Elämän tarkoitus

Ensimmäinen kvartaali raportti.

Jeba. Eli kolme kuukautta on lusittu. Yhdeksän jäljellä. Sanankäänteissään luova urheilutoimittaja kysyisi tässä kohtaa, "miltä nyt tuntuu?" Suomen mediassakin on saatu ihan vastikään todistaa yhtä maailman syväluotaavimmista vastauksista (tosin eri kysymykseen) mitä urheilija voi suustaan päästää, "en mä tiedä". ... En mä tiedä? Parhautta! Kerrankin joku on rehellinen.
        Hoidan täällä hevosia kaverin kanssa jonka nimi suomalaisittain lausuttaisiin Zong-Uu. Hänen yleisin kommenttinsa mihin tahansa on 'I don't know'. Pikkuhiljaa arvostan tätä ajattelutapaa enemmän ja enemmän. Jos kaikki ihmiset jotka eivät OIKEASTI tiedä mitä tilanteeseen sanoa, vastaisivat etteivät tiedä, uskon että siinä olisi hyvä alku kohti mukavampaa muailmaa. ... Tosin, en mä tiedä. Kuhan arvailen.

        Ajattelin vähän kertoa mitä mä oon tähän mennessä oppinut. Ja mitä aion vielä oppia. Mutta kun aloin tutkimaan korvien välissä pyörivää kelanauhauhuriani tarkemmin sain jonkun näköisiä oivalluksia ettei noita asioita listaamalla saa kirjoitettua kovinkaan montaa sanaa ensimmäiseen neljännesvuosi katsaukseeni. Kokeillaan nyt silti jotain näpyttää..
        Se mitä olen oppinut täällä ja pystyn soveltamaan täällä, voikin olla ihan toinen stoori siellä missä sinä juuri nyt olet. Eli niin sanotusti "ulkomaailmassa". Täällä ihmisten välinen kanssakäynti on pääosin, jos ei nyt seesteistä niin ainakin aika rauhallista. Ei kiristä raha-asiat, parisuhteet tai päivän politiikka. Täällä kun niitä ei ole. Joten on hieman helpompaa keskittyä ihan omaan itseensä. Ja silloin minä itse myös näyttäydyn itselleni luonnollisesti "paremmassa valossa". Mistä oppimastani voin olla sata prosenttisen varma että se myös näyttäytyy kehityksenä kun olen takas hima hoodeilla?
         No ihan varmasti pystyn vannomaan että pelaan paremmin fudista kun aikaisemmin. En vieläkään kovin hyvin mutta paremmin. Se on varma. Sitä tulee tahkottua sen nelisen tuntia keskimäärin viikossa. Ja turha kuvitella että "munkkifudis" olisi ns. siistiä potkupalloa :). Täällä ajetaan miestä pystyyn ihan surutta ja pelataan jopa aika rumaa peliä :). Tosin hyvässä hengessä.
        Nyt ei kyllä äkkiseltään tule mieleen juurikaan muuta mitä voin taata osaavani paremmin. Toki teen monia asioita täysin erilailla mitä aikaisemmin. Nukun vähemmän, teen töitä enemmän, teen istuma meditaatiota säännöllisesti, teen lähes kaiken mitä teen "meditatiivisemmin" tai toisin sanoen paremmin keskittyen. Vaatekaappini on siistimpi, kämppäni on siistimpi, urheilen ilman laiskuteen pohjautuvia taukoja, syön säännöllisemmin, olen ystävällisempi kanssamatkustajille ja olen ainakin vähän vähemmän itsekeskeinen.
        Mutta niin kuin jo mainitsin, se miten nämä tavat siirtyvät Suomeen, siitä ei ole mitään takeita. Täällä tämmöinen toiminta on lähes "pakollista". Voin toki olettaa vaikka mitä.. Meditoidessani sain eräänlaisen ymmärryksen tuntemuksen olettamisesta. Turhaa paskaa :). Ennustamista. En ole vielä tarpeeksi diipeissä tiloissa näkemään tulevaan. (Paitsi Sinun kohdallasi ;) ).
        Mitä aion oppia? Sekin on jotain mikä ei liity tähän hetkeen millään tavalla. Voin kertoa vaikka mitä tuhannen ja yhden tai jopa kahden yön tarinoita mutta niitä ne loppupeleissä vain ovat. Tarinoita. Kuvitelmia ja odotuksia tulevasta. Olen ollut niin pitkään kuin muistini kantaa aika haaveilevaa sorttia. Sekin on ollut eräänlainen puolustus mekanismi pahaa maailmaa vastaan. Ja on sitä edelleen. Kadota kauas pois pääni sisäisiin pilvilinnoihin. Sitä täällä harjoitan hallitsemaan. Pilvilinnat on ihan mukavia tottakai mutta mielellään haluan olla enemmäin tietoinen siitä koska unelmoin ja koska en. Pääosin on kuitenkin kivempaa elää ihan tässä ja nyt. Haistaa nurmikko samalla tavalla kun haistoin sen lapsena mökillä puiden väliin viritetyssä oranssin värisessä kankaisessa riippumatossa. Vain kokea elämää ilman tulkintaa siitä. It's divine.

