Elämän tarkoitus

Ensimmäinen kvartaali raportti.

Jeba. Eli kolme kuukautta on lusittu. Yhdeksän jäljellä. Sanankäänteissään luova urheilutoimittaja kysyisi tässä kohtaa, "miltä nyt tuntuu?" Suomen mediassakin on saatu ihan vastikään todistaa yhtä maailman syväluotaavimmista vastauksista (tosin eri kysymykseen) mitä urheilija voi suustaan päästää, "en mä tiedä". ... En mä tiedä? Parhautta! Kerrankin joku on rehellinen.
        Hoidan täällä hevosia kaverin kanssa jonka nimi suomalaisittain lausuttaisiin Zong-Uu. Hänen yleisin kommenttinsa mihin tahansa on 'I don't know'. Pikkuhiljaa arvostan tätä ajattelutapaa enemmän ja enemmän. Jos kaikki ihmiset jotka eivät OIKEASTI tiedä mitä tilanteeseen sanoa, vastaisivat etteivät tiedä, uskon että siinä olisi hyvä alku kohti mukavampaa muailmaa. ... Tosin, en mä tiedä. Kuhan arvailen.

        Ajattelin vähän kertoa mitä mä oon tähän mennessä oppinut. Ja mitä aion vielä oppia. Mutta kun aloin tutkimaan korvien välissä pyörivää kelanauhauhuriani tarkemmin sain jonkun näköisiä oivalluksia ettei noita asioita listaamalla saa kirjoitettua kovinkaan montaa sanaa ensimmäiseen neljännesvuosi katsaukseeni. Kokeillaan nyt silti jotain näpyttää..
        Se mitä olen oppinut täällä ja pystyn soveltamaan täällä, voikin olla ihan toinen stoori siellä missä sinä juuri nyt olet. Eli niin sanotusti "ulkomaailmassa". Täällä ihmisten välinen kanssakäynti on pääosin, jos ei nyt seesteistä niin ainakin aika rauhallista. Ei kiristä raha-asiat, parisuhteet tai päivän politiikka. Täällä kun niitä ei ole. Joten on hieman helpompaa keskittyä ihan omaan itseensä. Ja silloin minä itse myös näyttäydyn itselleni luonnollisesti "paremmassa valossa". Mistä oppimastani voin olla sata prosenttisen varma että se myös näyttäytyy kehityksenä kun olen takas hima hoodeilla?
         No ihan varmasti pystyn vannomaan että pelaan paremmin fudista kun aikaisemmin. En vieläkään kovin hyvin mutta paremmin. Se on varma. Sitä tulee tahkottua sen nelisen tuntia keskimäärin viikossa. Ja turha kuvitella että "munkkifudis" olisi ns. siistiä potkupalloa :). Täällä ajetaan miestä pystyyn ihan surutta ja pelataan jopa aika rumaa peliä :). Tosin hyvässä hengessä.
        Nyt ei kyllä äkkiseltään tule mieleen juurikaan muuta mitä voin taata osaavani paremmin. Toki teen monia asioita täysin erilailla mitä aikaisemmin. Nukun vähemmän, teen töitä enemmän, teen istuma meditaatiota säännöllisesti, teen lähes kaiken mitä teen "meditatiivisemmin" tai toisin sanoen paremmin keskittyen. Vaatekaappini on siistimpi, kämppäni on siistimpi, urheilen ilman laiskuteen pohjautuvia taukoja, syön säännöllisemmin, olen ystävällisempi kanssamatkustajille ja olen ainakin vähän vähemmän itsekeskeinen.
        Mutta niin kuin jo mainitsin, se miten nämä tavat siirtyvät Suomeen, siitä ei ole mitään takeita. Täällä tämmöinen toiminta on lähes "pakollista". Voin toki olettaa vaikka mitä.. Meditoidessani sain eräänlaisen ymmärryksen tuntemuksen olettamisesta. Turhaa paskaa :). Ennustamista. En ole vielä tarpeeksi diipeissä tiloissa näkemään tulevaan. (Paitsi Sinun kohdallasi ;) ).
        Mitä aion oppia? Sekin on jotain mikä ei liity tähän hetkeen millään tavalla. Voin kertoa vaikka mitä tuhannen ja yhden tai jopa kahden yön tarinoita mutta niitä ne loppupeleissä vain ovat. Tarinoita. Kuvitelmia ja odotuksia tulevasta. Olen ollut niin pitkään kuin muistini kantaa aika haaveilevaa sorttia. Sekin on ollut eräänlainen puolustus mekanismi pahaa maailmaa vastaan. Ja on sitä edelleen. Kadota kauas pois pääni sisäisiin pilvilinnoihin. Sitä täällä harjoitan hallitsemaan. Pilvilinnat on ihan mukavia tottakai mutta mielellään haluan olla enemmäin tietoinen siitä koska unelmoin ja koska en. Pääosin on kuitenkin kivempaa elää ihan tässä ja nyt. Haistaa nurmikko samalla tavalla kun haistoin sen lapsena mökillä puiden väliin viritetyssä oranssin värisessä kankaisessa riippumatossa. Vain kokea elämää ilman tulkintaa siitä. It's divine.

        Nautin olostani täällä. Tärkeimpänä endorfiinin, dopamiinin ja muiden hyvänolon kemikaalien lähteenä pidän meditaatiota. Sen kaikissa muodoissa. Istuen,kävellen,syöden,paskoen,laulaen,nauraen,potkien,itkien,rumpuja pätkien. Asiaa käsittelevässä kirjallisuudessa monasti verrataan mieltä mereen. No mä oon Järvenpäästä joten vertaan sitä järveen:
         Aallot ovat kuin ajatuksia ja kun tuulee tarpeeksi on mahdotonta nähdä pintaa syvemmälle. Mutta silloin kuin on tyyntä voit nähdä pohjaan saakka ja saada laajemman perspektiivin kokonaisuudesta. Ja nähdä peilikuvasi samaan aikaan. Se on äärimmäisen rauhoittavaa. Ja hiljalleen munkin.. Hehheh.. Tää oli vahinko... Ja hiljalleen minunkin mielen ristiaallokko rauhoittuu. Päivä päivältä enemmän. Välillä tietenkin myrskyää ja salamoi niin isosti ettei näe nenäänsä pidemmälle.(Tiedän.. Mun klyyvaria pitemmälle on monella muullakin vaikea nähdä). Mutta sekin on luonnollista. Luonnollista on myös tasapaino. Sitä kohti mun sieluni sisäinen Juha Föhr tuntee kulkevansa. (Tähän väliin huomautan kommenttini painottavan meteorologi statusta, ei homoseksuaalisuutta). Ihminen on varmasti ainut olento tällä pallolla joka ei siihen balanssiin ilman harjoitusta kykene. Siinäkö elämän tarkoitus?

        En mä tiedä.
     
     
     

Video: Monk Cribs ( ja korjaus ja lisäys edelliseen blogiin)

Ensiksi jatkoa edelliseen.

        Erään järvenpääläis syntyisen rap artistin biisin nimeä lainaten; back to square one. Eli mitä todennäköisimmin suoritan hiljaisuus retriitin sittenkin Koreassa 1500:n euron korvausta vastaan. Muualta ei meinaa löytyä näitä pitkiä mielen jameja aloittelijoille. Korealaiset ilmeisesti ovat sitä mieltä että turistit saavat ihan rauhassa seota kunhan vaan maksavat siitä ensin ;).

       Sitten tärkeämpääkin tärkeämpi pointti lahjoituksista. Kiitos tästä lainopillisesta huomautuksesta eräälle Herttoniemen hurjalle Taekwondo miehelle! Te ketkä haluatte rahallisesti tukea sitä että olen kerrankin hiljaa mielipiteineni, ilmoittakaa siitä minulle kun olette lahjoittanut, jotta voin lähettää teille vastikkeen. Eli heitän teitä jokaista valokuvalla jotta saadaan byrokraattiset mutkat suoraksi. Face tai sähköposti. Älä kysy enempää, kaverini on kirjoittanut aiheesta gradun, luotan tähän informaatioon. Jos lahjoitatte tarpeeksi rahaa en lähetä alastonkuvaa. Kaikille alle kymmenen euroa lahjoittaneille tulee amatöörimunkkipornoa. No niin. Nyt kun saatiin tämä virallinen ja asiallinen puoli hoidettua voidaan siirtyä seuraavaan kappaleeseen.

         Vähän vajaa kaksi kuukautta ehdin asua California-Kidin kanssa samassa laatikossa. Näin kolme vaihtoehtoa tulevaisuudesta 1. Elämme vielä muutaman kuukauden kämppiksinä ja päädyn paloittelemaan hänet kynsisaksilla ja myymään paikallisella torilla kissanruokana. 2. Jumalat, profeetat ja menninkäiset näkevät uhrautumiseni tason ja ymmärtävät että pelkkä valaistuminen ei enään riitä. Sietokykyni ansiosta minusta tulee puolijumala, Hercules. 3. Avioero.

        ...Nyt siellä kotisohvalla jo jännitetäänkin että kertooko huominen Iltalehti paloittelu murhaaja munkista... Vai tunnustiko Ukkosen jumala Pohjolan pojan omakseen.. No ei se perkele tunnustanut. Enkä löytänyt yöllä mun kynsisaksia. Kolmas vaihtoehto tuli kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Hei, olikohan se sittenki Zeus... Aloin oikeasti jo tottua ajatukseen yhteiselosta ja sain sisäistä raivoani käännytettyä jo kohtalaisen mukavasti empatian puolelle. Samaisella hetkellä kun selitin tätä samaista stooria ystävälleni Simonille, zen mestari ajoi naapuriluostarin munkki homeboyn kanssa viereemme ja käski minut takapenkille. "Bob Qwang, I have a new job for you. You're going to be temple police". .... ....
--- RESPECT MY AUTHORITHY!!! ---  Ahahahahehhee!! ... Odotin että olisin saanut käsiaseen mutta sain jotain paljon parempaa uuden duunin kylkiäisenä. Uuden kämpän jossa asustan ihan ypöyksin. Uusi hima sijaitsee uuden kellotornin vieressä temppelin alamäessä jossa alan lokakuusta lähtien hakkaamaan kongia aamuneljältä.
        Viime viikolla aloitin jo herätyskellona toimimisen puisen rummun ja heleän ääneni avulla. Vedän aina vartin soolon. Viel joutuu skulaa covereita mut ootan et pääsis esittää omaa tuotantoo.. Biisissä on onneks vaan kolme sanaa et periaattessa aika helppo muistaa. Namu Ami Tabul. Kunnianosoitus äärettömälle valolle. Tavallaan tos on sen verran jo sisältöä ettei kai sitä tartte muuta sanoakaan. Viikon päästä alkaa skouden hommat. Eli klo 21-23 istun temppelin portilla ja varmistan että temppelin alueelta ei poistuta. Tämä tarkoittaa maksimissaan neljän tunnin yöunia. No en mä tänne nukkumaan tullutkaan. Oppiihan olemaan.

