sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vuoristorata - Enjoy the ride

        Fiilikset heittelevät kuin Linnanmäen puinen vuoristorata. Eli ei siis mennä ääripäitä hipoen. Suht kesyä heittelyä. Kroppa pitää myös samanmoista natinaa kuin kyseinen huvipuisto vempain. Sitä tulee välillä ihmeteltyä että "mitä v#$%¥a mä täällä oikein teen"? Ja toiseen väliin tulee taputeltua omaa olkapäätä että "helevetin hyvä että ymmärsin astua kotiovesta ulos. "So hard to leave, so hard to stay" sanoi Matti Näsäkin vai mikä sen kitaristin nimi oli?  Tää ensimmäinen viikko ollut tämmöistä totuttelua. Tai nyt jo menty reilu viikko munkkeillen ja tähänkin alkaa tottua. Osaan jo ihan itse löytää aikataulusta raot milloin käydä suihkussa, hammaspesulla tai kuninkaiden huoneessa. Niitä rakoja ei täällä hirveästi tarjoilla. Tähän väliin tekisi mieli kirjoittaa jotain selibaatista mutta se olisi liian röyhkeää. Tätä lukee mummot ja lapsetkin. Näin olen kuullut. Tosin mummot ei ehkä pienistä säikähdä. Suomen mummot on kovia mummoja.  Railille terveiset. Edesmeneen mummini sisko. Kova mummo. Joten kerron ensiksi jotain muuta ja hetkeä myöhemmin siirrytään k-18 osastolle. Että jos nyt alkaa korvia punottamaan, pää repeää myötähäpeästä tai olet reippahasti alaikäinen suosittelen vaihtamaan iltasaduksi jotain muuta.

        Kirjoittelen tätä tällä kertaa pätkittäin niin saan rauhassa naputella. Aikaisemmat blokkaukset olen skrivannut yhdeltä istumalta. On ollut aikaa siihen. Juuri tulin aamu chantista ja meditaatiosta. Pitkästä aikaa en pilkkinyt unen ja valveilla olon rajamailla aamu meditaation aikana vaan ihan rauhassa suunnittelin tulevaisuuttani Suomessa. Semmoista meditointia tällä kertaa. Olo on muutenkin nyt eri virkeä. Eilen ei ollut varsinaisia harjoituksia joten kroppa on saanut kaivattua lepoa. Kun olen treenaamisen jälkeen tukossa käytän monasti ilmaisua että tuntuu kuin olisi
rautatangot raajoissa. Täällä fyysinen uupumus tuntuu siltä kuin olisi semmoisia - suomalaisen perinneruoan- prinssinakin kokoisia ruostuneita rautapuikkoja satapäin pitämässä vartta kasassa. Päivittäinen venyttely saa todellakin vartalon nitisemään ja natisemaan kuin lintsin vanha vuoristorata. Palautumiseen täällä ei ihan hirveästi tarjoilla tunteja.

        Ja tämän kolmannen pätkän kirjoitan sunnuntaina ja näyttäisi siltä että palautuminen - kunnollinen - semmoinen veisi varmasti viikon. Johtuu todennäköisesti unen vähyydestä. Normaalisti pystyn potkaisemaan jalkani suoraksi ylös niin että etureisi ottaa rintakehään kiinni. Kylmillä jaloilla ja oikeastaan ilman minkäänlaista venytyksen tuntua. Nyt kun heitän jalkaa ylös kylmänä niin ei toivoakaan moisesta. Toisaalta täällä kun jalat ovat hyvässä treenilämmössä niin sivuspagaatti menee puhtaammin kuin koskaan. Ehkä jalatkin alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Mieli on selkeästi jalkoja edellä tässä suhteessa :)

        Toki en ole ainoa jolla välillä vähän rakoilee. Josh piirteli luovana ameriikkalaisena perjantain korean kielen tunnilla kumpaankin kämmeneensä kasvot jonka kanssa herra kävi erittäin älyllistä keskustelua. Vähän niinkuin Tom Hanks jutteli sille pallolle siinä leffassa missä se hengaili yksin autiolla saarella. Mutta ihan hyvin meillä menee :D On erittäin hupaisaa seuraa tuo parikymppinen California Kid. Niinkuin taisin jossain kirjoituksessa jo mainita niin ei mene tämän kämppiksen kanssa liian hengelliseksi tämä oleskelu :) Vaikka kyllä me joskus ihan viisaitakin keskustellaan. Uskokaa tahi älkää.