        Nautin olostani täällä. Tärkeimpänä endorfiinin, dopamiinin ja muiden hyvänolon kemikaalien lähteenä pidän meditaatiota. Sen kaikissa muodoissa. Istuen,kävellen,syöden,paskoen,laulaen,nauraen,potkien,itkien,rumpuja pätkien. Asiaa käsittelevässä kirjallisuudessa monasti verrataan mieltä mereen. No mä oon Järvenpäästä joten vertaan sitä järveen:
         Aallot ovat kuin ajatuksia ja kun tuulee tarpeeksi on mahdotonta nähdä pintaa syvemmälle. Mutta silloin kuin on tyyntä voit nähdä pohjaan saakka ja saada laajemman perspektiivin kokonaisuudesta. Ja nähdä peilikuvasi samaan aikaan. Se on äärimmäisen rauhoittavaa. Ja hiljalleen munkin.. Hehheh.. Tää oli vahinko... Ja hiljalleen minunkin mielen ristiaallokko rauhoittuu. Päivä päivältä enemmän. Välillä tietenkin myrskyää ja salamoi niin isosti ettei näe nenäänsä pidemmälle.(Tiedän.. Mun klyyvaria pitemmälle on monella muullakin vaikea nähdä). Mutta sekin on luonnollista. Luonnollista on myös tasapaino. Sitä kohti mun sieluni sisäinen Juha Föhr tuntee kulkevansa. (Tähän väliin huomautan kommenttini painottavan meteorologi statusta, ei homoseksuaalisuutta). Ihminen on varmasti ainut olento tällä pallolla joka ei siihen balanssiin ilman harjoitusta kykene. Siinäkö elämän tarkoitus?

        En mä tiedä.
     
     
     

Video: Monk Cribs ( ja korjaus ja lisäys edelliseen blogiin)

Ensiksi jatkoa edelliseen.

        Erään järvenpääläis syntyisen rap artistin biisin nimeä lainaten; back to square one. Eli mitä todennäköisimmin suoritan hiljaisuus retriitin sittenkin Koreassa 1500:n euron korvausta vastaan. Muualta ei meinaa löytyä näitä pitkiä mielen jameja aloittelijoille. Korealaiset ilmeisesti ovat sitä mieltä että turistit saavat ihan rauhassa seota kunhan vaan maksavat siitä ensin ;).

       Sitten tärkeämpääkin tärkeämpi pointti lahjoituksista. Kiitos tästä lainopillisesta huomautuksesta eräälle Herttoniemen hurjalle Taekwondo miehelle! Te ketkä haluatte rahallisesti tukea sitä että olen kerrankin hiljaa mielipiteineni, ilmoittakaa siitä minulle kun olette lahjoittanut, jotta voin lähettää teille vastikkeen. Eli heitän teitä jokaista valokuvalla jotta saadaan byrokraattiset mutkat suoraksi. Face tai sähköposti. Älä kysy enempää, kaverini on kirjoittanut aiheesta gradun, luotan tähän informaatioon. Jos lahjoitatte tarpeeksi rahaa en lähetä alastonkuvaa. Kaikille alle kymmenen euroa lahjoittaneille tulee amatöörimunkkipornoa. No niin. Nyt kun saatiin tämä virallinen ja asiallinen puoli hoidettua voidaan siirtyä seuraavaan kappaleeseen.

         Vähän vajaa kaksi kuukautta ehdin asua California-Kidin kanssa samassa laatikossa. Näin kolme vaihtoehtoa tulevaisuudesta 1. Elämme vielä muutaman kuukauden kämppiksinä ja päädyn paloittelemaan hänet kynsisaksilla ja myymään paikallisella torilla kissanruokana. 2. Jumalat, profeetat ja menninkäiset näkevät uhrautumiseni tason ja ymmärtävät että pelkkä valaistuminen ei enään riitä. Sietokykyni ansiosta minusta tulee puolijumala, Hercules. 3. Avioero.

        ...Nyt siellä kotisohvalla jo jännitetäänkin että kertooko huominen Iltalehti paloittelu murhaaja munkista... Vai tunnustiko Ukkosen jumala Pohjolan pojan omakseen.. No ei se perkele tunnustanut. Enkä löytänyt yöllä mun kynsisaksia. Kolmas vaihtoehto tuli kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Hei, olikohan se sittenki Zeus... Aloin oikeasti jo tottua ajatukseen yhteiselosta ja sain sisäistä raivoani käännytettyä jo kohtalaisen mukavasti empatian puolelle. Samaisella hetkellä kun selitin tätä samaista stooria ystävälleni Simonille, zen mestari ajoi naapuriluostarin munkki homeboyn kanssa viereemme ja käski minut takapenkille. "Bob Qwang, I have a new job for you. You're going to be temple police". .... ....
--- RESPECT MY AUTHORITHY!!! ---  Ahahahahehhee!! ... Odotin että olisin saanut käsiaseen mutta sain jotain paljon parempaa uuden duunin kylkiäisenä. Uuden kämpän jossa asustan ihan ypöyksin. Uusi hima sijaitsee uuden kellotornin vieressä temppelin alamäessä jossa alan lokakuusta lähtien hakkaamaan kongia aamuneljältä.
        Viime viikolla aloitin jo herätyskellona toimimisen puisen rummun ja heleän ääneni avulla. Vedän aina vartin soolon. Viel joutuu skulaa covereita mut ootan et pääsis esittää omaa tuotantoo.. Biisissä on onneks vaan kolme sanaa et periaattessa aika helppo muistaa. Namu Ami Tabul. Kunnianosoitus äärettömälle valolle. Tavallaan tos on sen verran jo sisältöä ettei kai sitä tartte muuta sanoakaan. Viikon päästä alkaa skouden hommat. Eli klo 21-23 istun temppelin portilla ja varmistan että temppelin alueelta ei poistuta. Tämä tarkoittaa maksimissaan neljän tunnin yöunia. No en mä tänne nukkumaan tullutkaan. Oppiihan olemaan.

        Seuraavassa liikkuvan kuvan tallenteessa esittelen sinulle vanhan ja uuden kämppäni.

Tuotanto: Street Ninja Corporation
Ohjaus: Mä
Leikkaus: Meitsi
Kuvaus: Simon
Musiikki: MC Mitä vittuu?

S'il vous plaît.

Email: pohjolatoni@gmail.com
Tili lahjoituksille:  FI21 1064 3500 3504 13

Hiljaisuuden ääni

Pyydän nöyrästi apuasi.

        Mietin tuossa mennä viikolla että mitäköhän sitä tänne kirjoittaisi.. Maanantaina oli meidän bändin ensi esiintyminen. Ruotsalainen ystäväni Si... Jep ruotsalainen ystävä.. Koreassa joutuu tekemään myönnytyksiä.. Periaatteet taipuu ku tuore vitsa.. Anyways, ystäväni Simon kuvasi tämän esiintymisen I padillani. Ajattelin kokeilla leikellä siitä biisin ja tökkiä vähän valokuvia väliin. No se osoittautui tällä aikataululla ja leikkaajan ammattitaidolla suht hankalaksi hommaksi. Sen lisäksi ajattelin kertoa Buddhan synttäreistä missä myös musisoimme. Mutta.. Enpä kerro kummastakaan.

        Lupasin itselleni olla vuoden luostarissa.  Kohta kolme kuukautta täällä viettäneenä tähän on jo jossain määrin rutinoitunut. Tämä perus munkkeilu käy liian "helpoksi". Siis kaikki rispekti kyllä niille ketkä tätä tekee elämäntyönään! Ei ole mun pala kakkua..  Ei sillä etteikö joskus vituttaisi ja olisi vaikeaa mutta sehän on tärkeä osa tätä eloa. Ei valkoista ilman mustaa ja toisinpäin. Ruusuilla tanssiessa joskus sitä tanssii myös piikkien päällä. Mutta tietäen että hengailen vain sen about 12 kuukautta täällä haluan kuitenkin maksimaalisen hyödyn tästä vuodesta irti ja lisätä panoksia. Lisätä piikkejä jalkojen alle. Pistää vaihteen silmään. Ja tottua myös siihen että on helvetisti panoksia, piikkejä ja vauhtia.

        Kerron ensin mikä on Kyol Che. Vakaalla buddhalaisuuden asiantuntemuksellani. Eli suosittelen teitä hakemaan sivistystä itsellenne tämän infopläjäyksen lisäksi universaalista faktuaalisen tiedon lähteestä, googlesta. Sen jälkeen kerron mihin tarvitsen apuasi. Kyllä, juuri SINUN apuasi. Aloitetaan kuitenkin tuosta koreankielisestä ilmaisusta. Tiedän siitä yhtä paljon kuin tiesin luostarielämästä ennen tännen tuloani. Eli enpä juuri mittään. Silti olen vakuuttunut että mun täytyy tehdä se. Mä tiedän mitä mä tunnen. Kyse on meditaatioretriitistä. Kolmen kuukauden sellaisesta. Mikä vietetään täydellisessä eristyksessä ulkomaailmasta. Eli ei somea. Alkaako tää nyt joillekkin kyynikoille vastamaan luostarielämää, vai häh? ;) Ja mikä tästä tekee erityisen kiinnostavaa on se että koko aikana ei saa puhua. Eikä kirjoittaa. Eikä olla minkäänlaisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa lukuunottamatta yksityisiä tapaamisia opettajan kanssa. This is not Sparta.. This is Korea!!

       
         Joissain paikoissa tämä on ilmaista ja pyörii täysin lahjoituksien varassa. No täällä ei. Hintaa meditoinnin keskitysleirillä on 1500 euroa. Sisältäen ruumiin ravinnon, sielun ruoan ja katon pään päällä. Tähän pyysin naamakirjassa apua rikkailta ystäviltä. Ja huomasin olevani itse rikas sillä facesta löytyi samointein läjä ystäviä jotka halusivat auttaa. Sisu Gymille eräs semi afrikkalainen vapaaottelu valmentaja pisti jo keräyslippaankin. Kaikille teille mega muchos rispektit foorever!!! Ehkä se kertoo myös jotain minusta että frendit haluavat kerätä puoltoista tousoa fyrkkaa jotta olisin kolme kuukautta turpa kiinni :D Mutta vielä kertaalleen, lyyrisesta lippaastani ei riitä kirjainkombinaatiot kertomaan ja kuvailemaan kiitollisuuttani kiitollisuuteni arvoisesti. Siis KIITOS.

        Mutta mutta. Suunnitelmat hieman ehtivät jo matkan varrella päivittyä. Toimitus huomauttaa että kirjoitan tätä yhtä blogi tekstiä aina pätkittäin eri päivinä kun kerkeän. Tästä "shut the fuck up and suffer" retriitistä käytetään myös paalin kielistä termiä vipassana. Tämän sanan alla olevat mietiskely sessiot ovat ilmaisia. (Seuraava ihonväriin ja syntyperään liittyvä kommentti on laina ensimmäisestä Kummeli elokuvasta eikä sillä ole tarkoitus loukata mitään kansanryhmittymää tai sytyttää sotia mihinkään päin maailmaa). Saatanan korealaiset neekerit! Pyydätte fygyä eri nimellä kun se on muualla ilmaista!? (Allekirjoittanut muistuttaa vielä niitä maan kuuluja kukkahattutätejä että mulla on paljon korealaisia ja afrikkalaisia ystäviä joten tunkekaa käsityksenne rasismista @&€-&-$%!! ;) ;) No on täälläkin pari vipassana nimen alla kulkevaa traditiota mutta heillä ei ole tarjota tuota "sekoa täysin koko talveksi ja hyvällä tuurilla lopullisesti" pakettia. Ajattelin säästä sievoisen summan kustannuksissa ja ottaa täältä vuodenvaihteen jälkeen lennot johonkin missä tämmöinen 90:n päivän ilmainen hiljaisuus on mahdollista. Eurooppa olisi helpoin alue jottei tarvitsisi pulailla viisumien kanssa. Mutta tätä on onneksi vielä monta kuukautta aikaa hahmotella.

        Joten kerron nyt vihdoin ja viimein mihin tarvitsen SINUN apuasi. Ellet sitä jo osannut edeltävästä vuodatuksesta päätellä. Pyydän nöyrästi pieniä ja isoja lahjoituksia jotta saan matkaliput retriitti kohteeseen. Toivon että jo lahjoittaneet eivät vedä hernettä poskionteloihin kun lahjoituksen kohde hieman muuttui. Eli kurssimaksuista lentolipuiksi mutta tähtäin on edelleen sama. Mentaali penetraatio. Jos olet järvenpääläinen tai muuten vaan pyörit hoodeilla voit osallistua keräykseen Sisu Gymin toimistossa (Vanha Yhdystie 10) joka on arkisin auki 13-21. Avaan tilin tätä varten myöhemmin josta infoan facessa ja blogissa myöhemmin. Joten etukäteen jo kiitos ja kumarrus myös SINULLE!!

        Tämänkertainen tekstitys keskittyipi avunhuutoon. Ja lupasin jo facebookissa itkeä onnesta jos huutooni vastataan niin että piknikkini toteutuu. Ja olen aika varma että siihen myös vastataan. I shall bow to you. Ensi blogissa kuvia mun vanhasta ja uudesta kämpästä. Ero on huomattava :D Ja ehkä myös videota jos kellotaulu joustaa tarpeeksi.

        All feel is love! Peace!
     
       

Elävää kuvaa: Ninja Time!

        Olen kuullut sanottavan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Että jos lasket freimi freimiltä niin tämä on helvetillisen pitkä blogi. Pohjustan vähän videota vaikka isäni tapasi sanoa että turhat selitykset pahentaa asiaa. Niinkuin monta muutakin asiaa tämäkin on yksi projekti jonka olen joskus jättänyt kesken. Olen halunnut jo kauan tehdä lyhytelokuvan. Nyt aion julistaa kaikkien teidän todistaessa että aloitan tämän proggiksen vuonna 2015 kun palaan Suomeen... Yhdellä reunaehdolla... Haluan tälle "trailerille" 10000 katselukertaa Juutuubissa sinä aikana kun aiheutan pahennusta Koreassa. Eli pyydän pientä palvelusta sinulta. Jos haluat nähdä noin kymmen minuuttisen suomalaisen halpatuotanto kungfuninjasamuraistreetlife lyhärin jaa tämä sosiaalisessa meediassa. Ja kehoita muita jakamaan eteenpäin. Saatesanat saat valita aivan itse :)
       
Tämä elokuva on varmastikkin erittäin pieni askel yhteiskunnalle ja Hollywoodille mutta vähintääkin keskikokoinen askel minulle. Eikä todellakaan tarvitse odottaa mitään taiteellista exploitaatiota, pääasia että mulla on kivaa :). En muuten edes tiedä mitä toi exploitaatio tarkoittaa. Mutta mul on vahva kutina että sitä voi käyttää edellä mainitussa yhteydessä.

PS. Pienenä bonarina: Jos tämä video saa yli miljoona katsojaa vuoden aikana alan etsiä rahoitusta kokoillan elokuvalle :D