        Seuraavassa liikkuvan kuvan tallenteessa esittelen sinulle vanhan ja uuden kämppäni.

Tuotanto: Street Ninja Corporation
Ohjaus: Mä
Leikkaus: Meitsi
Kuvaus: Simon
Musiikki: MC Mitä vittuu?

S'il vous plaît.

Email: pohjolatoni@gmail.com
Tili lahjoituksille:  FI21 1064 3500 3504 13

Hiljaisuuden ääni

Pyydän nöyrästi apuasi.

        Mietin tuossa mennä viikolla että mitäköhän sitä tänne kirjoittaisi.. Maanantaina oli meidän bändin ensi esiintyminen. Ruotsalainen ystäväni Si... Jep ruotsalainen ystävä.. Koreassa joutuu tekemään myönnytyksiä.. Periaatteet taipuu ku tuore vitsa.. Anyways, ystäväni Simon kuvasi tämän esiintymisen I padillani. Ajattelin kokeilla leikellä siitä biisin ja tökkiä vähän valokuvia väliin. No se osoittautui tällä aikataululla ja leikkaajan ammattitaidolla suht hankalaksi hommaksi. Sen lisäksi ajattelin kertoa Buddhan synttäreistä missä myös musisoimme. Mutta.. Enpä kerro kummastakaan.

        Lupasin itselleni olla vuoden luostarissa.  Kohta kolme kuukautta täällä viettäneenä tähän on jo jossain määrin rutinoitunut. Tämä perus munkkeilu käy liian "helpoksi". Siis kaikki rispekti kyllä niille ketkä tätä tekee elämäntyönään! Ei ole mun pala kakkua..  Ei sillä etteikö joskus vituttaisi ja olisi vaikeaa mutta sehän on tärkeä osa tätä eloa. Ei valkoista ilman mustaa ja toisinpäin. Ruusuilla tanssiessa joskus sitä tanssii myös piikkien päällä. Mutta tietäen että hengailen vain sen about 12 kuukautta täällä haluan kuitenkin maksimaalisen hyödyn tästä vuodesta irti ja lisätä panoksia. Lisätä piikkejä jalkojen alle. Pistää vaihteen silmään. Ja tottua myös siihen että on helvetisti panoksia, piikkejä ja vauhtia.

        Kerron ensin mikä on Kyol Che. Vakaalla buddhalaisuuden asiantuntemuksellani. Eli suosittelen teitä hakemaan sivistystä itsellenne tämän infopläjäyksen lisäksi universaalista faktuaalisen tiedon lähteestä, googlesta. Sen jälkeen kerron mihin tarvitsen apuasi. Kyllä, juuri SINUN apuasi. Aloitetaan kuitenkin tuosta koreankielisestä ilmaisusta. Tiedän siitä yhtä paljon kuin tiesin luostarielämästä ennen tännen tuloani. Eli enpä juuri mittään. Silti olen vakuuttunut että mun täytyy tehdä se. Mä tiedän mitä mä tunnen. Kyse on meditaatioretriitistä. Kolmen kuukauden sellaisesta. Mikä vietetään täydellisessä eristyksessä ulkomaailmasta. Eli ei somea. Alkaako tää nyt joillekkin kyynikoille vastamaan luostarielämää, vai häh? ;) Ja mikä tästä tekee erityisen kiinnostavaa on se että koko aikana ei saa puhua. Eikä kirjoittaa. Eikä olla minkäänlaisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa lukuunottamatta yksityisiä tapaamisia opettajan kanssa. This is not Sparta.. This is Korea!!

       
         Joissain paikoissa tämä on ilmaista ja pyörii täysin lahjoituksien varassa. No täällä ei. Hintaa meditoinnin keskitysleirillä on 1500 euroa. Sisältäen ruumiin ravinnon, sielun ruoan ja katon pään päällä. Tähän pyysin naamakirjassa apua rikkailta ystäviltä. Ja huomasin olevani itse rikas sillä facesta löytyi samointein läjä ystäviä jotka halusivat auttaa. Sisu Gymille eräs semi afrikkalainen vapaaottelu valmentaja pisti jo keräyslippaankin. Kaikille teille mega muchos rispektit foorever!!! Ehkä se kertoo myös jotain minusta että frendit haluavat kerätä puoltoista tousoa fyrkkaa jotta olisin kolme kuukautta turpa kiinni :D Mutta vielä kertaalleen, lyyrisesta lippaastani ei riitä kirjainkombinaatiot kertomaan ja kuvailemaan kiitollisuuttani kiitollisuuteni arvoisesti. Siis KIITOS.

        Mutta mutta. Suunnitelmat hieman ehtivät jo matkan varrella päivittyä. Toimitus huomauttaa että kirjoitan tätä yhtä blogi tekstiä aina pätkittäin eri päivinä kun kerkeän. Tästä "shut the fuck up and suffer" retriitistä käytetään myös paalin kielistä termiä vipassana. Tämän sanan alla olevat mietiskely sessiot ovat ilmaisia. (Seuraava ihonväriin ja syntyperään liittyvä kommentti on laina ensimmäisestä Kummeli elokuvasta eikä sillä ole tarkoitus loukata mitään kansanryhmittymää tai sytyttää sotia mihinkään päin maailmaa). Saatanan korealaiset neekerit! Pyydätte fygyä eri nimellä kun se on muualla ilmaista!? (Allekirjoittanut muistuttaa vielä niitä maan kuuluja kukkahattutätejä että mulla on paljon korealaisia ja afrikkalaisia ystäviä joten tunkekaa käsityksenne rasismista @&€-&-$%!! ;) ;) No on täälläkin pari vipassana nimen alla kulkevaa traditiota mutta heillä ei ole tarjota tuota "sekoa täysin koko talveksi ja hyvällä tuurilla lopullisesti" pakettia. Ajattelin säästä sievoisen summan kustannuksissa ja ottaa täältä vuodenvaihteen jälkeen lennot johonkin missä tämmöinen 90:n päivän ilmainen hiljaisuus on mahdollista. Eurooppa olisi helpoin alue jottei tarvitsisi pulailla viisumien kanssa. Mutta tätä on onneksi vielä monta kuukautta aikaa hahmotella.

        Joten kerron nyt vihdoin ja viimein mihin tarvitsen SINUN apuasi. Ellet sitä jo osannut edeltävästä vuodatuksesta päätellä. Pyydän nöyrästi pieniä ja isoja lahjoituksia jotta saan matkaliput retriitti kohteeseen. Toivon että jo lahjoittaneet eivät vedä hernettä poskionteloihin kun lahjoituksen kohde hieman muuttui. Eli kurssimaksuista lentolipuiksi mutta tähtäin on edelleen sama. Mentaali penetraatio. Jos olet järvenpääläinen tai muuten vaan pyörit hoodeilla voit osallistua keräykseen Sisu Gymin toimistossa (Vanha Yhdystie 10) joka on arkisin auki 13-21. Avaan tilin tätä varten myöhemmin josta infoan facessa ja blogissa myöhemmin. Joten etukäteen jo kiitos ja kumarrus myös SINULLE!!

        Tämänkertainen tekstitys keskittyipi avunhuutoon. Ja lupasin jo facebookissa itkeä onnesta jos huutooni vastataan niin että piknikkini toteutuu. Ja olen aika varma että siihen myös vastataan. I shall bow to you. Ensi blogissa kuvia mun vanhasta ja uudesta kämpästä. Ero on huomattava :D Ja ehkä myös videota jos kellotaulu joustaa tarpeeksi.

        All feel is love! Peace!
     
       

Elävää kuvaa: Ninja Time!

        Olen kuullut sanottavan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Että jos lasket freimi freimiltä niin tämä on helvetillisen pitkä blogi. Pohjustan vähän videota vaikka isäni tapasi sanoa että turhat selitykset pahentaa asiaa. Niinkuin monta muutakin asiaa tämäkin on yksi projekti jonka olen joskus jättänyt kesken. Olen halunnut jo kauan tehdä lyhytelokuvan. Nyt aion julistaa kaikkien teidän todistaessa että aloitan tämän proggiksen vuonna 2015 kun palaan Suomeen... Yhdellä reunaehdolla... Haluan tälle "trailerille" 10000 katselukertaa Juutuubissa sinä aikana kun aiheutan pahennusta Koreassa. Eli pyydän pientä palvelusta sinulta. Jos haluat nähdä noin kymmen minuuttisen suomalaisen halpatuotanto kungfuninjasamuraistreetlife lyhärin jaa tämä sosiaalisessa meediassa. Ja kehoita muita jakamaan eteenpäin. Saatesanat saat valita aivan itse :)
       
Tämä elokuva on varmastikkin erittäin pieni askel yhteiskunnalle ja Hollywoodille mutta vähintääkin keskikokoinen askel minulle. Eikä todellakaan tarvitse odottaa mitään taiteellista exploitaatiota, pääasia että mulla on kivaa :). En muuten edes tiedä mitä toi exploitaatio tarkoittaa. Mutta mul on vahva kutina että sitä voi käyttää edellä mainitussa yhteydessä.

PS. Pienenä bonarina: Jos tämä video saa yli miljoona katsojaa vuoden aikana alan etsiä rahoitusta kokoillan elokuvalle :D

Seitsemän oikein lotossa!!

        Meditoi seitsemän oikein elämä-lotossa. Ole oman elämäsi Aulis Gerlander. Tämmöistä vertauskuvien maailmaa tarjosi tämänpäiväinen meditaationi.
 
     Kaikki tietävät miten lotto toimii. Valitset seitsemän numeroa, kone arpoo seitsemän palloa noin neljästäkymmenestä ja sitten katsot kuinka monta osui kohdilleen. Näin ihmisen ajatukset, puheen ja toiminnan hieman samankaltaisena tapahtumana.

        Kuvittele pallot ajatuksina. Oma lottokoneesi eli pääsi pyörittää valtavaa määrää ajatuksia. Ja välillä kun katson omaa - tai ympärillä olevien kanssa matkustajien toimintaa, tuntuu että monesti mitä ajattelemme, sanomme ja teemme on vain arvonnan tulosta. Olisimme voineet ajatella, sanoa ja toimia toisinkin. Ehkä sillä tavoin että siitä olisi ollut minulle ja sinulle enemmän hyötyä ja iloa. Toimintamme tapahtui vaan epämääräisen tapahtumaketjun tuloksena. Emmekä oikeastaan ehtineet edes pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan itseämme mistä ja miksi ajatuksemme, puheemme tai tekomme oikein lähti. Kaikilla on ollut niitä hetkiä kun jälkeenpäin tulee fiilis että "mitä helvettiä mä just ajattelin? Mitä helvettiä mä just sanoin? Mitä helvettiä mä just tein?"  Lottokone vaan arpoi isosta läjästä seitsemän palloa eikä mennyt edes neljä oikein. Ei itseasiassa mennyt yhtään oikein.

        Lottoaminen olisi paljon helpompaa jos siellä olisi aina vain seitsemän palloa. Juuri ne mun numerot. Sitten se ei olisi enään arpomista. Aina tulisi täyspotti. Meditaatiolla voit vähentää arvottavien pallojen määrä. Tai kaventaa pallojen määrän vain seitsemään jolloin voitat varmasti täyspotin. Näen seitsemän oikein rivin "nyt" hetken kokemisena. Ei tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Täysin kiinni intuitiossa.

        Seitsemän oikein rivi pyörimässä pallossa on sama kuin oikea ajatus päässä. Koneenkin voi jo tässä vaiheessa pysäyttää. Ajattelemisen lopettaa. Pallojen lottokoneesta ulos tullestaan oikea rivisi on kuin oikeat sanat tullessaan ulos suusta. Sitä ei tarvinnut miettiä. Sanoit vain juuri mitä piti siinä tilanteessa. Tämänkin olet varmasti kokenut.

         Lottovoiton käyttö on sama kuin oikean ajatuksen ja/tai puheen pistäminen käytäntöön. Se vaatii keskittymistä. Rauhallisuutta. Tarkkaavaisuutta. Jos saat seitsemän oikein lotossa ja voitat muutaman miltsin voit saada sillä paljon hyvää aikaan. Tai sitten et. Tärkeää on se miten käytät rahasi. Autatko itseäsi,perhettäsi,ystäviäsi ja ympärilläsi olevia ihmisiä sillä? Vai käytätkö fyffet kokaiiniin ja huoriin? Pelkkä hyvä alku ei riitä. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä.

        Monilla meistä on jo hyvä ajatus. Ja olemme uskaltautuneet puhumaan siitä. Mutta olemmeko panneet sitä toimeen? Olemmeko tehneet mitään? Mielestäni tässä kohtaa ihminen yleisimmin "epäonnistuu". Eikö aika moni meistä kuitenkin tiedä miten elää hyvä elämä? Kuinka monesti kuitenkin hyvät ideat itsemme ja elämämme kehittämisestä jää ajatuksen ja puheen tasolle. Pistin epäonnistumisen lainausmerkkeihin koska se on mielestäni yksi avaintekijä onnistumisessa. Joku viisas on joskus sanonut että menestyvät ihmiset eivät edes koe semmoista tunnetta vaan näkevät epäonnistumisen haasteena.

        Meditaatiossa "voiton" saaminen on onneksi huomattavan paljon helpomaa kuin lotossa. Siinäkin kuitenkin todennäköisyydet kasvavat mitä useammin sitä harjoitat. Säännöllisyys on tärkeää. Ja vaikka seitsemän oikein riviä et onnistuisikaan saamaan sivupoteistakin on erittäin paljon hyötyä.

        Mitä on meditaatio? Sana nostaa monilla ihmisillä karvat pystyyn. Siihen liitetään mystiikkaa, mantrojen mumisemista, istumista oudoissa asennoissa, uskonnollista hurahtamista ja vaikka mitä muuta. Toki nämä voivat liittyä meditaatioon. Silti näkisin meditoinnin olevan perusluonteeltaan aivan jotain muuta. Kun ajat autoa, ajat vain autoa. Kun peset hampaita, peset vain hampaita. Kun istut paskalla, istut vain paskalla. Voi äkkiseltään kuullostaa helpolta ja omalla tavallaan sitä se onkin. Kuitenkin monesti jotain näistä tehdessämme ajatuksemme vaeltaa aivan jossain muualla. Pöntöllä istuessasi et saa ehkä kokonaista kokemusta tapahtuvasta toimesta kun pääsi juoksee samaan aikaan veroilmoituksen täyttämisessä. Tämä on vielä suht harmitonta unelmointia.. Mutta jos korviesi väli tuhrustaa sitä veroilmoitusta Saksan autobaanalla kun Ferrarisi taulussa on 240 km/h ymmärrät varmasti meditaation tärkeyden. Toisin sanoen näkisin että elämä on meditaatiota ja meditaatio on elämää. Olla hetkessä. Tulevaisuutta ja menneisyyttä ei ole muualla kuin omassa päässämme. Ja Back To The Future elokuvassa. Jonkun fiksun mukaan "menneisyys antaa meille identiteettimme. Ja tulevaisuus lupauksen pelastuksesta. Molemmat ovat illuusiota". Tässä hetkessä oleminen on todellista. Jos olet eri mieltä ostan mielelläni sinulta lipun eiliseen tai huomiseen päivään. Olen valmis maksamaan paljon. :) Rakennamme itse Matrixin. (Jos joku ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa, suosittelen lämpimästi.) Omat pilvilinnamme.



        Istumameditaatio on varmasti yleisesti tunnetuin meditaatio harjoite. Niiden outojen istuma asentojen itselleni tärkein merkitys on tasapaino. Enkä tarkoita nyt mitään spirituaalista kokemusta vaan ihan istumista tasapainoisessa asennossa. Pääpointtina ehkä kokisin että istut vaan selkäranka suorana jotta happi kulkee hyvin. Pidät kropan ja mielen rentona ja hengität. Helppoa. Ja tekee hyvää. Ja jos koet että sinulla ei ole aikaa siihen suosittelen että lopetat NYT tämän blogin lukemisen ja käytät vaikka viisi minuuttia hiljaa ja paikoillaan olemiseen. Tämä harjoitus ainakin pitemmällä tähtäimellä antaa sinulle aikaa. Sen voin luvata. Ja jos istuminen ei luonteellesi ainakaan juuri nyt sovi niin tee jotain yksinkertaista mistä pidät. Piirrä. Laula. Soita. Kävele. Tuijota nuotiota. Seuraa laineita. Aja pyörällä. Ja tee pelkästään sitä minkä ikinä valitsit. Kun itse päätän oikeasti keskittyä- vielä minun siis täytyy erikseen keskittyä, se ei tule aina luonnostaan- huomaan nauttivani tekemisestä huomattavan paljon enemmän. Koen silloin jotain. Siihen ei tarvitse funtsimista. Jos saan tällä höpötyksellä sinut kokeilemaan mitä tahansa meditaation muotoa olen erittäin tyytyväinen. Jos saan annettua kipinän jatkuvaan harjoitukseen voimme olla kummatkin onnellisia.

        Tämä teksti syntyi meditoiden. Ainakin pääpirteittäin. Siksi kiitänkin tästä bloggauksesta sitä tahoa kuka keksi meditoinnin. :) Kiitos.

  Peace & Love Party People!

  Om mani padme hum.

Sekavia sanoja, katkonaisia ajatuksia

Wind of change... Niin kuin The Scorpionsin kiharahiuksinen keulakuva joskus biisinsä on nimennyt.. ...Berliinin muuri oli murtunut. Lännestä muistan ison kävelykadun täynnä elämää. Kahviloita ja fudis kaupan. Idästä muistan harmaata. Ja.. Lisää harmaata. Ja näitä kahta maailmaa yhdistävän sillan. Sisäinen muurini on murrettu aikaa sitten. Ja olen käynyt sillan kummallakin puolella. Pitkän runtelun tuloksena henkinen Itä-Saksani jälleenrakennus ottaa oman aikansa. Onneksi on olemassa valoisa ja eloisa Länsi. Mutta sitä siltaa täytyy kuitenkin kulkea välillä vasemmalta oikeallekkin. Kunhan kahden puolikkaan väliset erot kuroutuvat umpeen saadaan aikaan tasapaino. ... ... ... Ihan suotanan paska metafora muuten tuo äskeinen. Mutta sisältää silti muutamia totuuden siemeniä. Ja mustavalkoisen maailmankatsomukseni. Japani on niin nähty. Paskoja ninjoja. Muutaman tunnin hengailu pienellä saarella ei antanut vielä kovin teräväpiirtoista kuvaa nousevan auringon maasta. En tarkoita siis pienellä saarella itse Japaniaa, vaan olimme semmoisella pikkuruisella kalastajien täyttämällä maa palstalla sen hetken että seuraava huvipurtemme kiikutti meidät takaisin Korean niemimaalle. Erittäin epätasaista ja epämukavaa kyytiä. Mulle riittää että kulkuväline millä matkustan sisältää katon ja moottorin että alan voimaan pahoin. Tämäkään pikavene ei ollut poikkeus. Noin kolme tuntia suuntaansa kestävä matka oli varsinkin mennessä aika tuskaisan hikinen. Paikan päällä ehdin toki saavuttaa valaistuneen ninjasamurai levelin ja grillata Gozillan aamupalaksi mutta olisi mukavata joskus tutustua Japaniin ihan ajan kanssa. Suurimman osa vapaa-ajastamme käytimme Korean toiseksi suurimmassa kaupungissa Busanissa. Hmmm.. Mielenkiintoinen termi tuo vapaa-aika.. Vapaa mistä? Töistä? Koulusta? Velvollisuuksista? Jotka olen kuitenkin itse valinnut.. Jotenkin tuntuu että tuollakin sanalla rakentaa vankilaa kaikesta mikä ei ole vapaa-aika määritteen sisällä.. Ja ehkä myös itse vapaa-aika sanahirviöstä.. Mitä jos päätänkin että mulla on 24 tuntia vuorokaudessa vapaata? Ja haluan tehdä töitä vapaa-ajallani? Tai haluan viettää aikaa luostarissa vapaa-ajallani? Oonhan mä nyt perkele vapaa tekemään ihan just mitä mua huvittaa. Ihmisille on helppo nähdä vankila kaltereineen "ei-vapautena" tai vapauden riistona. Silti suljemme itsemme vankilaan omassa päässämme ja sydämmessämme. Se että puhun edes sydämmestä muuna kuin sisäelimenä nostaa jo monella maanmiehelläni karvat pystyyn, "ei vittu se varmaan seuraavaksi puhuu tunteista"! Nimittäin se vasta onkin homoa. Ja kaikkihan tietää että homous on totaalisen väärin. Omat kalterimme luomme esimerkiksi edellämainitulla tavalla. Raakaa lihaa syövällä lähes tunteettomalla Alfa uros egolla. Tai osoittamalla tämmöistä tapausta sormella kävellessäni kolmen aikaa yöllä snägärin ohi.. Jos ihan oikeasti katson peiliin voin nopeasti löytää yhden vankilani joka on minä tuomitsemassa. Minä vertaamassa itseäni toiseen. Koska koen tarvetta olla parempi. Yhtäkkiä huomaan riistäneeni itseltäni vapauden. Sitä voi tehdä niin monella tasolla. Vaikka määrittelemällä itselleen mikä on vapaa-aikaa ja mikä ei. Vankila ilman kaltereita on pahinta sorttia. Silloin ei ymmärrä olevansa vankilassa. Tämä on toki joltain viisammalta lainattu lause. Mielestäni hyvin sanottu.. Teksti taas pomppii aiheesta toiseen mutta ei sen väliä. Hyppy takaisin Busaniin.. Mielenkiintoista olla pari päivää poissa ruodusta. Sitä todellakin tunsi itsensä vapaaksi. Sai kävellä suurkaupungin katuja ja kujia.. Syödä mitä haluaa.. Tuijottaa loputtomia rivejä näyteikkunoita.. Korea on shoppailijan paratiisi. Jos kotikaupunkini Järvenpää on täynnä partureita ja baareja niin Korean vastine on vaatekaupat ja pienet ruokaraflat. Valot välkkyvät ja musa pauhaa, maisema täyttyy mainosplakaateista jotka täyttyvät onnellisten ihmisten naamoista. Kun tätä jatkuu loputtomiin alkaa pikkukylän pojan illuusio vapaudesta rapistumaan. Näen ihmisten etsivän sitä jotain eri paikoista.. Osa hakee sitä yökerhoista, osa baareista, osa elokuvateattereista, osa 10000 euron arvoisesta rannekellosta.. Näen hetken onnellisuutta heidän tavoittaessa haluamansa... Kunnes silmät muuttuvat taas yhtä harmaaksi kuin Busanin saastunut ilma.. Onneksi huomenna mainosplakaatti tai taikalaatikko -jota teeveeksi kutsutaan- osoittaa taas jotain uutta mitä voi haluta. Pysyy elämä mielenkiintoisena. Pieni kylä tai suurkaupunki. Sama halu. Tulevaisuuteen tuijottaminen. Kuukauden päästä lomalle kertoo jonkun naamakirjapäivitys. Voi haluta sitä siihen asti kunnes etelänmatka kutsuu. Ettei harmaa arki koskettaisi. Ja ettei varmasti kokisi miltä juuri nyt tuntuu.. Postasin taannoin faceen lainauksen Buddhalta, "onnellisuus ei tule jonkun saamisesta vaan haluamisen loppumisesta". Helpommin sanottu kuin tehty :D Ulkoapäin meidät pumpataan täyteen haluja. Jos emme siis itse pysähdy välillä miettimään mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä haluamme. Näidenkin välillä on iso ero. Taasen kirjoitan katkonaista ajatuksenjuoksuani. Alunperin ajattelin kirjoittaa omista haluistani minkä haluan muuttuvan elämässäni kun tulen takaisin. Ehkä hieman naivia.. Mutta siltikin haluan muutoksia. Taas kerran, on helppo sanoa ja kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo mutta tekeminen vasta määrittää mun muutoksen. Things don't change, we must change. Lauleskelee yhtye nimeltä Shelter kappaleessaan Metamorphosis. Täällä olen ainakin tottunut pitkiin päiviin. Sen haluaisin ainakin kääntyvän aktiivisuudeksi työelämässäni. Toki vielä ei ole hajuakaan mitä teen työkseni kun tulen takaisin. Tai no on hajuja mutta en mäkään kaikkea julkisesti jaa :). Täällä en myöskään tuijottele hirveästi muiden ämpäriin vaan olen kiinnostunut enemmän omasta kasvustani. Muiden dumaaminen on aika vähäistä. Senkin siirtäminen siviiliin olisi terveellistä. Myös varmasti monen tuttavani mielestä :) Vaikka ajoittaiset purkaukseni jonkun toisen ihmisen huonoutta kohtaan saattavat joskus kahvilanpöydässä viihdyttääkin :D Täällä opiskelen myös sitä etten koko ajan neuvoisi muita mitä ja miten heidän tulisi tehdä. Josh on hyvä opettaja siinä :D Parikymppiselle jenkille on monesti mielessäni päteviä ohjeistuksia (siis omasta mielestäni:) ) Mutta jospa antaisin hänen elää omaa elämäänsä ja annan neuvoja silloin kun hän niitä pyytää. Jos siihen tilanteeseen siis oikeasti osaan jotain sanoa. Paljon asioita mitä haluan :) Mutta on täällä oppinut hillitsemäänkin haluja. Toivon että itsekontrollini on parempaa. Siihenkin saa hyvää harjoitusta kun nättejä turisti neitoja pyörii harvasen päivä. Osaan jo tunnistaa hetken mikä kotopuolessa olisi jo lennättänyt minut yökerhon tanssilattialle. Ihan uutta mulle että tämmöisiäkin tuntemuksia voi hallita :). Jos nyt yritetään saada tätä läppää siihen kuuluisaan pähkinänkuoreen. Teksti ja ajatukset pomppii ku mummo aavikolla. En tidä pomppiiko mummot aavikolla. En ole koskaan käynyt aavikolla... Lähtee heti ihan räpylästä tää skrivaaminen.. Lyhyestä virsi kaunis.. Pikkupoikana handlasin hommat suht hyvin. Hoisin kouluni mallikkaasti, olin kiltti ympärillä oleville ihmisille ja homma niinsanotusti luisti. Sittemmin pakka levisi vähän käsiin. Monestakin syystä. Mutta ne eivät oikeastaan ole enää kovin tärkeitä. Tärkeätä on saada hommat taasen luistamaan. Toki olen jo pitkään mennyt oikeaan suuntaan mutta nyt on oikea aika painaa kaasua. Go west, life is peaceful there, jollotteli Pet Shop Boys joskus. Kohti henkistä Länsi-Saksaa. Sieltä katsottuna itäkin alkaa näyttämään valoisammalta. Jossain elämän vaiheessa puolia ei enään eroita toisistaan. Kaikki on yhtä. Bob Marleyn sanoin, One Love. Luen tätä tekstiä nyt ehkä viidettä kertaa läpi enkä oikein löydä punaista lankaa. Lause siellä toinen täällä. Mutta tämmöistä pääni tuottaa juuri nyt. Ensi viikolla ehkä jotain muuta. Ta sitten ei :) Peace & Love Party People!!

Kamikazeeee!! Ja kuvia :)

        Ensi viikon torstaina matkustamme Japanian saarille Bob Sanin kanssa. Kyseessä on erittäin arkaluontoinen ninja samurai matka. Lähdemme viemään korealaista kamppailulaji osaamista vaihtokauppana paikalliseen tappamisen monimuotoiseen jaloon taitoon. Tavoitteena olisi tämän ekskursion jälkeen haldata savupommien ja myrkkynuolien valmistus ja niiden käyttö vuoristo ja viidakko olosuhteissa. Myös näkymättömyys on takaisin tuotavien oppien listalla. Ystäväni facebook sivua lukiessani sain kyllä vahvan käsityksen siitä että avioliitoksi kutsuttava -vaarallisen usein ihmissuhteita vääristävä instituutio- saattaa monesti opettaa jopa kuukausia kestäviä katoamistemppuja. Mutta sellainen koulutus on jo liian vaarallista jopa ninjoille. Oravan nahkana aion tarjota aitoa korealaista levitaatiota ja Intian vuoristosta tänne rantaunutta tulipallojen ampumista. Nehän oli meillä jo ekan kuukauden kotiläksyjä. Perus tiikerin ja lohikäärmeen metsästystä on harjoitettu myös ihan alusta asti. Kaiken tämän mystisyyden ja muinaisten taikojen värittämän reissumme ohessa käymme myös uusimassa viisumin mutta se on tällä matkalla sivuseikka. Jos häviämme todennäköisen lopputaistelun Gozillaa vastaan niin tämä olkoot viimeinen merkintä lokikirjaani.. Samalla pistän muutaman valokuvan rauhan ajan Koreasta. Jos sota tällä välin puhkeaa ja runtelee luostarimme meidän loikkauksemme johdosta ja taivaalta sataa sammakoita Suomeen saakka... Pahoitteluni. 

Pyhäinhäväistystä luostarin mies symbolin päällä... Ei me voitu tietää!!  Noh.. Saatiin kuvat ainakin otettua...

Spagettia

Nämä puhvelit mä roudaan joka aamu talleista tohon, pistän niille juomavedet ja siivoon niiden jätökset.

Kasarmimme eessä, suuri portti on.. No ei oo kyllä kovin suuri portti mutta anyways tää on meidän "yksiön" kuistilta.  Kuvassa mä jä Josh eli Funky monks! :)

Buddha patsas Golgulsassa

Golgulsan pää pyhättö

Aamu chant mesta

Swastika

Paikallinen mäntykoivukuusi

Kotitalo tieltä kuvattuna

                       

Vasemmalta Ninja munkki, mä, sleeping monk, teini, edessä Josh :)

                                              

Hevonen puri mua silmästä.  Jep.

Kiitos Ninni Keravalta!!! Mulle tuntematon tytö joka lugee mun blogia lähetti mulle suklaata! Mad love & huge respect!!!

Golgulsan pää pyhättö ja esiintymislava ylhäältä käsin