Pyydän nöyrästi apuasi.
Mietin tuossa mennä viikolla että mitäköhän sitä tänne kirjoittaisi.. Maanantaina oli meidän bändin ensi esiintyminen. Ruotsalainen ystäväni Si... Jep ruotsalainen ystävä.. Koreassa joutuu tekemään myönnytyksiä.. Periaatteet taipuu ku tuore vitsa.. Anyways, ystäväni Simon kuvasi tämän esiintymisen I padillani. Ajattelin kokeilla leikellä siitä biisin ja tökkiä vähän valokuvia väliin. No se osoittautui tällä aikataululla ja leikkaajan ammattitaidolla suht hankalaksi hommaksi. Sen lisäksi ajattelin kertoa Buddhan synttäreistä missä myös musisoimme. Mutta.. Enpä kerro kummastakaan.
Lupasin itselleni olla vuoden luostarissa. Kohta kolme kuukautta täällä viettäneenä tähän on jo jossain määrin rutinoitunut. Tämä perus munkkeilu käy liian "helpoksi". Siis kaikki rispekti kyllä niille ketkä tätä tekee elämäntyönään! Ei ole mun pala kakkua.. Ei sillä etteikö joskus vituttaisi ja olisi vaikeaa mutta sehän on tärkeä osa tätä eloa. Ei valkoista ilman mustaa ja toisinpäin. Ruusuilla tanssiessa joskus sitä tanssii myös piikkien päällä. Mutta tietäen että hengailen vain sen about 12 kuukautta täällä haluan kuitenkin maksimaalisen hyödyn tästä vuodesta irti ja lisätä panoksia. Lisätä piikkejä jalkojen alle. Pistää vaihteen silmään. Ja tottua myös siihen että on helvetisti panoksia, piikkejä ja vauhtia.
Kerron ensin mikä on Kyol Che. Vakaalla buddhalaisuuden asiantuntemuksellani. Eli suosittelen teitä hakemaan sivistystä itsellenne tämän infopläjäyksen lisäksi universaalista faktuaalisen tiedon lähteestä, googlesta. Sen jälkeen kerron mihin tarvitsen apuasi. Kyllä, juuri SINUN apuasi. Aloitetaan kuitenkin tuosta koreankielisestä ilmaisusta. Tiedän siitä yhtä paljon kuin tiesin luostarielämästä ennen tännen tuloani. Eli enpä juuri mittään. Silti olen vakuuttunut että mun täytyy tehdä se. Mä tiedän mitä mä tunnen. Kyse on meditaatioretriitistä. Kolmen kuukauden sellaisesta. Mikä vietetään täydellisessä eristyksessä ulkomaailmasta. Eli ei somea. Alkaako tää nyt joillekkin kyynikoille vastamaan luostarielämää, vai häh? ;) Ja mikä tästä tekee erityisen kiinnostavaa on se että koko aikana ei saa puhua. Eikä kirjoittaa. Eikä olla minkäänlaisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa lukuunottamatta yksityisiä tapaamisia opettajan kanssa. This is not Sparta.. This is Korea!!
Joissain paikoissa tämä on ilmaista ja pyörii täysin lahjoituksien varassa. No täällä ei. Hintaa meditoinnin keskitysleirillä on 1500 euroa. Sisältäen ruumiin ravinnon, sielun ruoan ja katon pään päällä. Tähän pyysin naamakirjassa apua rikkailta ystäviltä. Ja huomasin olevani itse rikas sillä facesta löytyi samointein läjä ystäviä jotka halusivat auttaa. Sisu Gymille eräs semi afrikkalainen vapaaottelu valmentaja pisti jo keräyslippaankin. Kaikille teille mega muchos rispektit foorever!!! Ehkä se kertoo myös jotain minusta että frendit haluavat kerätä puoltoista tousoa fyrkkaa jotta olisin kolme kuukautta turpa kiinni :D Mutta vielä kertaalleen, lyyrisesta lippaastani ei riitä kirjainkombinaatiot kertomaan ja kuvailemaan kiitollisuuttani kiitollisuuteni arvoisesti. Siis KIITOS.
Mutta mutta. Suunnitelmat hieman ehtivät jo matkan varrella päivittyä. Toimitus huomauttaa että kirjoitan tätä yhtä blogi tekstiä aina pätkittäin eri päivinä kun kerkeän. Tästä "shut the fuck up and suffer" retriitistä käytetään myös paalin kielistä termiä vipassana. Tämän sanan alla olevat mietiskely sessiot ovat ilmaisia. (Seuraava ihonväriin ja syntyperään liittyvä kommentti on laina ensimmäisestä Kummeli elokuvasta eikä sillä ole tarkoitus loukata mitään kansanryhmittymää tai sytyttää sotia mihinkään päin maailmaa). Saatanan korealaiset neekerit! Pyydätte fygyä eri nimellä kun se on muualla ilmaista!? (Allekirjoittanut muistuttaa vielä niitä maan kuuluja kukkahattutätejä että mulla on paljon korealaisia ja afrikkalaisia ystäviä joten tunkekaa käsityksenne rasismista @&€-&-$%!! ;) ;) No on täälläkin pari vipassana nimen alla kulkevaa traditiota mutta heillä ei ole tarjota tuota "sekoa täysin koko talveksi ja hyvällä tuurilla lopullisesti" pakettia. Ajattelin säästä sievoisen summan kustannuksissa ja ottaa täältä vuodenvaihteen jälkeen lennot johonkin missä tämmöinen 90:n päivän ilmainen hiljaisuus on mahdollista. Eurooppa olisi helpoin alue jottei tarvitsisi pulailla viisumien kanssa. Mutta tätä on onneksi vielä monta kuukautta aikaa hahmotella.
Joten kerron nyt vihdoin ja viimein mihin tarvitsen SINUN apuasi. Ellet sitä jo osannut edeltävästä vuodatuksesta päätellä. Pyydän nöyrästi pieniä ja isoja lahjoituksia jotta saan matkaliput retriitti kohteeseen. Toivon että jo lahjoittaneet eivät vedä hernettä poskionteloihin kun lahjoituksen kohde hieman muuttui. Eli kurssimaksuista lentolipuiksi mutta tähtäin on edelleen sama. Mentaali penetraatio. Jos olet järvenpääläinen tai muuten vaan pyörit hoodeilla voit osallistua keräykseen Sisu Gymin toimistossa (Vanha Yhdystie 10) joka on arkisin auki 13-21. Avaan tilin tätä varten myöhemmin josta infoan facessa ja blogissa myöhemmin. Joten etukäteen jo kiitos ja kumarrus myös SINULLE!!
Tämänkertainen tekstitys keskittyipi avunhuutoon. Ja lupasin jo facebookissa itkeä onnesta jos huutooni vastataan niin että piknikkini toteutuu. Ja olen aika varma että siihen myös vastataan. I shall bow to you. Ensi blogissa kuvia mun vanhasta ja uudesta kämpästä. Ero on huomattava :D Ja ehkä myös videota jos kellotaulu joustaa tarpeeksi.
All feel is love! Peace!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti