täällä laiska leimaantuu helposti. Nopea hammaspesu kylmässä ja kusenhajuisessa yleisvessassa. Vihaan aamusuihkua ja sen saisi muutenkin vetää semmoisella maratoonarin vauhdilla että eipä kiinnosta. Katson pädiltä nopeasti onko Venäjä hyökännyt jo Suomeen ja onko EU vihdoin sallinut Monsanton paskat keksit. Eipä ole omista kavereistakaan kuulunut mitään..

        Siitä sitten väsynein jaloin jyrkkää ylämäkeä aamuchanttiin. Henki salpaantuu kävellessä koska kroppa ei ole palautunut vielä toissaviikon harjoituksista. Mun ei tartte muuta kuin sytyttää kynttilät. Sen jälkeen voinkin mennä istumaan vartiksi jalkojeni päälle jonka aikana niistä on kadonnut tunto kun verenkierto on muutenkin vielä untenmailla. Kello on 4.30 kun nousen jaloilleni ja pelkään kaatuvani alttarin päälle. Kolme chanttia. Ensimmäinen on ainut jonka saatan oppia vuoden aikana. Kaksi muuta sisältävät semmoista sanskriitin sana silppua että ei toivoakaan oppia niitä ulkoa. Ei tarvitse vyökokeen läpipääsy paljon punnita..  Näiden kipaleiden jälkeen kello on noin viisi ja keräämme laulujen sanat turisteilta samaan aikaan kun munkit lähtevät omille teillensä. Teini-ikäinen "Sleeping monk" on helvetillisen ärtynyt joka aamu ja murisee mulle koreaksi. En tietenkään ymmärrä. Siitä åpäästäänkin sitten meditoimaan. Ei toivoakaan meditaatiosta. Olen niin väsynyt että pyrin taas vain välttämään etten kaadu alttarin päälle tällä kertaa nukahtamisen johdosta.

        Kun kello on viisi toivon että taivaalta sataa vähintään verta. Silloin ei tarvitse lenkkeillä. Jos käy niin hyvä tuuri että saan jäädä reilu vartiksi huoneeseen tuijotan tyhjää seinää tai yritän ottaa kontaktia ulkomaailmaan jotta ymmärrän sen vielä olevan olemassa. Jalat ovat totaalisen soossina. Jos taivas on kirkas ja ilma melkein pakkasen puolella niin ei paljon hymyilytä vetää jumppatrikoita päälle. Kylmä hiki otsalla pyrin pysymään ensimmäisenä Kitan (junnumunkki), korealaisen ninjan perässä.  Silloin saan vähän enemmän aikaa hengähtää kun pysähdymme hetkeksi keskellä peltoa. Nälkäisenä ei ole mukava juosta. Eikä odottaa lenkin jälkeen että munkit saapuvat paikalle. En ole tottunut syömään tähän aikaan kunnon ruokaa. En ole tottunut ylipäätänsä tekemään tähän aikaan mitään. Syön väkisten joka aamu jotta jaksan seuraavaan ruokailuun. Kello on lähempänä seitsemää kuin kuutta koska odotamme että kaikki junnumunkit ovat syöneet.

        Kello on reippahasti yli seitsemän aamulla ja en todallakaan jaksa pestä hampaita vaan kaadun suoraan sänkyyn tietän että ehdin nukkumaan reilu puoli tuntia päikkäreita. Sillä oletuksella että tässä vaiheessa saan unen päästä heti kiinni. Vatsassa painaa kivi kun ruonsulatus ei ole tottunut Korean luostarielämään. Nousen patjaltani kahdeksan aikaan ja alan pakkaamaan kamoja koko päiväksi liian pieneen nyt jo revenneeseen olkalaukkuuni koska en pääse hetkeen takasin kämpille ja on helpompi pitää kaikki tarvittavat vaatteet koko ajan mukana. Muuten homma menee ihan juoksemiseksi. Syödessä ja chanteissä täytyy olla junnumunkki kledet, duuneissa duunikledjut ja treeneissä treenikledjut. Ja auta armias jos tulet väärissä vaatteissa paikalle. Tiukkaan puhutteluun samointein. Sunmudo aamuharjoitukset alkavat 8.30. Lämmittelyt ovat räjähtävät ja liian nopeat. Vartaloni ei ehdi palautua mistään. Treeni koostuu pääasiassa nopeasti nylkyttävällä liikkeellä tehtävistä ssyvävenytyksistä. Joka aamu ollaan puolipakolla sivu spagaatissa vatsa ja rinta kiinni maassa. Kylmille jaloille tekee aikamoista kipua. Siitä sitten revityillä reisillä vähän vajaa kymmenen suoraan duuniin. Lapioimaan paskaa. Toki sitä ennen otan hepat tallista jos paikallinen duunari on myöhässä töistä. Kun ei ole aikaisemmin hevosten kanssa touhunnut niin semmoisten muutama sata kiloisten elävien ja potkivien lihasläjien siirtäminen aamutuimaan viimeistään herättää kuolemanpelolla. Ja sitten sitä paskaa. Yritän lapioida mahdollisimman nopeasti jotta saisin päivän ainoan hetken olla yksin.
     
       Laahustan ruokalan vieressä olevaan luokkahuoneeseen ja tämä on ainoa hetki kun saan olla yksin. Noin 20 minuuttia päivässä. Käytän sen uutisten selailuun ja naamakirjan katseluun. Tarpeeksi aivot naulaan toimintaa. Kun munkit tulevat pääsen syömään.. Oikeastaan ainut lämmin osa ruoasta on riisi. Kasvikset ovat pääasiassa raakana naamaan mentaliteetilla. Toivon että munkit tulevat ennen turisteja jotta jälkiruokaa olisi vielä jälljellä. Ahdan itseni liian täyteen. Pakko syödä jotta jaksaa seuraavaan ruokailuun. Kello on jo yli puolenpäivän.

      Takaisin luokkahuoneeseen. Koreankielen tunti alkaa 20 minuutin päästä. Josh juottaa mulle teetä että pysyn pystyssä. "Opettaja"ei juurikaan puhu englantia joten oppiminen jää pitkälti omiin käsiin. Näillä unilla? Ei toivoakaan että puhun sanaakaan koreaa vuoden päästä.. Onneksi tästä ei tarvitse maksaa.

         Klo. 14.00-16.00 töitä tai ratsastusta. Hoidamme koko luostarin jätteiden keräyksen. Paikalliset turistit eivät ymmärrä sanaa lajittelu joten hanskat käteen ja lisää paskaa. Eli käsi selvittelemme suurpiirteisesti pullot omaan pinoon, tölkit omaan, kuukautissiteet ja muu kiva kama omaansa. Haju on huumaava. Ratsastus on vaikeaa, pelottavaa ja sen lisäksi se sattuu.  Opettaja räyhää piiskan kanssa vieressä ja käskee puristaa reisillä itseäni hegoon kiinni. Mutta kun mä en oo tuntenut mun reisiä koko aamuna! Pelkään koko ajan putoavani. Onneksi allekirjoitin lapun joka siirtää kaiken vastuun itselleni. En usko että minusta kummoista ratsumiestä tulee. En todellakaan aio ampua yhtään nuolta hevosen selästä. Näillä ratsastus ja jousimiehen taidoilla ammun sen hevosen. Tai sen opettajan.


         Bänditreenit fudiksen sijaan. Kello 16-17. Fudis olikin ainoa stressivapaa alue. Nyt ei ole sitäkään. Soitamme triona buddhan synttäreillä. Kävijöitä tulee koko päivän aikana luostarialueella käymään noin viisituhatta. Ja mulla on aikaa harjoitella oikeilla rummuilla reilu kaksi viikkoa. Näen mustia pilviä kerääntyvän ylleni... Pahinta mitä tiedän on soittaa epävarmalla fiiliksellä ja sössiä. Tämä on myös kitaristin ja laulajan ensimmäinen esiintymis kerta isolle yleisölle joten paniikkia on luvassa. Rummutkin ovat vielä kaupassa ja meillä on kutakuinkin noin puoli tuntia aikaa löytää musiikkikauppa, ostaa rummut ja kantaa ne bussiin. Onneksi emme kumpikaan Joshin kanssa puhu koreaa. Se olisikin liian helppoa. Ja jos emme saa niitä sillä rykäisyllä hankittua sitten vasta nesteessä olemmekin. Se on ainut kerta kun koko vuotena saamme poistua yksin ulos luostarin alueelta. Sitten voin taputella rytmikkäästi käsiäni vastatusten muutaman sadan silmäparin tuijottaessa meitä.

 
        Noin 17.10 onkin sitten päivän vikat safkat. Pakko ahtaa vatsa täyteen jotta ei yöllä herää nälkään. Iltatreenit menevätkin taasen närästyksen merkeissä.
 
        Täydellä vatsalla hikinen ylämäki ja chanttaamaan. Kokeile huviksesi laulaa täydellä vatsalla tehdyn kävelylenkin jälkeen.... Siitä sitten nopeasti kamppailuvaatteiden pukeminen. Kello on n.18.30. Tuijotan facea ja katson tyhjänpäiväisiä päivityksiä mitä kukin on syönyt ja kenen kissa tai vauva on maailman ihanin. Voi vittu. Mutta enpä jaksa tuijottaa valkoista seinääkään. Ja netti on liian hidas youtuben käyttöön. Musaa ei ole I-padilla koska tilillä ei ole rahaa ostaa semmoisia yleellisyyksiä.
     
        Seiskalta Sunmudo iltareenit. Aamun repimisestä jalat on kuin rautakanget. Virtaa ei ole yhtään mutta pakko se on mennä. Vatsa on edelleen turvoksissa ruoasta. Ensimmäinen puolen tunnin lämmittely on lähinnä kylmää hikoilua ku ruoansulatus vasta aloittelee toimintaansa. Siinä on sitten hyvä hioa potkutekniikkaa kun normaalista venyvyydestä on 30% leikattu pois korealaisella aamu kidutuksella. Palautuminen on suurin ongelma. Siihen ei ole millään riittävästi aikaa ja vartaloa kuormitetaan vaan koko ajan lisää. Treenit loppuvat siinä suunnilleen 20.40.  Loppumeditaatio on vain pariminuuttinen hengähdys joten omat meditatiiviset skilssit eivät riitä rauhoittumaan nukkumaan menoa varten. Tätä sitten yritän sietää viidesti viikossa...


        Lauantaina ei ole iltatreenejä. Sen takia aamuharjoitukset ovat yleensä old school treenausta. Eli simputusta. Eli rääkkäystä. Mäkeä ja temppelin rappusia ylös alas erilaisin menetelmin. Valmentaja huutaa rytmiä vieressä ja siihen vastataan huutamalla! Ja lujaa! Tai muuten punneretaan vielä enemmän. Ohjelmaan kuuluu myös armeijamaista marssia ja tahdin laskemista. Huutamalla. Joka potkun kohdalla huudetaan. Illalla ei ole treenejä joten pyrin pääsemään aikasemmin nukkumaan jotta tapahtuisi edes jotain palautumista muistuttavaa toimintaa fyysisessä olomuodossani.

       Sunnuntaina on lepopäivä samon kuin ristillä raiskatussa Suomen valtiossa. Koska minulla ei ole virtaa muuhunkaan tyydyn tuijottamaan näyttöä lasittunein katsein. Katainen on ryöstänyt Suomi oy:n, siirtyy eläkkeelle ja katsoo norsunluuntornista kun kansa jakautuu kahtia.

        Kerran puoleentoista viikkoon on kylpylä, siis liian viileä sauna kaksi liian kuumaa allasta. Kylmäallas on haaleahko. Aikaa koko toimitukseen hiusten ja parranajo mukaanluettuna on vain noin 30 minuuttia. Siihen kuuluu myös käynti alakerran myymälässä joten juosten sisään ja juosten ulos. Tosin eipä sitä fyrkkaakaan ole joten voin tuijottaa vierestä kun munkki syö keksejä. Hiphei. Jääkaappi on tyhjä.

       Ne vapaa-ajat mitä mainitsin hyvin usein täytetään erilaisilla työtehtävillä. Täällä pellonkin kyntävät juniorimunkit. Hevoset katsovat vierestä. Joka kerta kun kuulen askeleiden lähestyvän sykkeeni nousee ja tiedän että ei tarvitse levätä. Koskee myös sunnuntaita. Silloin pääsemme suorittaamaan hyvin usein hautajaisia. Siellä sitten tunteella joikhattaan kun joku tuntematon on kuollut.

      Puhuminen myös suurimmassa osassa päivän toimituksissa on pääpiirteittäin kielletty.
Näin vaikeaa on elää luostarissa. Jos oikeasti haluat tulla päivittäin alistetuksi niin ota yhteyttä suoraan luostariin. Mulla ei ole jaksamista olla kenenkään välikätenä.




        Miten sinä näet päiväsi? Kolikolla on kaksi puolta. Kummatkin oikeasti olemassa. Kumpaa haluat katsoa? Mikä on hyvää ja mikä pahaa?  Tämmöisiä mulla tulee mietittyä :) Tekstit edustavat omien todellisuuksieni ääripäitä. Välillä käydään siellä ja välillä ollaan välimaastossa. Edelleenkin pääasiallisesti positiivisen puolella. Joskus toivoo kyllä sitä verisadettakin ;) Jos tulevaisuudessa sinua kiinnostaa tarkemmin mitä täällä tapahtuu aion julkaista blogitekstini ja päiväkirjani yhdessä nipussa sähköisen kirjan muodossa. Ja läjän kuvia. Luonnollisesti parhaat palat jätän kirjaan :)  Toivon saavani kirjoitukset kasaan kuukausi sen jälkeen kun olen päässyt takaisin Suomeen. Voin sitten julkeasti tituleerata itseäni kirjailijaksi :)

       Tämän näköistä ja hajuista tällä kertaa. Seuraava teksti on varmasti lyhyempi. Koska haluan nukkua enemmän :) Mutta siihen tökin läjän kuvia mukaan niin näet palan koreaa Koreaa. Ensi viikkoon! Peace & Love!