        Moni on ihmetellyt että saan käyttää tämmöisiä nykyajan vempaimia niinkuin tietokonetta. Siis mulle I-pad edustaa tietokonetta. Niinkuin edustaa uusimmat kahvinkeittimet ja digitaaliset kitaravahvistimetkin. Luostareita on erilaisia. Tämä on ainut missä itse olen asunut.  Täällä Koreassa vieraillut kyllä aika monessa. Muiden maiden käytännöistä ei hajuakaan. Jo ennen tuloani kun kävin kirjeenvaihtoa tänne minulle sanottiin että täällä joissain säännöissä joustetaan vähän enemmän kuin muualla. Ilmeisesti siksi että ottavat paikallisia teinejä määräaikaisesti "kurinpalautukseen" :). Toki joidenkin käsitys luostarielämästä saattaa tulla enemmän Hollywoodista kuin Aasiasta. Kaikella rakkaudella :) Levitaatio ja tulipallot toki kuuluvat meidänkin ohjelmaan. Ja lohikäärmeiden kesyttäminen. Sori. :)

        Vielä maininta joistain asioista mistä oppii olemaan kiitollinen ennen kuin lähen jututttaa systää ja kummipoikaa. No luonnollisesti noista edellisistä. Mutta monesta paljon yksinkertaisemmastakin asiasta. Kuten tuoleista. Niin täällä ei siis tuoleja (lukuunottamatta korean kielen tuntia) käytetä. Ja siitä että kotona saa istua ja seisoa silloin kun haluaa. Täällä ei. Ja kotona saa hengittää niin että siitä kuuluu ääni. Meditoidessa tämä on kiellettyä täällä päin maailmaa. Kotona voit olla pomon kanssa eri mieltä ja käyttää sanaa ei. Täällä moinen ei ole mahdollista. Kaikki komennot otetaan kumartaen vastaan. Tänään meitä tultiin uudelleen kouluttamaan chantin valmistamiseen. Eli paikkojen kuntoon laittamiseen ja järjestämiseen. Kyse oli siitä että neljä tyynyä oli jäänyt noin viisi senttiä liian lähellä toisia tyynyjä. Tämä on Zeniä. :) Tekee hyvää ruumiille ja sielulle. Oppiihan olemahan.

        Unia. Naisdemonit hyppii silmille. Jonkun maailmankatsomuksen mukaan tämä on minulle varmasti erittäin oikein. Onneksi onnistun herämään aina näistä seireenien kutsuista. Alan ymmärtämään etten ymmärrä ajatusteni hallintaa. Annan niiden hallita liikaa minua. Selibaatti on kestänyt noin kuusi viikkoa. Siis tarkoitan TÄYDELLISTÄ selibaattia. Kauniimman sukupuolen sukupuolielämää en ymmärrä tarpeeksi mutta ainakin miehiä suosittelen kokeilemaan. Vähintäänkin mielenkiintoista. Mind control. Seksi on koukuttava huume. Hyvässä ja pahassa. Sen poisjättäminen opettaa lantion alueen hallintaa korvien välin hallinnan avulla. Vai toisinpäin? Anyways, tässä kohtaa olen jo ylittänyt itseni. Joten vielä pari taputusta omalle olkapäälle. Hyvä minä. Ja kiitos sille kuka keksi vuoristoradan.


       


(Josh puhuu kädelleen kuin tom hanks pallolle) (kiitollisuus normaaliasioita, kuten istumista,seisomista,pöytää, tuolia kohtaan) (kirjan kirjoittaminen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti