Sekavia sanoja, katkonaisia ajatuksia

Wind of change... Niin kuin The Scorpionsin kiharahiuksinen keulakuva joskus biisinsä on nimennyt.. ...Berliinin muuri oli murtunut. Lännestä muistan ison kävelykadun täynnä elämää. Kahviloita ja fudis kaupan. Idästä muistan harmaata. Ja.. Lisää harmaata. Ja näitä kahta maailmaa yhdistävän sillan. Sisäinen muurini on murrettu aikaa sitten. Ja olen käynyt sillan kummallakin puolella. Pitkän runtelun tuloksena henkinen Itä-Saksani jälleenrakennus ottaa oman aikansa. Onneksi on olemassa valoisa ja eloisa Länsi. Mutta sitä siltaa täytyy kuitenkin kulkea välillä vasemmalta oikeallekkin. Kunhan kahden puolikkaan väliset erot kuroutuvat umpeen saadaan aikaan tasapaino. ... ... ... Ihan suotanan paska metafora muuten tuo äskeinen. Mutta sisältää silti muutamia totuuden siemeniä. Ja mustavalkoisen maailmankatsomukseni. Japani on niin nähty. Paskoja ninjoja. Muutaman tunnin hengailu pienellä saarella ei antanut vielä kovin teräväpiirtoista kuvaa nousevan auringon maasta. En tarkoita siis pienellä saarella itse Japaniaa, vaan olimme semmoisella pikkuruisella kalastajien täyttämällä maa palstalla sen hetken että seuraava huvipurtemme kiikutti meidät takaisin Korean niemimaalle. Erittäin epätasaista ja epämukavaa kyytiä. Mulle riittää että kulkuväline millä matkustan sisältää katon ja moottorin että alan voimaan pahoin. Tämäkään pikavene ei ollut poikkeus. Noin kolme tuntia suuntaansa kestävä matka oli varsinkin mennessä aika tuskaisan hikinen. Paikan päällä ehdin toki saavuttaa valaistuneen ninjasamurai levelin ja grillata Gozillan aamupalaksi mutta olisi mukavata joskus tutustua Japaniin ihan ajan kanssa. Suurimman osa vapaa-ajastamme käytimme Korean toiseksi suurimmassa kaupungissa Busanissa. Hmmm.. Mielenkiintoinen termi tuo vapaa-aika.. Vapaa mistä? Töistä? Koulusta? Velvollisuuksista? Jotka olen kuitenkin itse valinnut.. Jotenkin tuntuu että tuollakin sanalla rakentaa vankilaa kaikesta mikä ei ole vapaa-aika määritteen sisällä.. Ja ehkä myös itse vapaa-aika sanahirviöstä.. Mitä jos päätänkin että mulla on 24 tuntia vuorokaudessa vapaata? Ja haluan tehdä töitä vapaa-ajallani? Tai haluan viettää aikaa luostarissa vapaa-ajallani? Oonhan mä nyt perkele vapaa tekemään ihan just mitä mua huvittaa. Ihmisille on helppo nähdä vankila kaltereineen "ei-vapautena" tai vapauden riistona. Silti suljemme itsemme vankilaan omassa päässämme ja sydämmessämme. Se että puhun edes sydämmestä muuna kuin sisäelimenä nostaa jo monella maanmiehelläni karvat pystyyn, "ei vittu se varmaan seuraavaksi puhuu tunteista"! Nimittäin se vasta onkin homoa. Ja kaikkihan tietää että homous on totaalisen väärin. Omat kalterimme luomme esimerkiksi edellämainitulla tavalla. Raakaa lihaa syövällä lähes tunteettomalla Alfa uros egolla. Tai osoittamalla tämmöistä tapausta sormella kävellessäni kolmen aikaa yöllä snägärin ohi.. Jos ihan oikeasti katson peiliin voin nopeasti löytää yhden vankilani joka on minä tuomitsemassa. Minä vertaamassa itseäni toiseen. Koska koen tarvetta olla parempi. Yhtäkkiä huomaan riistäneeni itseltäni vapauden. Sitä voi tehdä niin monella tasolla. Vaikka määrittelemällä itselleen mikä on vapaa-aikaa ja mikä ei. Vankila ilman kaltereita on pahinta sorttia. Silloin ei ymmärrä olevansa vankilassa. Tämä on toki joltain viisammalta lainattu lause. Mielestäni hyvin sanottu.. Teksti taas pomppii aiheesta toiseen mutta ei sen väliä. Hyppy takaisin Busaniin.. Mielenkiintoista olla pari päivää poissa ruodusta. Sitä todellakin tunsi itsensä vapaaksi. Sai kävellä suurkaupungin katuja ja kujia.. Syödä mitä haluaa.. Tuijottaa loputtomia rivejä näyteikkunoita.. Korea on shoppailijan paratiisi. Jos kotikaupunkini Järvenpää on täynnä partureita ja baareja niin Korean vastine on vaatekaupat ja pienet ruokaraflat. Valot välkkyvät ja musa pauhaa, maisema täyttyy mainosplakaateista jotka täyttyvät onnellisten ihmisten naamoista. Kun tätä jatkuu loputtomiin alkaa pikkukylän pojan illuusio