keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ensimmainen paiva Seoulissa.

Tiedan mita tunnen.

        Ensimmaiseksi haluan huomauttaa etta aakkosten puuttumisen johdosta.. Niin just.. Aakkosten puuttumisen johdosta esimerkiksi naen sanan imperfekti saattaa muuttaa lukukokemusta =).
On olo kuin englantilaisella New Yorkissa. Tai Jarvenpaalaisella Seoulissa. Olen joskus skidina ollut Euroopan suurkaupungeissa josta en ihan hirveasti muista. Ja nyt aikuisialla kaksi kertaa Brasiliassa Salvadorissa jossa asustaa reilu 3 miljoonaa ihmista. Taalla viime kuulemani mukaan hengailee noin 11 miljoonaa ihmisolentoa. Maanantai illan ihmistungos muistutti viikonlopusta Helsingissa. Uutenavuonna. Odotan innolla milta nayttaa viikonloppuna. Lento sujui hyvin. Kiitos kysymasta. Olipa mukavaa kavella pisnesluokan ohi suoraan ohjaamoon. Nousu ja lasku tuntui samalta kun autolla loutinmakea ylos alas.Eli ei siis miltaan. Jarvenpaalaiset tietavat kyseisen vuorenrinteen. Turistina toki myos kuvasin tapahtuneen. Pistan videota ohjaamosta myohemmin jos Mr. M. ja Finnair sen sallivat. Kiitos miehistolle. Joka oli 2/3 jarvenpaalaisia. Oli mukava hengailla ja nahda miten isoa taksia ajetaan. Kentalla painelin ensimmaisen yleisopuhelimen luokse ja ja soitin jarvenpaalaiselle oppaalleni. I trust locals. Osasin natisti surffata kentalta oikealle metroasemalle josta Jere oli vajaa puolisen tuntia myohassa krapulan takia. Jarvenpaalaiselta odotettua kayttaytymista. Aseman nimi on Ewha Womans University. Eli siis ihan hyvilla mestoilla ;) Hostelli loytyi ihan kiven heiton paasta. Vahan alle 30e yo. Sisaltaa oman vessan, lattialammityksen,puolentoista hengen sangyn, paksun peiton ja 50 tuuman television. Olen tyytyvainen. Ensimmainen paiva meni aika vasymyksesta tokkurassa ja Jeren kanssa maisemakierroksella. Joka kaantyi illan mittaan baarikierrokseksi. Kiitos Jere kaikesta avusta! Lauantaina lahdetaan sit pilettaa!
      
        Tanaan on saanut sitten omassa rauhassa tutkailla kaupunkia. Ne ketka minua vahan tuntevat, tietavat etten omaa minkaanlaista suuntavaistoa. Ainakaan Suomessa. Lontoossa, Barcassa, Salvadorissa ja Norjassa olen kylla osannut liikkua suht sujuvasti. Kuin myos taalla. Tunnen nyt jo kaupungin paremmin kuin Helsingin mika on edelleenkin mielestani paskasti suunniteltu. Ja mielipiteeni vain vahvistuu etta Suomessa ei ole kaupunkeja. Sori stadilaiset. Eli myos aiti. Mitakohan sitten selittaisin... Ruoka on halpaa ja annokset on sen kokoisia etta edelleenkin matkustan taalta luostariin pistamalla jalat taskuun ja pyorien. Tanaan ajattelin ostaa ravintolasta pienen iltapalan ja eteeni pistettiin nelja lisuke lautasta,kuppi riisia,vesipullo ja keitto mista olisi syonyt iso kuulantyontaja. Hinta 3,4 euroa. Kavin hieronnassa. Ihan siina perinteisessa. Ei onnellista loppua. Se palvelu oli vahan kalliimpaa eli 55 euroa mutta toisaalta se kesti reilut kaksi tuntia (koko vartalo) ja sisalsi jalkakylvyn ja teen tullessa ja lahtiessa. Poika osasi asiansa. Olin onnellinen. Yo meni paikallisessa yokerhossa jossa ei saastelty laservaloja- ja tauluja eika aanenpainetta. en kuule vielakaan :)
      
       Huomenna kayn Kukkiwonissa elikkas Taekwondon paamajassa. Ja katselen paasisiko sinne tai jonnekkin muualle hakattavaksi. Munarit ja hammassuojat on mukana. Ja jos oikein muistan huomenna on myos Suomen eka latkamatsi. Niita varten on jo kanadalainen sporttibaari kayty testaamassa. Omistaja pyysi katsomaan kanukit vastaan me. Katsotaan kuka nauraa. Okei, myonnan et ne osaa vahan pelaa hokia.

        Ja viimeiseksi ja tarkeimmaksi. Tiedan mita tunnen. Tama reissu jo tahan asti on antanut minulle enemman kuin osasin kuvitella. Kiitos siita Sinulle. Puhuin jo parille take junnulleni etta ihmisista eroaminen opettaa paljon. Termokset myos teille! Nyt tajua sen itsekkin paremmin. Jos olisin matkustanut vuodeksi kanarialle tilanne olisi ollut ehka erilainen. Tama herattaa tunteita. Ja hyva niin. Se tekee kai meista ihmisia. Kiitos kaikille kenen edessa itkin. Rakastan teita. Ja rakastan myos teita kenen edessa en itkenyt tai pidattelin sita =) Matka jatkuu. Niin Sinunkin.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti