Genesis =)

        Zen soturin tie. Vapaa käännös korean kielen sanoista Sunmudo.  Tämän nimistä kamppailulaji perinnettä harjoitetaan Etelä-Koreassa Golgulsa nimisessä zen-buddhalaisessa luostarissa jossa tarkoitukseni on asua vuoden ajan juniori munkkina ja kouluttautua lajin ohjaajaksi. Lentoni Koreaan lähtee 10.2.2014. Vietän viikon tai kaksi pääkaupungissa Seoulissa jonka jälkeen siirryn luostarielämään. En ole koskaan käynyt Aasiassa joten haluan hetken katsella ympärilleni, katsoa olympia lätkää ja palautua jet lagista ennen kuin hyppään pois oravanpyörästä. En uskalla vielä sanoa kuinka usein tulen tätä kirjoittamaan mutta tämän hetkinen ajatus olisi päivitellä tuntemuksia pari kertaa kuussa. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogia. Idea alunperin oli kirjoittaa päiväkirjaa jotta pystyisin selkeämmin ainakin jälkeenpäin näkemään muutokset itsessäni. Toinen idea oli kirjoittaa välillä perheelle että olen hengissä :).  Tähänkin yhteydenpitoon varovaisesti kysyin lupaa luostarista koska säännöt ovat minunlaiseni perus jantterin tottumuksiin hieman (!) tiukahkot :).
     
        Kerron jotain itsestäni jos tätä sattuu joku vähän tuntemattomampikin lukaisemaan.  Olen 32 vuotias järvenpääläinen taekwondo valmentaja. Hienoa lokerointia, eikö? Harrastukseni aloitin ala-asteen puolella ja välillä olen tehnyt sitä enemmän ja välillä vähemmän tosissaan. Syyt kamppailulajin aloittamiseen ovat osaksi vanhempien naapurin poikien näyttämissä action leffoissa ja ala-asteen kestäneessä koulu kiusaamisessa. Nämä taustat ovat muuten hyvin yleisiä harrastajien piirissä. Päätin opetella pahoinpitelemään ihmisiä jotka mielestäni sen ansaitsivat.  Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen etten koskaan tehnyt sitä. Fantasiani ja suunnitelmani väkivallasta saisivat väkivaltaiset elokuvat näyttämään lastenohjelmilta.  Nyt kuitenkin olen menossa paikkaan joka on ainakin perus länkkärin silmin rauhallisuuden tyyssija. Jotain on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Ilman uskonnollista kasvatusta olen silti lapsesta saakka ollut kiinnostunut uskonnoista ja myöhemmin filosofiasta ja psykologiasta heti kun ne koulussa tulivat vastaan. Toki tietoni aiheista on hyvin vähäistä. Nämä oppiaineet ovat silti olleet yhtenä vahvana vaikuttimena siihen ettei minusta tullut Suomen ensimmäistä kouluampujaa. Tiedän että tämä on paljon sanottu enkä sano tätä provosoidakseni ketään. Minä en tiedä miltä sinusta tuntuu etkä sinä voi tietää miltä minusta tuntui. Tiedän myös mitä ajatukseni ovat olleet ja miten olen saanut niitä muokattua. Ja jos tämän kertominen voi auttaa edes vähän jotain yhtä ihmistä jossain se ei ole mennyt mielestäni hukkaan. Meditaatio sanana tuli tutuksi jo ala-asteen puolella Taekwondon yhteydessä. Buddhalaisuudesta olen ensimmäisen kerran kiinnostunut lukion uskonnon tunneilla.  Nämä ja monet muut asiat ovat saattaaneet itseäni siihen henkiseen ja fyysiseen tasapainoon missä olen nyt. Siksi haluan kiittää etenkin kiusaajiani. Kaikki  kärsimäni on opettanut  minulle paljon elämästä enkä vaihtaisi päivääkään pois. Mielestäni kipu on on hyvä kasvattaja kunhan sen ei anna kovettaa liikaa. Empatian oppimista pidän ihmiselle yhtenä tärkeimmistä asioista. Toki oppimisen tie on vasta aluillaan ja samalla loputon.
        Ensimmäisen kerran olen harkinnut luostariin lähtöä noin parikymppisenä. Onneksi en lähtenyt. Olisin tullut sillä kuuluisalla maitojunalla takaisin. Voihan se olla että tulen nytkin. Niin ainakin moni tuttavani veikkaa. Toki saan myös paljon kannustusta idealle. Myös samoilta ihmisiltä. Ja osa varmasti toivoo että pysyn poissa niin pitkään että opin käyttäytymään.  Ja ovat ihan oikeassa. Pahimmillani olen täynnä itseäni ja esitän  mielipiteeni niin agressiivisisesti ja mustavalkoisesti että moni jää hiljaiseksi. Psykologinen manipulointi voisi lukea käyntikortissani.  Omaan muitakin yhtä herttaisia piirteitä joista osa on selkeästikkin perinnöllistä lähinnä edesmenneen isäni puolelta ja osa olosuhteiden ja ympäristön muovaamia. Ja osaa negatiivisista ominaisuuksistani en osaa edes itse nähdä. Niitä kannattaa kysyä ystäviltäni ja tuttaviltani. Ja perheeltäni. Mutta koska minulla on vielä nämä kolme viimeksi mainitsemaani asiaa se toivottavasti kertoo että minusta löytyy positiivisiakin puolia. Tässä blogissa varmaan tulee käsiteltyä enemmän niitä ongelmakohtia. :) Toki itsestäni jauhamisen lisäksi kerron luostarielämästä ja kaikesta mitä siihen liittyy. Jos nämä aihe alueet eivät kiinnosta niin suosittelen ystävällisesti painumaan vittuun ja käyttämään aikasi paremmin. Kiitän samalla perhettä, ystäviäni ja vihamiehiäni kaikesta. Oikeasti kaikesta. Tarkoituksena on tulla ainakin asteen verran mukavampana takaisin. Tai jopa kaksi astetta.
      
Om mani padme hum.