vapaudesta rapistumaan. Näen ihmisten etsivän sitä jotain eri paikoista.. Osa hakee sitä yökerhoista, osa baareista, osa elokuvateattereista, osa 10000 euron arvoisesta rannekellosta.. Näen hetken onnellisuutta heidän tavoittaessa haluamansa... Kunnes silmät muuttuvat taas yhtä harmaaksi kuin Busanin saastunut ilma.. Onneksi huomenna mainosplakaatti tai taikalaatikko -jota teeveeksi kutsutaan- osoittaa taas jotain uutta mitä voi haluta. Pysyy elämä mielenkiintoisena. Pieni kylä tai suurkaupunki. Sama halu. Tulevaisuuteen tuijottaminen. Kuukauden päästä lomalle kertoo jonkun naamakirjapäivitys. Voi haluta sitä siihen asti kunnes etelänmatka kutsuu. Ettei harmaa arki koskettaisi. Ja ettei varmasti kokisi miltä juuri nyt tuntuu.. Postasin taannoin faceen lainauksen Buddhalta, "onnellisuus ei tule jonkun saamisesta vaan haluamisen loppumisesta". Helpommin sanottu kuin tehty :D Ulkoapäin meidät pumpataan täyteen haluja. Jos emme siis itse pysähdy välillä miettimään mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä haluamme. Näidenkin välillä on iso ero. Taasen kirjoitan katkonaista ajatuksenjuoksuani. Alunperin ajattelin kirjoittaa omista haluistani minkä haluan muuttuvan elämässäni kun tulen takaisin. Ehkä hieman naivia.. Mutta siltikin haluan muutoksia. Taas kerran, on helppo sanoa ja kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo mutta tekeminen vasta määrittää mun muutoksen. Things don't change, we must change. Lauleskelee yhtye nimeltä Shelter kappaleessaan Metamorphosis. Täällä olen ainakin tottunut pitkiin päiviin. Sen haluaisin ainakin kääntyvän aktiivisuudeksi työelämässäni. Toki vielä ei ole hajuakaan mitä teen työkseni kun tulen takaisin. Tai no on hajuja mutta en mäkään kaikkea julkisesti jaa :). Täällä en myöskään tuijottele hirveästi muiden ämpäriin vaan olen kiinnostunut enemmän omasta kasvustani. Muiden dumaaminen on aika vähäistä. Senkin siirtäminen siviiliin olisi terveellistä. Myös varmasti monen tuttavani mielestä :) Vaikka ajoittaiset purkaukseni jonkun toisen ihmisen huonoutta kohtaan saattavat joskus kahvilanpöydässä viihdyttääkin :D Täällä opiskelen myös sitä etten koko ajan neuvoisi muita mitä ja miten heidän tulisi tehdä. Josh on hyvä opettaja siinä :D Parikymppiselle jenkille on monesti mielessäni päteviä ohjeistuksia (siis omasta mielestäni:) ) Mutta jospa antaisin hänen elää omaa elämäänsä ja annan neuvoja silloin kun hän niitä pyytää. Jos siihen tilanteeseen siis oikeasti osaan jotain sanoa. Paljon asioita mitä haluan :) Mutta on täällä oppinut hillitsemäänkin haluja. Toivon että itsekontrollini on parempaa. Siihenkin saa hyvää harjoitusta kun nättejä turisti neitoja pyörii harvasen päivä. Osaan jo tunnistaa hetken mikä kotopuolessa olisi jo lennättänyt minut yökerhon tanssilattialle. Ihan uutta mulle että tämmöisiäkin tuntemuksia voi hallita :). Jos nyt yritetään saada tätä läppää siihen kuuluisaan pähkinänkuoreen. Teksti ja ajatukset pomppii ku mummo aavikolla. En tidä pomppiiko mummot aavikolla. En ole koskaan käynyt aavikolla... Lähtee heti ihan räpylästä tää skrivaaminen.. Lyhyestä virsi kaunis.. Pikkupoikana handlasin hommat suht hyvin. Hoisin kouluni mallikkaasti, olin kiltti ympärillä oleville ihmisille ja homma niinsanotusti luisti. Sittemmin pakka levisi vähän käsiin. Monestakin syystä. Mutta ne eivät oikeastaan ole enää kovin tärkeitä. Tärkeätä on saada hommat taasen luistamaan. Toki olen jo pitkään mennyt oikeaan suuntaan mutta nyt on oikea aika painaa kaasua. Go west, life is peaceful there, jollotteli Pet Shop Boys joskus. Kohti henkistä Länsi-Saksaa. Sieltä katsottuna itäkin alkaa näyttämään valoisammalta. Jossain elämän vaiheessa puolia ei enään eroita toisistaan. Kaikki on yhtä. Bob Marleyn sanoin, One Love. Luen tätä tekstiä nyt ehkä viidettä kertaa läpi enkä oikein löydä punaista lankaa. Lause siellä toinen täällä. Mutta tämmöistä pääni tuottaa juuri nyt. Ensi viikolla ehkä jotain muuta. Ta sitten ei :) Peace & Love Party People!!